Aihearkisto: Muu muoti

Pimeässä kulkijoiden hengenpelastajat

Kirjoittaja: phocahispida Kategoriat: Muu muoti, Terveys, Uutiset & yhteiskunta 4 kommenttia

Parissa olkalaukussani killuu jo heijastin ja niistä, joita käytän harvemmin, pitäisi siirtää nykyisiin suosikkilaukkuihini muutamia. Ulkona kun on pimeää koko ajan pidempään aamuisin ja aikaisemmin iltaisin. Pian edes koulumatkani eivät osu valoisaan aikaan, ilta-aikojen harrastuksista puhumattakaan.

Olen tilannut heijastimia lahjaksi kavereilleni sekä vähintään kerran vuodessa heijastimensa hukkaavalle miehelle heijastimen jos toisenkin. Jonkin tilauksen yhteydessä antamaani sähköpostiosoitteeseen kilahti uutiskirje ja päädyin selaamaan Heijastinkaupan uutuuskategoriaa. Ainakin riikinkukko- ja jäätelö- sekä maatuskaheijastimet alkoivat houkuttaa kaikessa värikkyydessään, vaikka olenkin tähän asti pitäytynyt mustavalkoisissa heijastimissa.

Ja koska perheemme aikuisista onnettomuusalttiimmalta löytyy sekä vähemmän vakuutuksia että heikommin huomiokykyä, voisin pistää taas muutaman heijastimen tilaukseen. Ainakin edellä mainitun kaupan valikoimissa heijastimen sai viidellä eurolla ja perinteisiä, kovamuovisia mainosheijastimia saa ilmaiseksikin. Joten kyseessä on varsin halpa turvaväline.

Myös laki velvoittaa käyttämään heijastinta ja pimeässä jalkakäytävältä ajoväylälle astuessa on edes vähän turvallisempi olo, kun tietää autoilijalle jäävän yli tuplaten – jopa kolminkertaisesti enemmän jarrutusmatkaa. Päivän pakollinen infoisku olkoot tässä:

Muistattehan hankkia ja laittaa heijastimet muillekin perheenjäsenillenne, niin aikuisille kuin lapsille. Ja eläimille myös!

 

 

Pari sanaa eettisistä lahjoista ja pikkuasustearvonta

Kirjoittaja: phocahispida Kategoriat: Mieli & hyvä elämä, Muu muoti, Uutiset & yhteiskunta 26 kommenttia

Olen ennenkin kirjoittanut eettisistä lahjoista ja toivonut niiden antamisen yleistyvän, vaikka sitten entistä tarkemmin valittujen tavara-, palvelu- ja elämyslahjojen rinnalla. Kun minulle tarjoutui mahdollisuus tutustua Unicefin toimintaan, lähdin innolla mukaan. Onhan kyseessä maailmanlaajuinen avustusjärjestö, jonka kautta tuetaan lasten terveyttä, koulutusta ja tasa-arvoa, suojellaan lapsia ja jaetaan hätäapua kaikkialla maailmassa, Intian suurkaupungeista kaukaisempiin pikkukyliin.

Unicefilla on YK:n mandaatti ja järjestö on eri maiden hallitusten kumppani, osallistuen lainsäädäntötyöhön, tuottaen tutkimustietoa lasten elinolojen kehityksestä ja tuoden esille lapsia koskevia asioita sekä kehittäen rakenteita lasten hyvinvointia tukevaan suuntaan. Toiminta on lähes käsittämättömän laajaa; Tutustumiskäynnillä sain tietää, että Unicefin kautta hoidettiin vielä jonkin aikaa sitten esimerkiksi kaksi kolmasosaa kaikista maailman rokotuksista. 

En myöskään ollut tiennyt, että vaikka Suomi on ollut jo pitkään apua antavana osapuolena, myös suomalaislapset ovat saaneet Unicefilta apua 40-ja 50-luvuilla. Osa Unicefin vapaaehtoisista onkin kertonut saaneensa itse avustusta lapsena.

