Vauva ottaa harppauksia kohti isomman ihmisen toimia. Hän syö kiinteitä ruokia. Ajattelette varmaan että: ”Siis soseiden muodossa, juu juu, voikos niitä nyt kiinteiksi sanoa.” Kyllä ruokalistalla on ollut myös muun muassa bataatti-, kesäkurpitsa-, kukkakaali- ja parsakaalisoseita, mutta myös kokonainen luumu, maissinaksuja, kurkkusiivuja ja ruisleipää sekä sangen sakeaa kaurapuuroa.

Kaikkea mitä on saatu käsitellä ja syödä sormiruoan muodossa ihan itse, on maisteltu ja haisteltu, hierottu naamaan ja hiuksiin sekä kaiken kaikkiaan otettu aistikontakteja antaumuksella. Kuvittelisin M:n nauttineen ruokailuista eniten juuri sormiruoan parissa, josko eniten ruokaa on mennyt mahaan asti aikuisten suorittaman soseruokinnan kautta. Uskon molempien tapojen jäävän osaksi ruokailuihin totuttelua – positiivisten käyttökokemuksiemme perusteella.

Soseita keitellään kerralla reilumpi annos, samoin kuin puuroa. Jääkaapissa onkin ollut jo viikon ajan joka päivä kulhollinen joko bataatti- tai kukkakaalisosetta sekä puuroa pakasterasiassa. Lähiaikoina on aikomus kypsentää myös lihaa ja kalaa ja säilöä pieniä annospaloja pakastimeen jääpalamuoteissa. Niistä saa helposti napsautettua kuutio kerrallaan lisukkeita muun ruuan joukkoon. Kun vauvan makuhermot ovat varmasti sopeutuneet tylsempiin makuihin kuten juureksiin, siirrymme hiljaksiin myös herkullisempiin makuihin kuten hedelmäsoseisiin.

Ruoka maistuu, (ainakin kaikki mikä ei ole parsakaalia) ja soseita sekä puuroa mussutetaan hyvällä ruokahalulla. Olen tehnyt soseista koko ajan vähemmän ”sileitä” ja siirtynyt rakenteeltaan karkeampiin soseisiin. En halua totuttaa vauvaa liian kauaa aivan hienorakenteiseen ruokaa, ettei sitten isompana tule kauheita kahnauksia, jos ruoassa on vähänkin ”knöölejä”. Todettakoon vielä, että useimmiten sosemestarina meillä toimii L.

En itse syö ollenkaan punaista tai valkoista lihaa, joten perheemme ruokavalio on kala- ja kasvisruokapainotteinen. M:lle tullaan tarjoamaan kalan ja soijan lisäksi lihaa, näin aluksi kun määrät ovat pieniä, useamman juuressoseruoan mukaan sujautettuna. Olemme alustavasti keskustelleet, että vauvan kasvaessa ja kerta-annosten suurentuessa aterioiksi asti, kahtena päivänä viikossa olisi tarjolla liharuokaa ja muina päivinä söisimme kala- ja kasvisruokia. 

Keravan kaupunki on kunnostautunut tässä kasvisruoka-asiassa. Keravalla päiväkodissa ei tarjoilla ollenkaan kasvisruokaa vaan lihatonta vaihtoehtoa eli mahdollisuuksien mukaan samaa ruokaa kuin lihaa syöville lapsille, mutta niin, että liha on jätetty pois. (Kuulemma esimerkiksi lihalientä käytetään silti.) 

Joitain ruokalajeja kyllä korvataan toisilla. Aivan pelkkää makaronia ei sentään kukaan joudu syömään, jos ruokalistalla on makaronia ja lihapullia: Tuolloin lihapullat ja jauhelihapihvit korvataan esimerkiksi kasvispyöryköillä ja punajuuri-/porkkanapihveillä. Mutta porkkana ei käsittääkseni ole kovin proteiinipitoinen. Kasviskiusauksessa on peruna-sipulisekoitusta, kermaa, juustoa ja …sitä kuuluisaa porkkanaa, jota kasvisruokiin tungettiin lihan sijaisena jo omina kouluaikoinani.

Kaupungin pointti on, että heidän velvollisuutensa ei ole tarjota kaikille lapsille ravintoarvoiltaan samanlaista päiväkoti- tai kouluruokaa. Joissan ruoissa on käytetty soijaa, linssejä, papuja tms. proteiinin lähteitä, muttei läheskään kaikissa. Lopputulemana on se, että joinain päivinä lihattoman vaihtoehdon ruokia syövien lasten osalta toteutuu ravitsemuksellisten suositusten mukainen ateria ja joinain se jää kaukaiseksi haaveeksi.

Päiväkodista onkin ilmoitettu, että vanhempien velvollisuus on huolehtia päiväkotiajan ulkopuolella lapsen täysipainoisesta ravinnonsaannista, sillä lihattomaan ruokaan ei ole välttämättä lisätty tarpeeksi proteiinin lähteitä kuten papuja ja soijaa.

Seuraa mielestäni tähän aikaan ja asenneilmastoon nähden jo lähes pöyristyttävän takapajuinen junttiratkaisu: Lapselleen ei saa edes tuota lihatonta vaihtoehtoa vakaumuksellisin perustein vaan perusteen täytyy olla uskonnollinen. Miten olisi jos ilmoittaisi lapsensa päiväkotisysteemiin buddhalaisena? Tiivistetysti olen edellä esitetystä käytännöstä tätä mieltä.

Eli siinä vaiheessa, kun M aloittaa päivähoitotaipaleensa, siirtynemme kotona tarjoamaan vain kasvis- ja kalaruokaa, sillä liharuokakiintiö täyttynee ja ylittynee jo päivähoidon ruokailujen kautta. Onneksi sentään kouluissa voi valita halutessaan kasvisruoan vaihtoehtona…

(Kuvassa on lahjoituksena saatu komea kesäkurpitsa, jonka syömisessä myös M auttoi.)

Meillä juhlitaan tänään 46-vuotis syntymäpäiviä. Minun ja L:n ikäero on viikon luokkaa, joten olemme perinteisesti pitäneet syntymäpäiväkutsut ystävillemme samaan aikaan. 

Lähes koko päivä kulunee (vieraiden tuloon asti) siivoilun ja tarjoilujen valmistamisen merkeissä, vauvanhoidon ohella. Onneksi sentään kakut tehtiin valmiiksi jo eilen – ja L:n sisko tulee avuksi! 

M osallistuu juhlintaan alkuillan, mutta vetäytyy sitten rauhoittumaan ja aloittelemaan uniaan vanhemmilleni. (Hän palaa sitten muutaman tunnin kyläilyn jälkeen kotiin yöunille.) Näin vieraat ehtivät nähdä vauvan, mutta juhlista ei muodostu tälle liian stressaava kokemus ja tämä saa mennä unilleen, kun se tuntuu hyvältä. Ehdimme myös seurustella vieraiden kanssa paremmin, kun toinen meistä ei joudu koko ajan olemaan sidottuna vaipanvaihtoon tai muihin siivouspuuhiin, vauvan rauhoitteluun tai syöttämiseen.

Tämän ihmeellisempiä kuulumisia tuskin ehdin tänään päivittelemään, ellen sitten blogin Facebook-sivun puolelle.

Kuvat ovat M:n ristiäisistä ja Liisa Ihmemaassa-teekutsuilta, uusia on luvassa.