Aihearkisto: Lapset ja lasten tyyli

Ei tästä mitään tule…

Kirjoittaja: phocahispida Kategoriat: Ajattelin tänään, Lapset ja lasten tyyli, Mieli & hyvä elämä 4 kommenttia

… eli lapsen loman ensimmäinen päivä.

Kuutin kesäloman piti alkaa vasta maanantaina ja kestää koko heinä- ja elokuun. Hän onnistui kuitenkin poimimaan jostain itselleen kesäflunssan ja lomataipaleemme alkoi etuajassa, joskaan ei kovinkaan ruusuisissa merkeissä. Voi että toivon suurimman osan tästä rääkymisestä, kirkumisesta ja mielivaltaisesta kiukuttelusta johtuvan vain räkätaudin mukanaan tuomasta ärsytyksestä.

Päiväkodissa vietettynä vuotena kahdestaan äidin kanssa kotona oleilun säännöt ovat mitä ilmeisemmin päässeet unohtumaan: Lelut eivät palaudu paikoilleen ja seuran kaipuu on jatkuva. Syömiset, pukemiset ja kaikki muut rutiinihommat takkuavat. Kun yhdistetään pakettiin työn alla oleva opinnäytetyö, vieraita varten siivoaminen, erinäiset järjestelyhommat, ulkoilutettava koira ja kirjoittajaansa odottava blogi…

Sanotaan että tulevat kaksi kuukautta eivät juuri tällä hetkellä ole kovinkaan houkutteleva tulevaisuudennäkymä, mutta eiköhän loma ala rullaamaan, kunhan kumpikin meistä tottuu taas toisissamme roikkumiseen. Mutta tänään, sateen piiskatessa loputkin kukat lakoon pihalla, kissanhiekkalaatikon haistessa parvekkeella ja pyykkikasan tuijottaessa syyttävästi sängynpäädystä tuntuu nyt tältä.

Kirjoitan hätäpäissäni jotain tuntoja ylös, odottaen koko ajan lapsen pomppaavan kiukkuisena ja väsyneenä ylös päiväunilta, huutaen ”räkääää”. Kuvissa näkyy vähän ensimmäisen sairas-lomapäivämme touhuja: maalauksia, muumeihin hullaantuneen lapsen ruokailuvarustusta, ensimmäisiä tänä kesänä pihalta poimittuja kukkia ja lastenhuoneen purkkiprojektia.

P.S. Klikatkaas muuten blogi seurantaan myös Bloglovinissa, lupailin blogin Facebook-sivulla arvontaa uusien seuraajien kunniaksi ja näillä näkymin sellainen saadaan huomenna pystyyn!

P.P.S. Ja Netflixin sekä Apple TV:n arvontaan voi osallistua vielä parin päivän ajan.

I S O

Kirjoittaja: phocahispida Kategoriat: Ajattelin tänään, Lapset ja lasten tyyli, Oma elämä Kommentoi

”Oletko äidin vauva?”
”Ei, Kuutti on iso.”

”Oletko pieni höpöpöö?”
”Ei, olen iso.”

”Oletko sylivauva?”
”Eikun iso.”

Meillä asuu ilmeisesti iso lapsi.
Missä ihmeen välissä tämä tapahtui?

Ensimmäisestä kuvasta kiitos ”Papalle” 

 

Juhannuspostikortti

Kirjoittaja: phocahispida Kategoriat: Ajattelin tänään, Lapset ja lasten tyyli, Matkat Kommentoi

Juhannusviikonloppu oli melko vilpoisa, 10-15 asteen haarukassa taidettiin päiväsaikaan pysytellä. Säilyimme kuitenkin lämpiminä, kunhan pysyttelimme pihalla oleillessamme liikkeessä muun muassa kaisloja poltellen, kokkotarpeiksi kaavailtuja rakennusjätteitä rannalle kantaen ja miehen puhdetyökseen aloittamassa polku-urakassa autellen.