Isänpäivä on nurkan takana, joululahjojen hankintakin on innokkaimpien työlistalla ja opettajille tai päiväkodin henkilökunnalle koetetaan keksiä jotain pientä muistamista; Ajattelinkin että nyt voisi olla hyvä hetki vinkata teille Unicef Lahjasta eli verkosta löytyvästä Unicefin lahjakaupasta.

Unicef-lahja eroaa osasta hyvän mielen lahjakaupoista sikäli että sieltä jonkin lahjan hankkiessaan ei tee yhteislahjoitusta vaan ostaa juuri sen tuotteen mitä haluaa, vaikkapa rokotuksia; Jos urheilusta innostuneelle haluaa ostaa kaupasta jalkapallo-lahjan, kasvattajalle koulutuspaketin tai tuorelle äidille ravitsemuspaketin lapsille, se onnistuu ja tuotteiden matkaa voi seurata muutaman niitä kaivanneen alueen tarkkuudella. Käykää ihmeessä kurkkaamassa!

Sain arvottavaksi* neljä Globe Hopen ja Unicefin yhteistyön tulosta, kierrätysmateriaaleista syntynyttä tuotetta: Kyyhky heijastimen, jonka pohjakangas on toiminut Ruotsin armeijan sarkatakkina, valkoisen ja punaisen Rakas-rintakorun, jotka on tehty vanhoista vetoketjuista sekä Nipsukukkaron, joka on palvellut ennen armeijan varustesäkkinä. Kivoja, eettisiä lahjoja itselle tai pakettiin käärittäväksi…

Voit osallistua arvontaan kertomalla kommentissasi, minkä tuotteista haluaisit voittaa itsellesi sekä kertomalla, minkä lahjan valitsisit Unicef-lahjasta ja kenelle sen antaisit.

Totuttuun tapaan blogia Lilyssä seuraavat saavat automaattisesti toisen arvan ja Facebook-seuraajat kolmannen, joten muistattehan jättää kommenttiin maininnan arpojen määrästä sekä sähköpostiosoitteen, josta tavoitan mahdollisen onnellisen voittajan.

P.S. Kappalejaot sekosivat ja vain postauksen vieminen luonnoksiin korjasi ongelman lopulta. Aina ei voi ymmärtää…

*Tuotteet on saatu arvottavaksi Unicefiltä.

 

Ultimaalinen paskamutsifiilis

Kirjoittaja: phocahispida Kategoriat: Mieli & hyvä elämä, Muu muoti, Opiskelu 9 kommenttia

Maanantain kunniaksi blogin Facebook ja myöhemmin vielä vertaistukilätinän hengessä perustettu pienemmän porukan päiväkahviryhmä räjähtivät kitinästäni. Homman laukaisi vähemmän rakkaan opinahjoni tarjoama, rennonletkeä puolen vuorokauden mittainen koulupäivä: aamuluentoa seuraavat seminaarikäynti, pikalounas, luentotehtävän vääntäminen, loppuiltapäivän hankekoulutus ja koko illan mittainen perhetyön koulutus. 

Kaikki oikein mielenkiintoisia, mutta missä välissä se lapsiparka pitäisi noutaa päiväkodista ja hoitaa? Ei ilmeisesti missään. Mitä tästä opimme: Älä lisäänny opiskeluaikana. Tai työelämässä mukana olevien, pienten lasten vanhempien puheiden perusteella milloinkaan muulloinkaan.

Opintoni ovat paperilla päiväopintoja. Sanon paperilla, koska touhu ei aina ihan vaikuta siltä. Tälläkin hetkellä kahden kurssin pakolliset hankkeet sijoittuvat ilta-, yö- ja viikonloppuaikaan. Toinen hanke pitää sisällään yhden viikonloppuyön, jolloin pitäisi keikkua opiskeluviikon päätteeksi hereillä koko yö ja toinen hanke muodostuu kolmesta iltakahdeksaan asti kestävästä koulutuspäivästä ja kahdeksasta yövuorosta. 

