Ensimmäinen päiväkotipäivä ja paloitteluhommia

Ensimmäinen koulu- ja päiväkotipäivä on syksyn osalta paketissa. Lähdin aamulla koululle samaa matkaa lasta päiväkodille vievän miehen kanssa ja lapsi oli aivan intopiukeana päiväkotiin pääsemisestä. Hyvä kun ei kopsahtanut selälleen matkalle, kun repussa keikkuivat kesälomaksi kotiin tuodut kerhotossut, juomapullot sekä lukuiset sisävaatekerrat ja muut vaihtokamppeet.

Kävin opinnäytetyötapaamisessa, jossa saimme kaikeksi onneksi pääpiirteissään hyvin positiivista palautetta työstämme. Kotiin päästyäni tein heti muutamia ehdotettuja korjauksia työhön ja suuntasin sitten hakemaan Kuuttia päiväkodista. Hieman jännitti, miten rutiineihin sopeutuminen ja uusien taitojen ylläpitäminen olisivat sujuneet loman jälkeen. Kaveri oli kuulemma ihmetellyt vähän uusia kavereita, mutta sujahtanut muuten päiväkotiarkeen kuin saukko veteen.

Iltapäivän ohjelmassa oli omenakauraherkun pyöräyttämistä saadusta omenakassillisesta. Lapsi jaksoi innostua kauraherkun tekemisestä, mutta vaniljakastikkeen tekemisen kohdalla hermo petti ja jouduin jäähyttämään päreensä polttaneen lapsen. Koko hauskuus sai pienen palaneen vivahteen itseensä. Mitään pidempiä kokkausprojekteja ei ilmeisesti edelleenkään voi tehdä Kuutin kanssa, ainakaan omalla keskittymiskyvylläni. Mutta hyvää siitä tuli silti!

Kyllä tästä ihan hyvä tulee, ainakin lapsen mielestä, joka ei olisi halunnut lähteä pihaleikeistä kotiin alkuunkaan. Tämä varmisti vielä, että pääseehän päiväkotiin huomennakin. Vaikka oloaan ei tunne kauhean tarpeelliseksi, kun lapsi haluaa pois kotihommista, onhan se oikeasti mukavaa, että tietää lapsen viihtyvän päivähoidossa paremmin kuin hyvin!

Kuutin, äidin ja Pepin sunnuntaiterveiset

Aah, sunnuntai, viikon suosikkipäiväni! Kuten yleensäkin, sunnuntaiaamuun mennessä kaikki kuluneen viikon ryönä on karistettu mielestä ja harteilta; Olo on sellainen, että nyt jaksaa jo lähteä kuntokeskukselle. Yleisen viikonloppulaiskottelun lisäksi sain nukkua tänään pidempään ja se teki kyllä hyvää.

Flunssanpoikasta lukuunottamatta kehossani on varsin kiva olla tällä hetkellä. En ole ihan niin voimakas tai notkea kuin mitä soisin olevani, eikä kaltaiseni synnynnäisesti tasatahtisen puurtajan kannata edes tähdätä kummoiseen nopeuteen, mutta kokonaisuus rullaa eikä mitään isompaa, tekemistä haittaavaa kremppaa ole ollut. Eikä peilikuvakaan masenna. Kevään stressiputken kerryttämiä kiloja on karissut kesän aikana muutama ja tarkoitus olisi keventää hiljaksiin myös syksyn mittaan. Nähtäväksi jää, pysähtyykö tahti kun opiskelupaineet ja koulun kahvilan houkutukset palaavat taas vahvemmin osaksi arkea.

Huomenna lapsi puolestaan suuntaa, lähes kahden ja puolen kuukauden kesäloman jälkeen päiväkotiin. Hieman jännittää, miten tällä sujuu. Onneksi mies on töissä lähellä ja voi ihan täydellisen kaaoksen sattuessa hakea lapsen aikaisemmin. Mutta tuskinpa mitään ihmeempää reaktiota tulee. Iso osa kavereista ja ryhmän aikusista on vaihtunut.