Ruoka oli hyvää; Nautimme pitkään ja hartaasti perinteisestä juhannuksen kalapöydästä sekä miehen tekemistä hampurilaisista lisukkeineen. Jälkiruokaletut, mansikat ja kermavaahto ovat pitivät makeannälän loitolla. Olo on sangen turvonnut, mutta kerrankos kesässä (ja vuodessa) sitä juhannusta vietetään.

Parit päiväunetkin tuli otettua ja katsottua äitienpäivälahjaksi saadusta X-Men DVD-setistä elokuvasarjan ensimmäinen osa. Sauna lämpeni joka päivä ja lenkillekin selvisimme. Suunnitelmissa oli selvitä juoksupyrähdykselle kahdesti, mutta olin nukahtanut lauantai-iltapäivänä sohvannurkkaan. Kuten ehkä muistattekin, päiväunien nukkuminen ei todellakaan sovi minulle ja olin alkuillan varsin ärtynyt ennen kuin selvisin torkkupöhnästäni.

Mies oli niin uppoutunut polkuprojektiinsa että unohti tyystin törkkiä vaimonsa hereille. Ehkä aivotyötä toimistotuolissaan tekevälle miehelle teki kuitenkin hyvää päästä välillä nostelemaan kiviä, hakkaamaan juuria poikki ja kärräämään hiekkaa ämpärikaupalla polun päällysteeksi?

Otin juhannuksen aika lailla rennon oleilun kannalta. En asettanut itselleni suuriakaan tavoitteita mullistavien valokuvien ottamisen, supervanhemmuuden tai opiskelusaavutusten osalta vaan ajattelin tämän sateisen ja harmaan keskikesän juhlan sujuvan omalla painollaan askareiden, löhöilyn ja ruokapöydän ääressä istumisen merkeissä. Ja niinhän se sujuikin.

Viime yönä näin unta valkoisiksi maalatuista hirsiseinistä ja tiilitakasta, tummaksi petsatuista kattoparruista sekä karkkivärisestä pirttipöydästä. Kun unissa alkaa vilahdella sisustuksellisia unelmia päälle puskevien deadlinejen sijaan, voisin veikata muutaman viikon kestäneen puoliteholla lomailemisen tuottaneen tuloksia.

Mitä puuhasitte juhannuksena ja onnistuivatko suunnitelmanne säästä huolimatta?

P.S. Postikortin kuvituksena on kollektiivisesta kuvaustuokiosta otettuja kuvia:
Hetki kokon syttymisen ja kuohuvien jälkeen, kaksi hetkeä ennen lapsen yöunille kiikuttamista. Silloin kun kaikki muistavat äkkiä puhelimiensa olemassaolon ja räpsäisevät pari pakollista kuvaa tai videota sosiaalisessa mediassa sopivana hetkenä jaettaviksi.

P.P.S. Apple TV:n ja 6kk Netflixin arvonta on edelleen käynnissä

 

Yksi synttäriasu ja kuvia kuluneilta viikoilta

Kirjoittaja: phocahispida Kategoriat: Ajattelin tänään, Lapset ja lasten tyyli, Muu hyvinvointi 5 kommenttia

Sillisalaattipostaus, hupsistarallaa.
Olen hillonnut kuvakirjastossa muutamia viime viikkoina otettuja kuvia, joista ei ole riittänyt jutunjuurta kokonaisiksi postauksiksi, mutta jotka olen halunnut jakaa kanssanne kuvauksina pienistä hetkistä, joista kesän alkumme on koostunut.

Mukaan mahtuu kolmivuotissynttäreiden kissamekkoasu, lapsen leikkejä iltatilaisuudessa, tyylikkään bloggaajan värimätsätyt kynnet ja ihana raskausyhteensopiva maksimekko, veneen ohjaamisesta haaveileva norpanpoika, yksinvaltiatar, suloinen hymykuoppakyynärpäinen pikkuneiti ja juhannuskukkia.

Kesäkuu on kulunut kavereita tavaten, hyvän seuran ja ruoan, elvytetyn treenaamisen, pääkaupunkiin ja lähiseuduille suuntautuneiden matkojen sekä lapsen kanssa puuhaamisen merkeissä. Olen hengittänyt sisääni niin saaristoluonnon kuin kaupunkimaisemienkin kauneutta ja iloinnut myös omien ja lapsen vaatteiden valitsemisesta sekä muiden asujen ihastelemisesta.