Ei siinä sitten mitään, ilta- ja yövuorot sopivat minulle ihan mainiosti, jos niiden jälkeen saa ottaa torkut. Mutta tässä tapauksessa luennoilla pitäisi istua napottaa silmät kirkkaina ja kynä terävänä heti aamusta alkaen, ihan sama, onko yöllä valvonut nuorten hyvinvointia. Sanoisin rumasti, ellei rumia sanoja olisi tullut kuluneena kuukautena, tämän vuoden opiskelumeininkien selvittyä, syydettyä joka ilmansuuntaan jo riittämiin.

Normaalistihan tällaiset epätavallisen pitkät opiskelupäivät koulutuksineen ja tentteineen järjestyvät lastenhoidon osalta näppärästi ihan sillä, että mies noutaa lapsen päiväkodista ja puuhaa tämän kanssa illalla jotain mukavaa. Kun sitä vaihtoehtoa ei ainakaan pariin viikkoon ole, järjestin lapsen illaksi hoitoon isovanhemmilleen.

Lapsesta poikkeuksellinen päiväkodista hakija on mainitsemisen arvoinen ja hauska asia, josta kerrottiin heti aamupalapöydässä tohkeissaan kavereille. Isovanhempien luona on mukavaa, kun meno ei ole yhtä tiukkaa kuin kotona ja kivojen ihmisten kanssa pääsee metsään, pihahommiin ja saunanlämmitykseen. Itse tirautin kaikesta huolimatta pari turhautumisesta kitkerää kyyneltä pakatessani lapsen päiväkotireppuun yöpukua ja unilelua. 

Emmi sen hyvin sanoi, että pienet lapset varsinkaan eivät edes tiedä muusta, joten eivät he vanhemmiltaan odota sen kummempaa kuin mihin ovat tottuneet; Vuorotyötä tekevien vanhempien lapsille epäsäännöllisempi arki on normaalia ja yksinhuoltajan lapsi ei oireile toisen vanhemman puuttumista, ellei tilanne ole tuore.

Ja aina voi panostaa yhdessäoloon niinä hetkinä kun se pitkien työ- tai opiskelupäivien vastapainoksi on mahdollista. Itsekin olen tässä yhden aikuisen poikkeusarjessa koettanut erityisesti pysähtyä lueskelemaan, leikkimään ja juttelemaan niiksi muutamaksi tunniksi, jotka lapsi on hereillä päiväkotipäivän jälkeen. Toki kotitöitä on pakko tehdä, mutta niitäkin puuhastelemme pitkälti yhdessä.

Jossain hiljattain lukemassani ammattikirjallisuudessa sanottiin, että lapsen ja vanhemman hyvän vuorovaikutussuhteen säilymisen kannalta 15-20 minuuttia niin sanotusti täysipainoista, läsnäolevaa vuorovaikutusta riittäisi päivittäiseksi annokseksi.

Vaikka arki olisi hetkistä ja lapsen hoidon ohella puuhailtaisiin parheen askareita, tulisi tuossa lyhyessäkin, lapselle omistetussa hetkessä kartutettua kohtaamisen ja kuulluksi tulemisen sekä yhdessä jaettujen ilojen kokemuksia. Aikaisempien sukupolvien aikuisilta kysyttäessä monet lapsuutensa hyväksi ja suhteen vanhempaan positiiviseksi kokeneet ovat sanoneet, ettei vaikkapa maatalon arjessa se vanhempi ole ollut mikään viihdekeskus vaan tämä on pysähtynyt hommien lomassa aina toisinaan lapsen seuraksi. Ja se on riittänyt.

Noh, aina voi rationalisoida ja koettaa oikeuttaa asioita. Koettaa sanoa itselleen, ettei se lapsi mene muutamista poikkeuspäivistä rikki tai sekaisin. Ettei tämä välttämättä muistele äitiään kylmänä ja lapsensa hylänneenä ihmishirviönä. Toisinaan iskevä äkillinen syyllisyyden puuska on silti aika lamaannuttava. Kertokaa siis tekin, toisinaan pitkää päivää opiskelujen tai töiden takia tekevät: Miten tästä paskamutsi-fiiliksestä pääsee eroon tai edes selviää? 

Täällä ollaan – Norppalan väen esittely!

Kirjoittaja: phocahispida Kategoriat: Muu muoti, Sisustus, Ystävät & perhe 29 kommenttia

 

Moikka! 

