Aihearkisto: Lapset ja lasten tyyli

Geekkimutsin uudet lastenvaatesuosikit

Kirjoittaja: phocahispida Kategoriat: Lapset ja lasten tyyli, Muu tyyli 17 kommenttia

Kengät, pupu- ja pandaleggingsit: H&M / Paita: Papu / Pöllöleggingsit: Lindex

Paidat, pisara- & pandaleggingsit: H&M / Pupuleggingsit: Lindex

Kengät, päähineet & Tekstipaita: H&M / Pilkkupaita: vimma

 

Kun selailin verkkokauppojen lastenvaatevalikoimaa, pohtien ensi kevään ja kesän vaatetarpeita lapsen osalta ja koettaen ennakoida, mitä tahtia tämä voisi kasvaa, huomasin klikkaus klikkaukselta katkeroituvani enenevässä määrin siitä, miten ihania, värikkäitä ja toinen toistaan söpömpiä vaatteita tyttöjen ”osastoilta” löytyi ja miten tympeän näköisiä, yksivärisiä, rumasti kuvioituja ja iänikuisilla raidoilla varustettuja vaatteita pojille tuputettiin. Pöh!

Koetin kasata kollaaseihin vaatteita tasapuolisesti kummallekin sukupuolelle (mukamas) varattujen vaatteiden puolelta, mutta katseeni takertui kerta toisensa jälkeen eläinpolvileggingseihin, karkkiväreihin ja söpöihin printteihin.

Kivoimmat unisex-vaatteet löytyivät totuttuun tapaan kovilta kotimaisilta: Mainiolta, Vimmalta ja Papulta, joista vain muutamia vaatteita päätyi kollaaseihin, koska mallistokuvista ei löytynyt sopivia kollaasiyksilöitä. (Bloggaajan suuret ongelmat ja niin edelleen.)

Jossain vaiheessa tein pikaisen analyysin koneeni työpöydälle kollaaseja varten kasaantuneista kuvista. Totesin nimittäin, että minulle saa myytyä niin sanottuja poikien vaatteita parhaiten painamalla niihin metalliprinttiä tai ihan mitä tahansa, mikä liittyy supersankareihin edes etäisesti…

Olkoot vaan karkkivärisiä undulaatteja kohokuvioiduilla siivillä ja ruseteilla, mutta kyllä Transformers-lippis vie niistäkin voiton silkalla siisteydellään… Tunnustan olevani toivoton.

 

Eräs tähdenlento ja pari ilmoitusasiaa

Kirjoittaja: phocahispida Kategoriat: Höpsöä, Itse tehty, Lapset ja lasten tyyli Kommentoi

Postauksen tähdenlentoina toimikoot virtuaalinen joulukorttini teille kaikille sekä tähtikuoseista ja -koristeista hullaantunut tonttupoika. Samainen kaksivuotias muuten potee juuri uhman kakkoskierrosta ja viettää suurimman osan vuorokaudesta huutaen raivokkaasti jos ja kun ei saa kaikkea haluamaansa. Pelkästään tämän päivän huutosaldona taitaa olla pari tuntia. (äärimmäisen raskas huokaus)

Uhmaraivoavan liki kolmivuotiaan kanssa risteilemisestä, ei-niin-hyvin suunnitellusta Tukholman kierroksesta ja positiivisuutta ylläpitävistä mantroista olisi tarkoitus postata illemmalla, kunhan tuo joulusiivouksen loppu ja pari kyläilyä on saatu hoidettua… Samoin kuin viime-viimehetken joululahjavinkeistä, joko pakettien päälle lisättäviksi tai täysin unohtuneelle lahjoittavalle annettaviksi.

Jotain hauskaa löytyy blogista siis myös aattona. Ja välipäivät – ne lienevät itse asiassa bloggauspäiviä parhaimmillaan, kun kuvaajakin löytyy päiväsaikaan omasta takaa.

Huomasiko joku muuten että Lilyn huoltokatkon aikana blogiini ovat ilmestyneet melkein kaikki Kideblogeissa bloggaamiseni aikaiset arkistot? Esimerkiksi kaikki kesäjutut, joita on kiva selailla aamukahvin kanssa ihan vain karkoittaakseen talvijumitusta sekä muun muassa lapsen kehityksessä ja urheilukuvioissa tapahtuneet käänteet löytyvät nyt täältä saman osoitteen alta. 

