JOULUTERVEISET

IMG_1815 IMG_2005 IMG_6803IMG_2033 IMG_2035 IMG_2079 IMG_6796 IMG_2091 IMG_2094 IMG_6686 IMG_6806IMG_2083IMG_6776  IMG_6799  IMG_2032

Tulipa pidettyä pisin postaustauko ehkä sitten blogin perustamisen. Kiitos jos löysit tänne edelleen ja anteeksi hiljaiselosta. Ärsyttää itseäkin, että niin moni asia on jäänyt dokumentoimatta ja jakamatta.

Tuli syksyn päätteeksi pienoinen loppuunpalamisen tunne ja oli pakko karsia kaikesta ”ylimääräisestä”. Siitä lisää enempi, kun saan sanat aseteltua oikeaan muotoonsa.

Mutta joulu pyhineen meni hyvin ja viiden päivän lomapäivistä, vapaa- ja pyhäpäivistä koostuva hengähdystauko ei olisi voinut osua parempaan hetkeen.

Kuutti oli ennen joulua ihan kierroksilla ja aattona uskaltautui hädin tuskin pukin syliin, laulamisesta ei kannattanut edes puhua. Mutta kun pahin jännitys oli ohi, ruokailut ja muut hommat sujuivat iloisesti ja lahjoista on nautittu pitkin lomaa. Legorakennelmat ovat olleet isän ja pojan projekti ja itse olen pelaillut ja lueskellut (myös) lapsen kanssa.

Ei mennyt ihan odotetusti

IMG_6571

Keskustelin tuossa päivänä eräänä Kuutin kanssa siitä, että olisi kiva, jos tämä kertoisi päiväkotipäivästään muutakin kuin sen, että on mennyt ihan hyvin. Meinasin siis sitä, että kavereista, leikeistä, jumpista, muskareista, suruista ja iloista voisi kertoa laveammin ja kuvailevammin.

Lapseni oli kuitenkin ilmeisesti tulkinnut toiveeni hyvin kirjaimellisesti, sillä eilen iltapäiväkeskustelumme meni seuraavasti:

Norppa: Miten päiväkodissa meni?
Kuutti: Oikein mainiosti.

Ja sen jälkeen lapsi tuijotti minua, ikään kuin odottaen palautetta siitä, oliko uusi ilmaisun tapa nyt sitten edellistä parempi. Voi luoja. Yritys hyvä kymmenen, kummallakin, keskinäisen ymmärryksen aste pyöreä nolla. Teini-ikää odotellessa.

 

 

Tervetuloa kurkistamaan uutta kotia!

IMG_6636 IMG_6631 IMG_6620  IMG_6617 IMG_6619 IMG_6612 IMG_1889 IMG_1890 IMG_1867  IMG_1881 IMG_1886  IMG_1869 IMG_1876 IMG_1873  IMG_1859 IMG_1879IMG_1856 IMG_6626IMG_1851 IMG_1885IMG_1839 IMG_6637IMG_1846 IMG_1888IMG_1845

Eräänä sunnuntaina, hieman yli kuukausi uuden asunnon avainten saamisen jälkeen sain aikaan otettua asuntokuvia, osan tosin vaan puhelimen kameralla, mutta kuitenkin.

Sitä ennen asunnossa oli rakennettu kokonaan uusi vaatehuone seinineen ja ovineen sekä vaihdettu yläkerran ovet ja ovenkarmit, uusittu yläkerran lattia, maalattu yläkerran kylpyhuone lattiasta kattoon, remontoitu tuulikaappi, koottu 1500 kiloa huonekaluja, purettu muuttolaatikot yhtä lukuunottamatta, tapetoitu, itketty, kiinnitetty tauluja, hermoiltu, vaihdettu tyynynpäällisiä, kiroiltu, sirkkelöity lattia- ja peitelistoja, valvottu öitä, työllistetty puoli sukua apujoukoiksi ja syöty remonttikaaoksen keskellä pizzaa.

Olimme asunnon vapautumista odotellessamme ja remontin pahimman alun yli melkein kaksi viikkoa evakossa ja senkin jälkeen jouduimme käymään pitkään suihkussa vanhemmillani. Radiohiljaisuutta onkin kestänyt täällä blogissa aika pitkään harvemman tai lähes olemattoman postaustahdin merkeissä, mutta eiköhän tämä pikkuhiljaa tästä. Järki meinasi lähteä ja painokin putosi kolmisen kiloa. Eiköhän joulun aika korjaa sen tilanteen, halusin tai en ja stressikin laantunee hiljalleen.

Uudessa kodissa on siis alakerrassa keittiö, olohuone, pieni, epäkäytännöllinen eteinen tuulikaappeineen, kodinhoitohuone-vessa ja käynti pienelle pihalle, jota hallitsee suhteessa jättimäinen terassi valo- ja sadekatteineen. Yläkerrassa on kaksi kivan kokoista makuuhuonetta, joista toiseen rakensimme miehen työnurkkauksen ja vaatehuoneen. Yläkerran suihkuhuone-vessasta on käynti saunaan, jonka saamisesta omaan kotiin olemme enemmän kuin onnellisia. Neliöitä on hieman vajaat 80 ja näillä olisi tarkoitus selvitä pitkään!