Nyt ihan virallisesti ensimmäistä päivää Lilyssä, huh!

Yli puolitoista vuotta sitten muutin blogeineni muualle ja Lily uudistui heti sen jälkeen. Tuntuu siltä, että olen itsekin luonut oman nahkani aika monta kertaa sittemmin. Lapsi on kasvanut ja kehittynyt hurjasti ja itselle on tarttunut mukaan muutama ryppy ja kasa ihania muistoja. Monille teistä, kenties suurimmalle osalle, olen jo entuudestaan tuttu, mutta tuskin kertaus koituu kellekään kuolemaksi; Ja uusille blogiin löytäneille lukijoille on kiva esittäytyä. Lyhyt ja ytimekäs esittely siis luvassa, olkaapa hyvät:

Verkkoidentiteetikseni on teinivuosilta jäänyt phocahispida-nimimerkki, joka tarkoittaa norppaa. Nykyään olen jo norppaemo ja lapsenani häärää noin 2,5-vuotias Kuutti. Perheeseemme kuuluu myös aviopuolisoni, jota kutsun blogissa vaihtelevasti joko mieheksi tai (tämän edesottamuksista riippuen) Nörttimieheksi. Olemme pitäneet yhtä pian kahdeksan vuotta ja nörttiys on ehtinyt tarttua minuunkin hieman sinä aikana. Lisäksi minikolmiotamme sotkevat kaksi kissanretaletta ja hieman neuroottinen mäyräkoira.

Saavutan lähipäivinä kunnioitettavan neljännesvuosisadan iän. Olen tehnyt paljon lastenhoito- ja sosiaalialan hanttihommia ja koetan rykäistä ammattikorkeakouluopintoni tämän lukuvuoden aikana loppuun. Minne sitten, tiedä en. Harrastan bloggaamista ja siihen luontevasti liittyen kirjoittamista ja valokuvaamista. Ohjaan esisteini-ikäisten seka-partioryhmää, sisustelen kotiamme ja kesällä aloittelin erästä mökkiprojektia. Viime vuosina olen koettanut kehittää itselleni liikuntarutiinia, joka pitäisi minut liikkeellä useampien peräkkäisten, lähes liikkumattomien kuukausien sijaan ainakin muutaman kerran viikossa; Pitkällinen totuttelu on tuonut mukanaan säännöllisen liikuntaharrastuksen.

Olisi kiva linkkailla teille uusille lukijoille mielestäni parhaita, lukijoiden suosimia tai erityisen merkityksellisiä juttuja kuluneelta lähes kahdelta vuodelta. Vanhat jutut ilmaantuvat tänne blogiin kuitenkin vasta joskus myöhemmin, joten kokosin tähän postaukseen kuvia parin vuoden varrelta, painottaen uudempiin kuviin. Niistä ja kuvateksteistä saa ehkä pienen pintaraapaisun siitä, mitä blogi pitää sisällään. Muutaman tätä edeltäneen postauksen pelastin teille selailtavaksi ihan kopioi-liitä-taktiikalla, toivottavasti loputkin seuraavat pian perässä.

Jos joku pyytää kertomaan blogistani muutamalla lauseella, sanon sen olevan: Yhden ison naisen ja kahden pienen miehen yhteiseloa. Tinkimätöntä kauniimman arjen tavoittelua. Höystettynä karvatyypeillä ja rakkaudella sekä juhlan että varsinkin arjen valokuvaamiseen.

Sivupalkista löytyy lisää blogista kertovia juttuja ja tietysti eri tapoja seurata blogia. Lilyn seuraa-napin lisäksi blogin voi klikkailla seurantaan Bloglovinissa ja Blogilistalla. Muun sosiaalisen median osalta löytyvät Instagram ja blogin Facebook; Kummassakin niistä jaan arkisempia kuulumisia ja pidän joskus pieniä arvontoja.

Tervetuloa mukaan!

Koko Norppalan sakki liikekannalla, lippujen päässä Junibackenin ihmeellisestä maailmasta.