Taas aivan erilainen kesä kuin koskaan ennen, sanoisin varovaisesti että tähän mennessä ehkä jopa paras kaikista. Ei siis ollenkaan pöllömpi huuhkaja, kuten isäni sanoisi.

Taide kuuluu kaikille // Kimpassa

Kirjoittaja: phocahispida Kategoriat: Ajattelin tänään, Lapset ja lasten tyyli, Uutiset & yhteiskunta Kommentoi

Kävimme ystäväni ja Kuutin kanssa kurkistamassa Marimekon ja Kiasman yhteistyössä toteuttaman Kimpassa–näyttelyn, joka on tuonut suunnittelijat ja nykytaiteilijat hauskasti samalle areenalle:

”Mukaan kutsutuilla 16 taiteilijalla ja suunnittelijalla on kaikilla pitkä suhde joko Kiasmaan tai Marimekkoon. Osa taiteilijoista on hyödyntänyt Marimekon tarjoamia materiaaleja ja tuotantoprosesseja uusilla tavoilla, osa on paneutunut sekä tuotesuunnittelijan että kuvataiteilijan työtä yhdistäviin innoituksen lähtökohtiin. Kaikki ovat tehneet näyttelyyn uuden teoksen ja suunnitelleet sen Kiasman tiloja silmällä pitäen.”

Näyttely oli iloinen ja puhutteleva kokonaisuus, toisin kuin jotkut Kiasmassa esillä olleet näyttelyt, joiden teoksien ja teemojen myötävedessä mielessä ovat kotiin lähtiessä pyörineet kuolema, maailmanloppu ja psyykkeen rikkoutuminen; Sekä kepeämmillä että raskaammilla näyttelykokonaisuuksilla on kuitenkin paikkansa ja aikansa, mutta tämä nyt sattui olemaan sellainen ilon kautta-elämys.

Lapsellakin oli pääpiirteissään mukavaa, vaikka parin ensimmäisen huoneen läpi kulkiessamme jouduin sanomaan aika monta kertaa ei saa koskea. Maisemat ja videokuvaa sisältävät teokset vetivät lasta puoleensa. Pysähdyimme kaikki kolme innostumaan, huvittumaan ja ihmettelemään yhdysvaltalaisen Brad Downeyn videoteosta This is How We Roll (2011). Myös vihreän kasvihuoneen sisältö kiehtoi lasta kovin ja hän olisi halunnut sukeltaa kasvihuoneen sisälle tutkimaan esineitä.

Lapsen suosikkeja olivat pehmopuput, joita olisi tehnyt mieli tutkia myös heiluttamalla niitä sekä Kiasma Hits-näyttelyyn kuuluva nauhateos, jonka sisään saattoi sukeltaa. Nauhojen läpi kulkeminen oli minustakin lähes taianomaista. Pienessä liikkeessä olevat värikaistaleet imaisivat sisäänsä, koskettivat ihoa pehmeästi. Teoksen sisällä oli hämärää, suuntavaisto meinasi kadota ja ulospäin suunnatessa valo alkoi jälleen siivilöityä vahvemmin esiin ja värit käydä kirkkaammiksi. Kun puhutaan taide-elämyksistä niin kyseiseen teokseen uppoaminen oli todellakin sitä.

Kiasma on rakennuksena vaikuttava ja minusta on hienoa, miten se hengittää ympäröivää Helsinkiä sisäänsä ikkunoiden kautta. Postitalon nurkat, ratsastajapatsas, skeittaajat, vesiaiheet, raitiovaunut, Eduskuntatalo, Lasipalatsi, liikkeet, kahvilat, lokit – kaikki kaupunkimaisemat ja jatkuvassa liikkeessä olevat kulkuneuvot ja kaupungit asukkaat ovat tilassa läsnä, mutta kuitenkin tarpeeksi kaukana. Kiasmaan tekisi mieli mennä joskus ihan ajan kanssa, istua valkoisten, kaarevien pintojen keskellä ja uppoutua katselemaan kaupunkia.