Rentoa, herkullista ja haluamassanne määrin riehakasta tai rauhaisaa joulua itse kullekin! Olkoot perheenne terve ja vatsanne hyvällä omallatunnolla täydet!

 

Talvi-idylliä

Kirjoittaja: phocahispida Kategoriat: Lapset ja lasten tyyli, Matkat, Oma elämä Kommentoi

Kesähaikeutta ovat viime päivinä tasapainottaneet ansiokkaasti (iso)mummin ruoat, pihapiirin elukoiden tarkkailu (kuinka monta tiaislajia tästä maasta oikein löytyy?), oman huushollin kotitöistä luistaminen, (iso)ukin kanssa pihalla puuhailu, hidastakin hitaampi päivärytmi, piharakennuksen saunassa istuskelu sekä lenkkeily rapsakoiden, jäisten lumihiutaleiden vihmoessa tuulen mukana päin naamaa.

Ainoana miinuksena todettakoon lapsemme olevan ilmeisen tunnollinen päiväkotilainen; Kunnollisella kuumeella höystetty flunssa (asiaankuuluvine kitinöineen, yösekoiluineen ja sylissä kyhjöttämisineen) iski saman tien kun loma alkoi ja pääsimme reissuun. Kuuttia kävi eilen sääliksi, sillä tämä otti jatkuvasti pieniä, puolitahattomia torkkuja, nukahteli syliin ja sohvannurkkaan, hikoili ja oli siinä määrin sekaisin, etteivät edes lastenohjelmat jaksaneet kiinnostaa. Onneksi akuuteinta ja ärsyttävintä vaihetta kesti vain kaksi yötä sekä yhden päivän ja tänään pääsimme jo kuvaamaan ulkoilemaan.

Kyllä tuolla lumisessa maisemassa oli vaan mukavampaa viettää aikaa lumilyhtyyn ja -ukkoon palloja pyöritellen, lumikasaa pulkassa raahaten, tilusten puskia, ojanpohjia ja rakennuksia tutkaillen sekä pikkulintuja kameran kanssa väijyen. Pikkuvinkkinä säänhaltijoiden suuntaan; Keravallekin sitä lunta perjantaihin mennessä kiitos!

// Tähän voisi liittää sanan tai pari mummolavierailuihin väistämättä liittyvistä katoavaisuuden, vanhuuden ja lopullisuuden ajatuksista ja tunteista, mutta jääkööt ne toiseen kertaan. Lienee sanomattakin selvää, että yli 80-vuotiaiden isovanhempien ollessa kyseessä tilanteet voivat muuttua milloin hyvänsä. Mutta eipä se vatvominen muutoinkaan mitään auta, joten olen vain nauttinut olostani ja isovanhempieni seurasta.

 

Let your colours burst

Kirjoittaja: phocahispida Kategoriat: Lapset ja lasten tyyli, Sisustus Kommentoi

Välillä tekstiä, silloin kun tuntuu siltä että on jotain sanomisen arvoista. Ja välillä kuvia – tällä kertaa sitten niitä.

Tuntuu että jonkin sortin flunssanpoikanen on pukkaamassa päälle ja päässä surisee. Josko värien yliannostus lastenhuoneen ja muidenkin nurkkien yksityiskohtien muodossa olisi piristävämpää kuin puolikuntoiset narinani. 

Täytyy muuten sanoa, että on kivaa laittaa esille kaikkea pöhköä, kuten riemunkirjavia eläinpurkkeja tai dinosauruksia – onpahan heittää lapsen huomioiminen perusteluna mahdollisille hillitymmästä tyylistä tykkääville sisustuskriitikoille. Lapsi, mikä ihana tekosyy.

RÄPS RÄPS

Kirjoittaja: phocahispida Kategoriat: Höpsöä, Lapset ja lasten tyyli 15 kommenttia

Ai niin ne joulukorttikuvat!

Nyt lapselle jotkin ei-reikäiset ja vähemmän kaakaotahraiset vaatteet päälle ja poseeraamaan ennen kuin auringonvalo loppuu tämänkin päivän osalta. Istu siihen divaanille. Ei, liian levoton tausta. Sittenkin rahille. Ota vaikka tähtönen kaveriksi.