 


Yksi blogissani silloin tällöin vilahtavista sisustukseen tai tyyliin liittyvistä kollaaseista, joita kasaan puhtaasti omaksi ilokseni ja teidän inspiraatioksenne.

Kuvatodisteita harvinaislaatuisesta tapahtumasta eli Norppaemon lakatuista kynsistä.

Vauhdikasta menoa laivareissulla.

Ja toisen laivareissun kaupunkipäivän kuvasaalista. Ai kuinka niin käymme Tukholmassa vähän väliä?

Ihmettelemässä taidetta Kiasmassa.

Pikkumies ei haluaisi luopua säästöpöllöstään edes syömisen ajaksi. 

Kuntosalilla käymisen aloittaminen arvelutti minua syvästi, mutta jotenkuten säännöllinen salilla käyminen on alkanut sujua rutiinilla.

Talvisempaa sisustusta joulun toiselta puolen.

Karvahanurit parvekenokosilla.

Vähän siistimmissä vaatteissa suuntaamassa Tampereelle tyttöjeniltaan ja yökyläilemään Rosannan luokse.

Jouluhullun koristeluja.

Sitä ihan tavallista arkea. Siivouspäivä ja nykyiseen verrattuna hyvin pieni siivousapulainen.

Lastenvaatteisiin hullaantuneen äidin synnintunnustuspostauksen kuva, tällä hetkellä lapselle sopivien vaatteiden pinoineen.

Lähes jokaviikkoiseen yhteiskuvaan tähtäävän 52 viikkoa-projektin ensimmäisiä kuvia.

Sisustuskuvaussessioon mukaan mielivä kissa.

Miehen juustokakkuleipomusten työnäytteitä.

Frida Kahjo-look alkukeväältä.

Mikään esine tai asia ei ole turvassa lasten leikeiltä tai dinosaurusten hyökkäyksiltä. Eivät edes äidin lempikengät.

Kevät.

Tuli vähän käytyä salilla. Tai Tallinnassa.

Ja vietettyä aikaa ihanien ystävien kanssa, joista yhdellä on olennaisimmat asiat muistilistalla.

Päiväunilta on hyvä heräillä apumiehen paikalla.

Lapsen mielestä maailman paras juttu on ”Papan sininen (musta) vene.”

Auringonlasku partioleirillä. Hetki ennen kuin pääsee mönkimään makuupussiin ja vajoamaan unille.

Hertta.

Sisustusta olohuoneen nurkassa.

Ennen pusua.

Pieni partiolainen.

Ruokaa mökillä.

Merimiehet.

Ja lopuksi aika, kröhöhömmmm, freesinä reissusta palaavaa Lily-bloggaajaporukkaa. Ihania olette, pus!

Huikatkaa tekin, keitä olette: Vanhoja tuttuja vai uusia naamoja? On kiva lueskella, keitä tänne on eksynyt!

 

Projekti vaatekaappi | Osa 2

Kirjoittaja: phocahispida Kategoriat: Eko, Muu muoti, Oma elämä 4 kommenttia


Vaatekaapin ja -rekin läpikäyminen jatkuu mekkojen merkeissä. 
Tässä kuvapläjäyksessä ovat vain ruskeat ja vihreät mekot, joten voitte kuvitella,
että saan koko vaatekaappiprojektin päätökseen ehkä tämän vuoden loppuun mennessä. 

Ruskeansävyisistä mekoista kaikki ovat olleet melko ahkerasti ympärivuotisessa käytössä,
paitsi tuo kaikista vaatteistani minulle rakkain, kukkakirjailtu vintagemekko,
joka vaatisi yhden sauman korjausta tällä hetkellä (kts. ekolupaukset).

Vihreistä sen sijaan vadelmamekko ja olkaimeton mekko ovat lähinnä kesäkäytössä
ja banaanimekko on niin ohutta ja läpinäkyvää kangasta, että sen käyttö rajoittuu lähinnä rantalomille
sekä todella lämpimiin kesäpäiviin. (Se on päässyt myös synnytysasuksi).  