Taide kuuluu kaikille, iästä, sukupuolesta ja sosioekonomisesta taustasta riippumatta.
Se voi antaa todella paljon: Avata silmiä yhteiskunnallisille epäkohdille tai arjen ihmeille, voimauttaa, yhteisöllistää tai laajentaa ymmärrystä vieraiden (ala)kulttuurien tai ilmiöiden suhteen. Taide on polttoainetta sielulle ja mielelle. Taiteen kautta olemme enemmän kuin osiemme summa, laajennumme kohti toisiamme ja maailmaa.

Taide on minulle todella paljon ja jotain sellaista, minkä haluan voida jakaa lapseni kanssa. Tänään ja huomenna. Onneksi siihen on paljon mahdollisuuksia, muun muassa Kiasmassa, jossa viihdyn aina vaan, kerta toisensa jälkeen.

P.S. Muistakaa osallistua Taide-arvontaan sekä 6kk Netflixin ja Apple TV:n arvontaan!

 

Lisää bensaa pöllöhulluuden roviolle

Kirjoittaja: phocahispida Kategoriat: Ajattelin tänään, Lapset ja lasten tyyli, Muu tyyli 2 kommenttia

Kävimme eilen Siperian Ellan kanssa piipahtamassa Aarrekidin showroom-työtilassa Helsingissä. Tapasimme lähes koko Aarrekidin tiimin ja tutustuimme tulevan syksyn mallistoon, jossa pääosassa ovat Aarrekidin rakastetut pöllöt; Ainakin omalta osaltani voin sanoa että juuri pöllöt aikanaan herättivät kiinnostukseni merkkiä kohtaan, pöllöhullu kun olen.

Uuden malliston tuotteiden hypistelyn lisäksi keskustelimme pienen vaatemerkin pyörittämisen arjesta, muun muassa siitä, miten työtehtävät jakaantuvat ja miten vaikkapa tuotteiden tuotanto-olosuhteita valvotaan. Minulle selvisi esimerkiksi että Aarrekidin tuotteet valmistetaan pitkälti samassa suomalaisomisteisessa, Portugalissa sijaitsevassa tehtaassa kuin Noshinkin vaatteet ja että Aarrekidiltä käydään aina tarkistamassa tehtaan tuotanto-olosuhteet ennen kuin yhteistyösopimuksia solmitaan ensinkään.

Mielenkiintoinen vierailu kaiken kaikkiaan, erityisesti kun mukanani oli käsitöiden tekemisestä sekä kangas- ja vaatesuunnittelusta erityisen kiinnostunut seuralainen, joka tuntui osaavan kysyä paljon sellaisia seikkoja, joita en olisi itse osannut ajatellakaan!

Veikkaanpa että uuden malliston tullessa myyntiin syksymmällä lapsen vaatekaappiin muuttavat ainakin pöllöleggingsit ja kenites kauan himoitsemani pöllötyynykin päätyy joskus koristamaan, ei lapsen vaan aikuisten, makuuhuonetta.

24/52: Kivaa kahdestaan

Kirjoittaja: phocahispida Kategoriat: Lapset ja lasten tyyli, Rakkaus & suhteet 3 kommenttia

Blogiin liittyvät tapaamiset, esittelytilaisuudet ja mallistojen lanseeraukset ovat vieneet ja vievät vielä huomenna meitä pitkin poikin pääkaupunkiseutua. (Niistä lisää myöhemmin, kunhan tämä viikko saadaan pakettiin ja sekä mainostoimistot että asiakkaat hiljentyvät juhannusviikon viettoon.) Lapsi tuntuisi vain nauttivan tarjolla olevien ruokien syömisestä, samanikäisten kavereiden kanssa leikkimisestä ja uusiin paikkoihin reissaamisesta, kunhan äidin kanssa saa jutustella siinä sivussa. Ja hyvä niin, pitäähän ainakin toisen perheemme miehistä olla kiinnostunut seuralaisenani toimimisesta erilaisissa tilaisuuksissa! Pikaiseen eilisiltana räpsäistyistä yhteiskuvista kiitokset Annalle!