Katso tänne kameraan päin kulta, ei siihen tähteen. Ja saa hymyilläkin vähän. Onko tämä hymy? No ennemminkin irvistys.

Kymmentä minuuttia ja kahtasataa otosta myöhemmin totesin, että eiköhän siellä jotain ole. Päädyin säästämään kymmenkunta valoitukseltaan ja tarkkuudeltaan järkevää kuvaa – ne, joissa lapsi oli malttanut pysyä likipitäen aloillaan eikä ollut laulaa loilottanut jotain suu auki ja silmät kiinni.

Niiden joukosta valikoitui lopullinen joulukorttikuva, joka ei tosin ole yksikään näistä – pidettäköön se vielä yllätyksenä niille, jotka saavat korttinsa postiluukkuun asti. 

Miten teillä toimitaan joulukorttien kanssa? Lähetättekö valmiita kortteja, sähköisiä muistamisia, koko perheen poseeraukset vai ei kortteja lainkaan? Ja onko kortteja kiva saada?

P.S. Ehdoton suosikkikorttini valmiiden korttien puolelta on tämä norppakortti – tosin nämäkin ovat toinen toistaan kauniimpia!

 

Lätsähulluutta, salmiakkia ja sahrami-ilveksiä

Kirjoittaja: phocahispida Kategoriat: Eko, Lapset ja lasten tyyli 2 kommenttia

Paikallinen Noshin lastenvaatteiden myyjä laittoi kotimyyntiverkostosta Facebook-sivulle muutaman kuvan ja linkin iltana eräänä. Kello oli aika paljon mutta kun silmäni osuivat vinkurasalmiakkiin, sahraminkeltaiseen, leikkisiin ilveksiin ja pakkaspäivän savunharmaaseen, oli pakko naputella tilaus tupsulätsästä menemään.

Eräs tuttavapiiriin kuuluva ehtikin jo naureskella, että nyt on Kuutilla sitten jo kolmas Noshin lätsä. No niinpä taitaa olla, mutta on niitä pidettykin läpi kevään, kesän ja syksyn, pesty koneessa sekä reissattu niiden kanssa pitkin Suomea: autolla, rattailla, polkupyörällä, junalla ja veneellä. Pysyy päässä, suojaa edes vähän häikäisyltä, lapsi saa itse puettua sekä tykkää pehmeästä materiaalista. Ollaan pidetty! (Suomenkielen molemmissa merkityksissä.) 

Helpostihan tuollaisen surauttaisi itsekin – semminkin kun noita Noshin kankaita saisi ostettua haluamansa määrän ja kaavankin ovat julkaisseet. Paitsi kun ei surauttaisi sittenkään; Olen käyttänyt ompelukonetta viimeksi vuonna 1998, joten taidot ovat lievästi sanottuna umpiruosteessa.

Voin siis hyvin maksaa luomupuuvillaisesta, valvotuissa oloissa ommellusta ja hyväksi todetusta lätsästä sen 15-20 euroa, semminkin kun tuo ottamani koko L mahtuu sekä itselleni (tosin juuri ja juuri) että pojalle. Käyttöikää saattaa näin ollen tulla lopulta useampi vuosi. 

Mitäs pidätte tästä Special edition mallistosta?

 

MUCH WOW

Kirjoittaja: phocahispida Kategoriat: Ajattelin tänään, Lapset ja lasten tyyli 7 kommenttia

Minun piti kirjoittaa tänään vain asiallinen yleisjuttu eikä sen kummemmin fiilistellä tätä Perhe-kategoriaa ja Etusivun uudistusta. Mutta kun tekee mieli hehkuttaa ainaisen narinan sijaan niin hihkutaan vielä hieman…

Joten kiitos Lilyn Toimituksen tiimille perheblogien potentiaalin tunnistamisesta ja huomioimisesta myös käytännön tasolla. Sekä tietenkin lukijoille, kollegoille ja blogin kautta saaduille ystäville! Teidän ansiostanne tämä on niin kivaa kuin se on, vaikka harvoin kiittelenkin. (Kuten edellisessä jutussa totesin.)

Siellä se on, minun naamani Perhe-kategorian alla omassa pallurassaan. Jee! Näillä on hyvä jatkaa!