Kuvia mekosta käyttäjänsä päällä löytyy blogin puolelta ainakin pitsimekosta, vadelmamekosta,
intiaanimekosta, ruskeasta ryppymekosta ja retrokolmiomekosta, joka on muuten mielestäni hyvä esimerkki siitä,
että henkarissa vaatteet ovat usein aivan eri näköisiä kuin käytössä.

_______________

Olin illalla niin väsynyt etten jaksanut pestä naamaa tai hampaita vaan painuin nukkumaan.
(Yök yök – tiedetään.) Aamulla hajoilin peilin edessä, sillä näytin ihan Adam Lambertilta – kiitos pystyyn jämähtäneen tukan ja naamalle levinneiden kajaleiden yhdistelmän. Toivotaan, ettei tämä ole enne koskien parisuhteemme tulevaisuutta, onhan mieheni minua lyhempi ja vaaleatukkainen.

Kohta en enää muista, miltä tuntui olla terve.
Kaksi flunssaa lähes suoraan peräkkäin on aina suhteellisen turhauttavaa.
Onneksi jääkaapissa on simaa ja eilen kotiin kävellessäni huomasin kartanon pihalla ison vihreän nurmitupsun. Ihanaa, kevät, Vappu, linnut ja kukkaset!

PS. 
Piti korjata kirjoitusvirhe ja siirsin tämän julkaisemisen sijaan vahingossa luonnoksiin.
Pahoittelut tuplajulkaisusta!

 

 

Projekti vaatekaappi | Osa 1

Kirjoittaja: phocahispida Kategoriat: Höpsöä, Muu koti, Muu muoti 7 kommenttia

Uskon että voin nauraa monille näistä vaatteista kymmenen vuoden päästä vatsa kipeänä. 
Osittain juuri siksi haluankin ne dokumentoida.

Lisäksi epäilen vaatekaapin perusteellisen tutkailun intouttavan sekä kierrätyspuuhiin
että palauttavan mieleen joitain hautautumis-unohtuneita aarteita.

Ensimmäisenä on luvassa lyhyin ja helpoin, mutta toisaalta sillisalaattimaisin osio, eli kuten kuva kertoo,
kaikenlaiset epämääräiset vaatekappaleet, jotka kuuluu heittää muutenkin kelvollisen asun päälle
tuomaan viimeinen silaus, muuttamaan kantajansa luolanaisen näköiseksi tai peittämään allit.

Sekalaista ja kummallista, tiedetään,
mutta niin on suurin osa vaatteistani noin ylipäätään.
Ja tykkään niistä.

(Tekoturkiskeeppi ja musta bolero Boozt, kaikki muut H&M)

 

 

Mekko, Marimekko

Kirjoittaja: phocahispida Kategoriat: Muu kauneus, Muu muoti, Sisustus 1 kommentti

Ah rakkauteni rahatilanteeni toiselta puolelta.
Jos mammonaa olisi rajattomasti, tiedätte, millä kotini ja vaatekaappini hiljaksiin täyttyisi.

Sain Marimekon sivuilla kierrellessäni mielestäni niin hyvän idean, että saatan jopa toteuttaa sen.
Alemmassa kuvassa näkyy kaksi neljän lasinalusen settiä. Ne voisi kiinnittää joillain julistetarroilla seinään tauluiksi ja näin neljän taulun setille tulisi hintaa alle kolmekymppiä…

Ja sen omppuepisodin jälkeen tarvitsisin edelleen uuden kuoren puhelimeni suojaksi.
Kenties tuo Siirtolapuutarha-kuori kotiutuu joskus?
(Tosin ilman pika-alfan tekemää hienoa värimuutosta.)

Joskus kun olemassa olevista mekoistani alkaa aika jättää, muutun aikuiseksi, alan säästää rahaa ja hankin tilalle vain kalliita, mutta laadukkaita vaatteita ja elän elämäni onnellisena ja tiedostavana loppuun asti.
Kahotaan, miten käy.

 

Otat vain muutaman kivan kuvan

Kirjoittaja: phocahispida Kategoriat: Ajattelin tänään, Muu muoti, Ystävät & perhe 5 kommenttia

”…vauvasta tai eläimistä ja porukka on ihan haltioissaan.
Ei muuten konjakinvärisillä nilkkureilla saa samalla lailla sympatiapisteitä, ehei.”