Tirvassa

Kirjoittaja: phocahispida Kategoriat: Ajattelin tänään, Lapset ja lasten tyyli, Matkat Kommentoi

Hiostavan kuuma kesäilma. Kaikesta poskettoman innoissaan oleva lapsi, joka juoksee saunalle, tenniskentälle, rannalle, hiekkalaatikkolle – joka paikkaan. Huutokauppakenkien kylkiäiscrocsit jalassa lompsuen ja lippapipo heiluen. Hyttyset parveilevat ympärillä ja lapsen raajoihin kokoaa näyttäviä, jopa viiden sentin levyisiä paukamia, jotka onneksi kauhistuttavat lähinnä aikuisia.

Mökkeilyyn varatuista ruttulakanoista löytyy petauspudistellessa jäänne menneisyydestä: Yli puoli vuotta sitten viimeksi käytössä ollut rintakumi tipahtaa esiin pussilakanan kulmasta. Nukkuminen on hikinihkeää, mutta liikenteen äänet ja naapureiden kolinat ovat vaienneet. Koiraa tosin hermostuttaa loma-asunnon toista puolta käyttävän perheen puheensorina ja jalkojen tömistely.

Veljeni, isäni ja mies lätkivät tennistä. Kahlaan opinnäytetyön lähdekirjallisuutta läpi ja tungen muistilappuja lupaavien sivujen väleihin. Istumme saunassa ja polskimme viileän virkistävässä joessa, jossa kaksivuotias viihtyisi kaikkia aikuisia pidempään.

Ajamme, kerrankin tarpeeksi kovalla, radiota huudattaen Kouvolaan ja tapaamme Amman. Coffee Housen terassi vetää puoleensa kylmällä smoothiellaan, jota huomaan himoitsevani merkittävästi enemmän kuin mitään drinkkiä tai huurteista juotavaa. Kiertelemme vähän Kouvolan keskustaa ja Suurjuhlan tiimoilta kävelykadulle kohoavaa Partiokylää. Kouvola ei tee lähteämätöntä vaikutusta, mutta Ammaa on sen sijaan mukava nähdä, kun samoille kulmille satumme. Ja tänään tajuan olevani toisenkin tutun kanssa lähes naapurissa, niin ikään täysin sattumalta.

On kesäolo eivätkä minipienten pitsireikäshortsien alla komeilevat reisimuhkurat jaksa kiinnostaa vähäähään. Ajatus lähestyvästä juhannuksesta, kesän taitekohdasta, käännöksestä kohti kylmää ja pimeää välähtää ajoittain tietoisuuden rajamailla. Se on niin synkkä ja luotaantyöntävä, että työnnän sitä pois, hengittäen, haistellen ja tuntien kesää kaikilla aisteillani. Haluan olla nyt tässä, onnellinen siitä mitä minulla on.

 

52 viikkoa 23/52

Kirjoittaja: phocahispida Kategoriat: Ajattelin tänään, Lapset ja lasten tyyli, Muu tyyli 2 kommenttia

Jahas, palaan taas 52-viikkoa projektin pariin. Edellinen varsinainen 52-viikkoa postaus on viikolta yhdeksäntoista eli viikot 20 ja 21 jäivät täysin välistä. Viime viikolta saatiin sentään yksi, joskaan ei kovin hääppöinen, yhteiskuva ylioppilasjuhlista. Projekti jos toinen on tosin ollut vähän retuperällä, eikä yksin blogosfäärin osalta – tätä se kevään loppurutistus teettää!

Naputtelin eilen itselleni tämän viikon työ- ja puuhalistaa. Sille näytti mahtuvan parit kaveritreffit, viisi kuntokeskuskäyntiä ja muutama lenkki, mökkeilyviikonloppu Kouvolan kupeessa, raportin vääntäminen loppuun, opinnäytetyön suunnittelutapaaminen, postailua ja HopLoppiin uskaltautuminen ensimmäistä kertaa ikinä. Hyvältä, joskin aika vauhdikkaalta, kesäkuun aloitusviikolta vaikuttaisi.