Printtikameroita, ihania naisia ja syksyn paras juustokakku

Kirjoittaja: phocahispida Kategoriat: Ajattelin tänään, Lapset ja lasten tyyli, Muu kulttuuri Kommentoi

Pidin perjantaina Nosh-kotikutsut. Vieraslistalla oli perheellisiä tuttuja blogimaailmasta, perhekerhoista ja kaikenmaailman muista maailman tuulista. Paikalle tulivat kynnelle kykenevät ja kerkiävät, kuten useimpiin juhliin tänä päivänä. Ja ihana että tulivat, nuo iloiset naiset lapsineen!

Söimme artisokka-auringonkukansiemen- ja miniluumutomaatti-viinirypäle-mozzarella-salaattia sekä cocktailpiirakoita ja munavoita. Jälkiruoaksi oli minttudomino-mustikka-juustokakkua ja digestive-omena-kaneli-juustokakkua, jonka julistin itsevaltiaan elkein parhaaksi syksyjuustokakuksi ikinä. Kiitoksia appivanhemmille omenoista – edelleen. Myös kattauksessa oli ripaus sadonkorjuutunnelmaa, joskin itse kerättyjä tai säilöttyjä herkkuja ei valitettavasti tämän emännän keittiöstä löytynyt tarjottaviksi.

Söimme, kuuntelimme vaate-esittelyn ja hypistelimme tekstiileitä, jutustelimme kaikesta mahdollisesta, vahdimme, syötimme ja nukutuimme jälkikasvuamme ja ihmettelimme, minne se aika oikein katosikaan. Nukkuma-aika kolkutteli monella lapsella jo ovella ja vanhemmat hämmästelivät, miten tässä on ehtinyt syödä vasta yhden palan kakkua ja puolet vieraista on vielä jututtamatta. Klassinen ongelma lasten kanssa reissatessa?

Yhtä ilmapallontakavarikoimisraivaria ja muutamaa vastahakoista kotiinlähtijää lukuunottamatta kaikki sujui leppoisasti, joskin jämiä jäi isännän, emännän ja eläintarhan syötäväksi vähän turhan kanssa. Vähäruokaisia naisia vaiko yli-innokas kokki? Lompakko keveni muutaman reilulla kasvunvaralla varustetun lastenvaatteen verran ja mieli monella kilolla. Kiitos siis Ella F., Raissi, Sillypäänts, Lilleri, Minna ja Liv. (Pahoittelen taiteellisia vapauksia nimien suhteen.)

Inspiraatiota, tuoksuja ja budjettielämyksiä

Kirjoittaja: phocahispida Kategoriat: Ajattelin tänään, Lapset ja lasten tyyli, Mieli & hyvä elämä Kommentoi

Äkillisesti iskenyt lämmin sää, oransseina ja raskaina roikkuvissa pihlajanmarjatertuissa ja Helsingin katoissa kimmeltävä aurinko. Ukin Kuutille ja ehkä vähän äidillekin tarjoama mahdollisuus lähteä (ilmaiseksi) mukaan Linnanmäelle viettämään iltaa.

Laitteista kuuluvat kiljahdukset, porcornien ja grilliruoan suolaisen rasvaiset sekä hattaran suloisenimelät tuoksut. Vanhan ajan huvipuistotunnelmaa erilaisissa karuselleissa ja niiden tissimaalauksissa sekä vuoristoradassa. Rento ja kiireetön alueella kuljeskelu, tunnelmointi ja lapsen ehdoilla laitteissa kiertäminen. Lapsen tarmokas yritys omia ukkinsa kokonaan itselleen sekä jättää äitinsä huomiotta. Ja kuka sanoi, että huomiotta jättäminen olisi vain aikuisten käyttämä (kasvatus)menetelmä?

Omista nurkista ja arkiympyröistä irtaantumisesta ja siinä sivussa valokuvaamisesta innostuminen. Lähemmäs kaksisataa kuvaa muistikortilla ja muutamia puhelimessa. Vatsassa yksi metrilaku ja päässä vähemmän sakeana suriseva parvi hoidettavista hommista ja hiljalleen valjenneista opiskeluaikatauluista suivaantuneita stressipistiäisiä.

P.S. Etsi kuvista tämän postauksen 52 viikkoa-kategoriaan merkitsemisen oikeuttava kuva. Siellä me kuikuillaan, molemmat, samassa kuvassa, joten eikös se lasketakin?