Blogipikkujoulut ovat nyt onnellisesti ohi ja niistä riittää kuvia ja juttuja varmaan pariinkin postaukseen. Paikalla olivat Tessa, Emmi, Rosanna, Mari, Iksu, Amma, Siperian Ella, Silkkitassu ja KaneliS, kaikki kera lasten sekä Eerika masuineen ja miehineen.
Reportaasia varten räpsimistäni kuvista suurin osa oli ruokakuvia, kolmesta syystä; Ensinnäkin olen suursyömäri.Toisekseen ehdin kuvaamaan ruokia ennen vieraiden saapumista, minkä jälkeen rauhallista kuvaushetkeä tai hyvää valoa ei kauaa ollutkaan.
Kolmannekseen saimme (enimmäkseen) paikallisilta yrityksiltä maisteltavaksi sellaisia herkkuja, että niiden kuvaamatta jättäminen olisi ollut hyvän maun (pun so intented) ja järjen vastaista. (Tai no, jos poro on lähiruokaa niin kaikki yritykset olivat paikallisia!)
Illan pimetessä ja menon käydessä lasten toimesta aina vain hullummaksi, jouduin nostamaan kameran kaapin päälle ja toivonkin vieraiden kuva-albumeistä liikenevän muutamia kuvia julkaistavaksi myös juhlien osaanottajista.
Ähkyn jälkimaininkien ollessa akuuttivaiheessaan, on hyvä julkaista juttu juhlien tarjottavista. Nälkäisenä tähän hommaan ei nimittäin parane ryhtyä.
Tarjottavia oli siinä määrin paljon, että hylkäsin jossain vaiheessa ajatukseni suolaisesta ja makeasta erillisestä kattauksesta ja annoin vieraiden hakea makeita tarjottavia parvekkeen tarjoilupisteestä, jonne olin vienyt ruoat talteen säilyvyyden vuoksi.
Vieraita kun saapui niin eri tahtiin, ettei suolaisia ruokia oikein viitsinyt korjata poiskaan ja suklaaleivoksenhimoismmat raapivat jo parvekkeen ovea malttamattomina. Tai sitten ne olivat kissat.
Ai niin ne ruoat. Saimme Kulmakonditorialta juhlapöydän ruokaisaksi puoleksi lohi- ja kanasalaattia sekä feta-pinaattipiirasta.
Salaatit saapuivat isoissa, kuljetukseen hyvin soveltuvissa kulhoissa, joissa ne täytyi vain sekottaa. Piirakat tarvitsi vain lämmittää ja sitten ruokapuoli olikin hoidossa. Kelpaisi vaihtoehdoksi vaikkapa polttareihin, syntymäpäiville tai työporukan illanistujaisiin.
Otin ”Kulmikseen” yhteyttä heti kättelyssä, kun pikkujoulut varmistuivat; Olen vuosien aikana kantanut kahvilaan säkillisen rahaa enkä turhaan, sillä maku ei ole koskaan pettännyt kahvilatuotteissa eikä semminkään erinäisissä tilaisuuksissa nauttimieni juhlamenujen osalta.
Juhlapöydän leivistä ja makeista leivonnaisista vastasi puolestaan kodistamme katsottuna ihan naapurissa sijaitseva Uudenmaan Herkku eli meidän kesken ihan vaan Herkku.
Leipomosta kantautuu varsinkin aamulla tuulen mukana sellaisia sulotuoksuja, että kiitän usein onneani siitä, ettei koulumatkani kulje Herkun ohi. Vai voiko joku muka vastustaa vastapaistetun leivän ja leivonnaisten tuoksua?
Suosikkieni Herkun munkkien (tavallisten hillomunkkien ja berliininmunkkien) lisäksi saimme makusteltavaksi perinteisen taatelikakun, joulupullan sekä suklaaleivoksia.
Salaattien kaverina toimivat vegaaneillekin sopivat, ohraiset riisipiirakat, joululimppu ja kauraleipä. L:n valmistama katkaraputahna koottiin hedelmälimppuviipaleiden päälle.
Tuota hedelmälimppua muuten voin lämpimästi suositella joulun pyhien leiväksi, sekä täyteläisen makunsa että säilyvyytensä vuoksi. Olen nimittäin kuullut noiden leipään leivottujen hedelmien pidentävän leivän säilymisaikaa melkoisesti.
Pistin tuulemaan myös juomapuolella ja saimme Sinebrychoffilta eli kotoisammin Koffilta palanpainikkeeksi klassista punaista Coca Colaa, lapsille sopivaa Muumi-limua sekä Golden Capin alkoholitonta siideriä, joka makeita virvoitusjuomia karttavan mieheni mielestä maistui jopa siideriltä, toisin kuin yleensä juomani hirvitykset. Kiitos vain tästä L!