Aikuiset ovat kuitenkin ennalta tuttuja ja lapsi kävi kuluneella viikolla kanssani muistuttelemassa päiväkotijuttuja mieleen. Hän ei olisi millään tahtonut lähteä kotiin vaan olisi mieluusti syönyt välipalaa ja touhunnut pihahommia kavereidensa kanssa. Lisäksi tämä on haikaillut puheissaan päiväkotiin jo viimeiset pari viikkoa, joten eiköhän tässä ole lomailtu tarpeeksi. Kerron sitten, miten kävi!

Eilen ja toissapäivänä suurjynssäsimme asuntoa; Mies aloitti hommat perjantaina imuroinnilla ja lattioiden perusteellisella pesulla. Parvekkeen lattian purkaminen, laattojen ja niiden alusien peseminen olivat vuorossa eilen, jolloin jynssäilin myös asunnon tasopintoja, ovia ja vessaa puhtaaksi. Nyt kelpaa toivottaa vieraita tervetulleeksi perjantaina! Toki sitä ennen pitää vielä viikkosiivota, mutta nyt asunto on astetta puhtaampi kaiken kaikkiaan.

Jos sitä vielä urheilun jälkeen saunoisi vanhemmillani ja koettaisi illalla nakutella parit sähköpostit, pyöritellä muutamaa banneri- ja sivupalkkipalleroasiaa, joita olen lykännyt hommasta riippuen muutamasta päivästä useampaan viikkoon. Hups…

Otsikon lupaamat, ei ehkä niin kehittävät, mutta ainakin hilpeät, kalsariasussaan viikonlopusta nauttivan Kuutin ja tiukkuleikkikaverista innostuneen Pepin terveiset tällä kertaa videomuodossa:

Kuppikakkuja, kavereita ja kaatosadetta

Eilen vietimme lapsen kanssa yhteistä touhuamispäivää Helsingissä. Aamupäivällä laitoin itseni kaupungille lähtemiseen sopivaan kuntoon ja sitten reissasimme moikkaamaan Puutalon porukkaa lounaskahvien merkeissä. Lapset touhusivat ja aikuiset juorusivat. Alkuiltapäivästä lapsi otti ainakin tämän kuukauden, ellei jopa koko kesän, lyhyimmät päiväunet leikkiteltassa ja sitten kärräsinkin meidät jo bussille.

Lähtiessämme ehdimme juuri sadekuuron alta junaan, samoin keskustaan vievään bussiin kiirehtiessämme. Kolmas kerta sanoi toden, tunnetun sanonnan mukaisesti, sillä Rautatientorille päästessämme taivas repesi jonkin sortin monsuunikuuroon. Juoksin rattaisiin torkahtanutta lasta mukulakivillä täryyttäen ja bussilaitureiden sekä portaiden yli kantaen, puiden alusia viistäen kohti sovittua tapaamispaikkaa.

Aamulla kiharrettu tukka lätyssä ja kävelyyn varatut tohvelikengät litinämärkinä hyppäsimme Iksun ja tämän tytön kanssa yhteiskyytiin ja suuntasimme istumaan iltaa. (Iksun blogissa on muuten kiva arvonta kissaihmisille.) Miten voikin olla niin pahuksen vaikeaa muistaa aamun laittautumis- ja pakkaushässäkässä ottaa kaiken muun roinan lisäksi se sateenvarjo ja sadesuoja mukaan? Varsinkin, kun säät ovat viime viikkoina olleet varsin epävakaiset.

Pienen taksihässäkän päätteeksi pääsimme perille, lähes suoraan ruokapöytään, josta sai kasata itselleen ruokaisan leipäannoksen lisukkeineen. Pääsimme tutustumaan Netflixin streamteamiin kuuluviin bloggaajiin sekä alkuesittelyjen että vapaamman seurustelun merkeissä. Lapsille oli järjestetty kivasti ohjelmaa, joskin olin kaikesta ohjelmasta vähintään yhtä innostunut tai jopa innostuneempi kuin lapsi. Televisioista pyöri nimittäin muun muassa Avatar – the last airbenderiä, jonka katsomisen aloitimme juuri miehen kanssa. Ohjelmassa oli myös kuppikakkujen koristelua ja kasvomaalausta.