En muista, kuka muotibloggaaja aikoinaan avautui suurin piirtein edellä mainituin sanoin,
mutta jos uskomme edes jossain määrin vaikkapa Blogilistaa, merkkilaukut ja Nellykollaasit voittavat
kyllä edelleen suuren yleisön mielestä vauva- ja eläinkuvat.

Ja omasta mielestäni ns. perheblogeissa tekstillä ja sen tuomalla sisällöllä on kuitenkin suurempi rooli kuin muoti- ja sisustusblogeissa, joissa tekstin luonne on usein kuvia selittävä ja/tai tuotteiden alkuperästä kertova. 
Kauhean montaa kertaa ei tarvitse kertoa, mistä vauva on peräisin, heh heh.
Eli ei pelkillä söpöillä kuvilla pitkälle pötkitä.

Kaiken lisäksi niitä pahuksen laukkuja tai maljakoita on kuitenkin verrattain helppo kuvata, jos on valoa ja likipitäen kelvollinen kamera. Ne kun eivät yritä napata kameraa itselleen.


 

Tai käännä ahteriiaan säännönmukaisesti kameran suuntaan.
Että terveisiä vaan täältä ”perhebloggaajan” suunnasta.
Näin helppoa se on, kun sen osaa.

 

 

Kaapin täydeltä

Kirjoittaja: phocahispida Kategoriat: Muu muoti, Raha, Ystävät & perhe 10 kommenttia


Jääkarhu-, kuumailmapallo- ja viiribody, kissarivistö- ja nappipökät sekä pilvihaalari Seppälä
Raita- ja isokorvakissaleggingsit Lindex
Kaupunkibody Polarn o Pyret
Ruutupaita H&M

Kissapaita ja kolmioleggingsit Lindex
Kaupunki- ja robottipaidat KappAhl
Pupu- ja kuusipaita sekä sydänleggingsit Seppälä
Nappisukat Marimekko

Tässäpä olisi joitain kivoja vaatteita, kenties yhtälailla tytöille ja pojille sopivia,
joita poimin verkkokauppojen tarjonnasta.

Todettakoon, että joitain karsiutui pois siksi, ettei tuotteista ollut kunnollisia kuvia. 
Sinällään merkillistä, ettei kuviin haluta satsata, kun ne kuitenkin leviävät blogeissa, lehdissä ynnä muissa virallisissa ja epävirallisissa markkinointikanavissa ja tuovat näkyvyyttä, ostajia ja rahaa.

 

Kasikyt

Kirjoittaja: phocahispida Kategoriat: Muu muoti, Raha, Ystävät & perhe 10 kommenttia

Kävin läpi lastenvaatekokoelmiani ja nostin esille tulevaa ajatellen jo koon 80 vaatteet.

Ajattelin tarkistaa, kuinka monta minkäkin tyyppisiä vaatteita on, ettei kävisi nolosti.
Jossain tulevassa vaatekoossa on nimittäin vain kolmet housut. Ja kestoillessa, ruoalla sotkemisen kultakautena sekä konttausiässä ne eivät yksinkertaisesti riitä tai pyykkiä saisi olla pesemässä ihan koko ajan.

Kävi ilmi, ettei tämä koko ainakaan kaipaa enää vaatetäydennyksiä erityisen kipeästi.

Laatikosta löytyi:
20 yläosaa eli bodya tai paitaa.
Vain kaksi paitaa, loput ovat bodyja ja samoin vain kaksi yläosista on lyhythihaisia.

Uskon, että kovaan käyttöön menevät erityisesti kaikki kuviolliset bodyt.
Onpas taas ihania kuoseja.
Kun saisi aikuisillekin!

Ja olihan siellä vielä neljä paksumpaa päällispaitaa tai villatakkia.

Sekä 14 housut,
joista yhdet farkut ja vakosamettihousut, seitsemät collegehousumaiset pöksyt sekä neljät leggingsit.

Mau. Eiköhän näillä pärjätä!

PS. Ensimmäinen pääsiäisleirikokous on tänään. Paniikkipaniikkipaniikki. Kuolen.