Näiden lisäksi saimme myös tölkkeihin pakattua Ginger Alea, joka näytti kulutuksen perustella olevan naisväen makuun. Aika monta tyhjää tölkkiä sain kerätä asunnostamme seuraavana aamuna.
Minulta jäi juhlien valmistelukiireessä testaamatta löytämäni ginger ale-pohjainen glögiresepti, joten piilotin muutaman tölkin varastoon. Aion testiajaa reseptin vielä pikkujoulukauden kunniaksi.
Glögien ja mausteisten lämpimien juomien osalta maistelimme Valion Talvipäivä- mehua sekä Hehku-rypälejuomaa.
Viimeisin keräsi paljon kehuja kirsikkaisesta maustaan ja yksi vieraista näki itsensä nautiskelemassa juomaa myös pienen terästyksen kanssa, – johtuikohan kenties sekoituksen rommiaromista?
Valio muisti myös juhlien pienimpiä vieraita Kidius-pillimehuilla ja vanukkailla sekä Onni-tuotteilla.
Aikuisille oli varattu erilaisia juustoja, nimittäin monille tuttuja Aura-, Mustapekka-, Mustaleima– ja Kappeli-juustoja sekä Oltermanni Cheddar-uutuusjuustoa. Tosin näinpä yhden norpanpojan juoksevan leikkeihinsä kourassaan iso pala aurajuustoa. Leipien päällä testailimme raputuorejuustoa.
Paikallisista yrityksistä oli juhlapöytää koristaneen kukka-asetelman muodossa esillä myös lempikukkakaupakseni kivunnut Helleborgin kukka, jota luotsaavat Päivi ja Terhi ovat somistaneet liikkensä sisätilojen lisäksi myös kaupan edustan kauniiksi kasveillaan.
Vaihtuvat asetelmat lämmittävät esteetikon sydäntä Keravan kävelykeskustan varsin Kouvostoliitto-henkisen arkkitehtuurin keskellä.
Kävin jälleen perjantaina ruokaostoksilla ja kiikutin Helleborgilta kotiin huonekuusen, joka oli sekä edullisempi että parempikuntoisempi kuin vastaava kasvi viereisessä Prismassa. Ja joku vieläpä paketoi sen säältä suojaan puolestani.
Norppaemo, periaatteessa ja koko ajan enenevässä määrin – sekä syystäkin, kotimaisten ja erityisesti paikallisten yritysten puolesta. Jo vuodesta 1995, jolloin aloin saamaan taskurahaa.
Tuliko nälkä? Itselleni tulee ruokakuvia ottaessa ja katsoessa yleensä aina, mutta nyt olen niin täynnä, ettei nälälle ollut tilaa.
Kiitoksia vielä sekä vieraille että mukaan lähteneille yrityksille!
Juttua illan kulusta ja vähän muustakin on tosiaan tulossa, kunhan saan kuvasaldoa perattua lisää ja ruinattua tilannekuvia vierailta.
Valkosuklaakakku browniella
Mango-tuorejuustokakku
Ajelimme autolla lyhyttä siirtymämatkaa kun takapenkillä istuva Kuutti alkoi osoittaa hermoromahduksen merkkejä. Koko ajan voimistuva kitinä, jalkojen hurja huitominen ja yritys vääntäytyä irti turvavöistä enteilivät huutokiukkukohtauksen tuloa.
Kävimme torstaina sulkemassa taas yhden hallitusvuoden sipoolaisessa kestikievari Lampetaksessa. Ajoimme paikan päälle läpi vehreääkin vehreämmän maalaismaiseman, jätettyämme pojan touhuamaan loppuillaksi vanhempieni hoiviin.
Perillä odottelimme että saisimme koolle suurimman osan seurueestamme ja kurkistelimme kanoja ja kukkoja sekä rapsuttelimme lampaita ja karitsoja aikamme kuluksi.
Sisällä meidät otettiin vastaan tervehtimällä jokainen erikseen kätellen. Kestikievarin sisustus oli kokoelma kaikkea vanhaa ja hyllyillä oli kymmenittäin asioita, jotka olisin ottanut itselleni onnesta ymmyrkäisenä, jos se olisi ollut mahdollista.
Asuksi valitsin jotain miljööseen hieman nykyrytkyjä paremmin sopivaa. Tilasin joitain vuosia sitten Etsystä kerralla reilumman paketillisen vintagemekkoja ja ne ovat olleet kovassa käytössä, päästyään ensin läpi epäluuloisen tullivirkailijan syynistä. Tämäkin kirurginvihreä rusettimekko on samaisen tilauksen peruja.
Uutta partiosyksyä ja matonpiiskaussessioita odotellessa!