Koristelimme lapsen kanssa omat kuppikakkumme, joista oma taidonnäytteeni ehdin jo esitellä instagramissa. Lapsi tilasi itselleen kasvomaalauksesta ponin, jonka tekeminen oli hieman haastavaa, ikiliikkujamme pää kun pyöri koko ajan ainakin vähän. Omaan käteeni tilaamani ponin tekemisen haaste ei tainnut olla niinkään maalattavan liikehdintä vaan toiveet ponin värimaailmaan liittyen. Miehen onneksi en sentään toteuttanut ilmaan heittämääni ideaa ponitatuoinnin laitattamisesta samalla reissulla, alan liikkeitä kun oli lähistöllä useampiakin.

Todella kiva ilta ja päivä oli, joten lämmin kiitos kaikille asianosaisille ihanasta, viimeisestä lomapäivästä!

35/52 Sohvasekoilua ja kuulumisia

Hengissä ollaan, vaikkei eilen paljon mitään kuulunutkaan. Alkuviikosta jokin nuhapöpö koetti mönkiä meille, mutta nyt olen taas elävien kirjoissa. (Se blogin Facebookissa ja Instagramissa raportoimani ällöttävän kammottava terveyssoosi liittyi muuten nuhan häätöoperaatioon.) Lapsi on ollut vain vähän kiukkuinen ja siinäpä se, eikä mieskään ole oireillut sen kummemmin. Lisäkseni asunnossa aivasteli vain koira, mikä on ehkä hiukan huolestuttavaa. Salaisia ihmissusisukujuuria kenties?

Illalla pitäisi käydä vetämässä partiokokous ja sitä ennen koetan selvitellä parin huilipäivän aikana kertyneitä sotkuja kotoa. Eilen jaksoin sentään perata osan sähköpostilaatikosta tursuavista viesteistä joko vastattaviksi tai poistettaviksi. Kun bittiavaruuden palasien siirteleminenkin tuntui turhan raskaalta, päätin kinuta mieheltä teetä ja lepuuttaa ennen kuin tulen kunnolla kipeäksi.

Olisin silti ollut raahautumassa salille ja crossaamaan keskiviikkona, mutta aamulla kännykkääni kilahti viesti lapsiparkin peruuntumisesta sairastapauksen vuoksi. Käänsin siis kylkeä ja laitoin lapselle Seikkailija Doraa pyörimään. Tiedättekö niitä tilanteita, kun joku muu tekee päätöksen lähtemisestä tai lähtemättä jättämisestä puolestanne? Ja ai että se on helpompaa niin!

Huomenna suuntaamme viettämään viimeistä varsinaista ”kesäloman” päivää Helsinkiin leikkitreffien, asioiden hoitamisen ja yhden tapaamisen merkeissä. Mutta siitä sitten tunnelmia jälkikäteen, koettakaa pysyä henkisesti ja fyysisesti kasassa, te kaikki arjen raskauttamat!

– Äiti, tää Mörkö syö sun naaman. – Ei naamaan, kun se Mörkö menee muuten ihan peitevoiteeseen. – Höhöö, no käden sitten. – Iiks. Ohoh, Musta Kostajakin haluaa leikkiä. Poseerataan vielä lopuksi. Pus! P.S. Muut 52 viikkoa-projektin kuvat täältä.    

’Cause you’re a sky full of stars

Tässäpä olisi vähän lastenhuoneinspiraatiota syksyyn. Itseäni ovat aina viehättäneet, niin asuntomessuilla, sisustuslehdissä kuin blogeissakin erilaiset avaruusaiheiset lastenhuoneiden sisustukset: tähdet, planeetat, raketit, robotit, kaukoputket – tekstiilien printeissä, julisteissa tai leluina.

Hennesin lastenhuonetekstiilit palauttivat taas avaruusihastukseni voimiinsa ja kulutinkin eilen lähemmäksi tunnin selailleen erilaisia teemaan sopivien lastenhuoneiden kuvia Pinterestistä sekä oheistuotteita Etsystä. Ensimmäisen ja viimeisen kollaasin tuotteet ovat H&M:ltä, mistä koko surffailu alkoi ja keskimmäiseen keräsin kivoja juttuja Etsystä.

Jos ja kun joskus päivitämme asuntomme, lastenhuoneesta saattaa hyvin suurella todennäköisyydellä tulla The avaruusasema.

 

Perjantain pikavinkki kenkäfriikeille pihistelijöille

Okei jos minulla on yksi lastenvaateheikkous niin ne ovat kengät. Kaupunkikäytössä, varsinkin syksy- ja kevätkeleillä vettä hylkivät, siistimmät kengät on todettu huushollissamme hyväksi. Myös hyvät kumpparit ovat aina mielestäni hyvä sijoitus, vuorella tai ei – lapselle tai aikuiselle. Hankin paljon kenkiä Ellokselta, sillä sieltä löytyy usein merkkikenkiä alennuksesta. Täysihintaisina en niitä raaskisi tai voisi ostaa. Jos siis syksykengät ovat hankintalistalla, käykää ihmeessä kurkistamassa nekin alennukset.

Nyt vain tällainen lyhyt pikavinkkaus, sillä meillä on kotona kaaos isolla alkukirjaimella. Tiskit, lajittelemattomat pyykit, tarhainen keittiö, kuolleet leikkokukat, likaiset kissanhiekkalaatikot ja kymmenkunta muuta askaretta odottavat hoitajaansa. Nyt on vain pakko kääriä kuvitteelliset hihansa ja ryhtyä siivoushommiin ennen kuin jokin noista sotkuista herää eloon ja hyökkää kimppuuni…

P.S. Jos huomaatte akuutin kerho-/sisä-/päiväkotitossutarpeen, Kideblogeilla pyörii tuolla bannerissa 20% alennus Tohvelisankarin tossuihin, jotka ovat ainakin Kuutilla palvelleet hyvin päiväkotikäytössä.

 

Oli synkkä ja myrskyinen yö…

Itse asiassa useampikin. Ja muutama enimmäkseen kirkas, mutta navakan merituulen viilentämä päivä, joiden aikana otimme rennosti ihan oman kolmihenkisen perheemme kesken. Sää oli enimmän ajasta vähintäänkin tuulinen, vaahtopäiset aallot löivät rantakiviin, riippukeinu pyöritti itsensä jatkuvasti rullalle naruissaan, rannalle ei voinut jättää mitään tavaraa lojumaan ja viihdyin itse pitkälti vilttiin kääriytyneenä kuistilla, katsellen puiden huojumista ja aaltojen pärskeitä. Aika tunnelmallista itse asiassa!

Yhtenä päivänä sain rymseerauskohtauksen, jonka seurauksena sain lainamökille taiottua kirjahyllyn, eteisen kaapin sekä järjesteltyä tavaroita paikoilleen. (Uusia sisustusmeininkejä voi kurkistella halutessaan Instagramista.) Hikisenä ja kummalliset pikkulihakset särkien raahauduin saunan kautta sängyn pohjalle ja simahdin unettomaan uneen.

Toisena päivänä lähinnä muodostin syvää kuoppaa patjaan ja katsoin hömppäsarjaa Netflixistä, kaikkien katu-uskottavampien kesäsarjojen loputtua. Kolmantena päivänä pää oli tyhjä kaikesta ylimääräisestä ja ajatukset riittävän selvät eilisen, pidemmän ja punnitsevamman jutun kirjoittamiselle.

Mökkipäivämme koostuivat pitkälti lapsen kanssa touhuamisesta, josta mies vastasi lomansa kunniaksi enemmän kuin minä ja aikuisesta riippuen joko uimisesta, pihaleikeistä, lueskelusta, laulamisesta, sängyssä köllimisestä tai soutelusta. Saunoimme joka päivä ja söimme yksinkertaista perusruokaa. Ihastelin useampaan otteeseen lapsemme taitoa uida ja sukellella suurienkin aaltojen keskellä. Toki päällä oli useimmiten kelluttava uimapuku, aallokosta johtuen. Iltaisin katsoimme hetken televisiota ja nukuin öisin sikeästi meren kohistessa taukoamatta taustalla.

Tänään ajelimme illansuussa kaupunkiin, lapsen jatkuvan kysymystulvan saattelemina ja nyt suuntaan vetämään syksyn ensimmäistä partiokokousta. Hieman jännittää, miten homma lähtee käyntiin uusien ryhmäläisten kanssa!

Mitäs teille kuuluu?

 

 

Kuutti & Suklaatehdas

Kävimme Fazerilassa eilen. Vanhempani saivat luokseen kesävaihto-oppilaan ja intouduin lähtemään lapsen kanssa mukaan makeistehtaan retkelle. Vaikka olemmekin käyneet Fazerilassa sekä ala-asteen luokkamme että taannoisen yliopistoporukkani kanssa, jokin karkkitehtaassa jaksaa edelleen viehättää. Siis muukin kuin syö niin paljon kuin jaksat-suklaanmaistelupiste.

Ehkä kiehtovuus syntyy historian ja nykypäivän yhdistymisestä. Yritteliään nuorukaisen visiosta menneen maailman melskeissä, joka on johtanut kaikille tuttujen Kettukarkkien, Kiss Kissien ja Sinisen kautta Angry Birds-karkkeihin, joita laivataan tonnikaupalla ulkomaille. Vanhoista karkkikoneista, menneisyyteen jääneistä huikeista makeispakkauksista ja ajatuksesta siitä, että Suomessa on edelleen perheyrityksiä, myös suuryrityksien joukossa.

Kotiin palasimme kahden näytekassin, joita täytimme vielä tehtaanmyymälästä sekä mahansa suklaalla täyttäneen äidin, enon ja lapsen voimin. Vaihtari suuntasi hetkeksi Helsinkiin tutustumaan pääkaupunkiin muiden vaihto-oppilaiden kanssa. Kotona lounas ei oikein maistunut vanhemmalle eikä lapselle , mutta kerrankos kesässä sitä vetää karkkiöverit.

Tehdasvisiitti poiki ajatuksen bloggaajareissusta, jota alan kenties puuhaamaan, kunhan saadan kesä pakettiin. Kaikesta päätellen tähän aikaan vuodesta ei voi eikä edes kannata suunnitella yhtikäs mitään. Siitä todistaa mielestäni tällä hetkellä mökillä valmistuva blogipostaus sekä opinnäytetyö. Minunhan piti jäädä kaupunkiin, mutta toisin kävi. Mutta kaipa täytyy vaan nauttia spontaaniuuden mahdollisuuksista, niin kauan kuin kesää riittää!

P.S. Ateneumin lippupaketti on arvottu ja voittajalle ilmoitettu voitosta sähköpostilla. Liput lähtevät Terhille, joka osallistui arvontaan seuraavalla kommentilla:

”Muumimamma on idolini. Yritän arjen hulinan painaessa liikaa päälle aina välillä muistaa Muumimamman asenteen. Tällä erää suosikkikohtaukseni piirrossarjassa on, kun Muumimamma sai tarpeekseen ja lähti seikkailulle. Nukkumaan Nuuskamuikkusen telttaan. Yhdellä arvalla mukana.”

Lasten uusia lemppareita

Tänään on selvästi suosikkikollaasien luvattu päivä, sillä postausluonnoksissa odottaa vielä naisten vaatteisiin keskittyvä loppukesän uutuussuosikkien postaus. Mutta ensiksi siis lasten osastolle; Keräsin tähän postaukseen eniten käyttämistäni verkkokaupoista eli Lindexiltä ja H&M:ltä muutamia kivalta näyttäviä, uudehkoja vaatteita.

Sinällään yllätyksettömästi suosikkini löytyivät vauvojen osastolta, leggingseistä ja kengistä. Isompien lasten vaatteista kivoimpia olivat kirjain- ja dinosauruskuosiset vaatteet, joita kumpiakin voisin kelpuuttaa myös omaan vaatekaappiini.

Nappaavatko aakkoset, dinosaurukset tai pandat vai onko ne jo niin nähty Rodineissa tai Nununu:issa?

 

30/52 Huiske ja meri

Olipa kerran äiti, poika ja retki Muumimaailmaan, helle, huikea Merenhuiske ja jännittävä Drontti Edvard. Suurimman osan päivästä kameran takana viihtyneenä muistin kuitenkin pyytää itsestänikin pari räpsyä ja tämä toimikoon viikon yhteiskuvana. 52 viikkoa-projektin kuvaksi olisi tosin sopinut myös #MOMFIEen päätynyt ”festarityyliräpsy”. Kai olette huomanneet minun olevan tätä nykyä myös tyyliboggaaja? Hahah.