Mitäs sanotte näiden kuvien perusteella?

 

Inhorealistisia tukkakuvia

IMG_6554IMG_6539 IMG_6561

Eli miltä hiukset näyttävät täyspitkän työvuoron, aamun jälkeen kaksi kertaa pyöräilykypärän alle sullomisen, 20km pipo päässä pyöräilyn, aamuvuoron kunniaksi jälleen pesemättä jäämisen ja näin ollen tiistaisen kuntopotkunyrkkeilyssä hikoilemisen jäljiltä. Kampaamattomina, muotoilemattomina ja asettelemattomina.

Sanoisin, ettei vieläkään kauhean pahalta. Ja se on juuri se, mitä lähdin (jälleen) hakemaan. Epäsymmetristä ja itsessään, laittamattomanakin kiinnostavaa mallia ja väriä, joka olisi armollinen juurikasvun ja olemattoman hiustenlaiton suhteen.

Ehkä joskus osun kameran eteen puhtailla ja paikalleen nykerretyillä hiuksillakin, mutta eiköhän näistäkin kuvista saa selkoa siitä, mitä tukalle pääpiirteissään tehtiin.

Mitäs sanotte?

Melkein eturivin paikat

IMG_6307IMG_1582IMG_6294IMG_6333 IMG_6405IMG_1587IMG_6349 IMG_6381IMG_6370   IMG_6441 IMG_6448

Osa ehkä huomasi jo Instagramista, missä pyörähdimme veljeni, isäni ja appiukon kanssa viime viikolla: Jokereiden pelissä siis. (Kannattaa muuten kilkkailla kuvat taas isommiksi ja selailla ”rullassa” läpi, niin yksityiskohdat pääsevät paremmin esiin.)

Satuin saamaan lippuja ja Jokeri-fanin löytyessä perhepiiristä oli helppo saada porukka kasaan. Ja niillekin, jotka eivät edes olisi Jokeri-intoilijoita, on kovatasoisen KHL-pelin näkeminen itsessään elämys, jos jääkiekko vähääkään kiinnostaa. Tai olut, urheilutapahtumat tunnelmineen, jäähallisapuska tai kaikki edellämainitut.

Itseäni kiinnostavat ainakin jääkiekko, pelin tunnelmaan sukeltaminen ja yhdessä olo. Ruokakin kiinnostaisi, mutta miinuksena jäähalliruoasta se, ettei tällaiselle nihkeälle vihervassarille löytynyt mitään eläimetöntä syötävää, mutta selvisin hengissä vararavinnon ja pienoisen periaatteista joustamisen turvin. Ja kuten veljeni mulkoilu antoi ymmärtää, myös hankalan feministin kommentit naisten jännästä roolista jäällä ja sen reunoilla, olisi voinut jättää kotiin. Well, mihinkäs sitä kissa karvoistaan pääsisi?

Huomasin myös, että olisin viihtynyt varmaan parhaiten siinä osassa katsomoa, jossa oli kreisein kannatusmeininki. Itse kun tykkään penkkiurheillessa tömistää, läiskyttää ja huutaa. Että sellaista analyyttista ja sivistynyttä katsojan vikaa…

Mutta hyvä reissu ja varsin viihdyttävä peli olivat, lähtisin uudestaankin. Ylipäätään voisi laajentaa omaa repertuaariaan säännöllisesti kolutuista taidetapahtumista myös aktiivisempaan urheilutapahtumissa ravaamiseen; Sen kerran kun olen ollut joukkueurheilun tapahtumia tai yleisurheilua seuraamassa, olen aina viihtynyt mainiosti.

Vastavierailuja molempiin suuntiin vai miten se meni – kenetköhän vannoutuneen penkkiurheilijan raahaisin mukaani johonkin taidemeininkeihin, hmm…

 

//Liput saatu silkalla korruptiolla, jos se ei käynyt jo ilmi.//

 

 

Stop the press eli viimein kampaajalle!

tukka.001 tukka2.001 tukka3.001

Auts, totuuden hetki koittaa eli suuntaan huomenna kampaajalle. Tällä lienee mukavaa, kun iät ajat pituutta virunut, leikkauksestaan täysin karannut, tasapitkä ja -paksu sekä huonosti hoidettu kuontaloni törkätään työn alle. (Anteeksi kampaajalle jo etukäteen!)

Toiveissa olisi hyvin ”epätasainen” polkka, lyhyellä takaosalla ja pidemmällä etuosalla. Ja jottei mene vaikeaksi, olen viehättynyt ajatuksesta saada mahdollisesti keskenään eripituiset sivuosiot ja lyhyemmän sivun etuosasta lähes lyhyeksi leikattu alue.

Värimaailmassa mennään varmaankin taas vaalennuksella ja jollain pastelli- tai shokkivärillä, mutta se, toteutetaanko väri pystyraidoilla, isoilla väriblokeilla, eri pituuksien värjäämisellä keskenään erilaisiksi vaiko… Noh, sanotaan näin, että värjäys on se suurin kysymysmerkki.

Löytyisikö viime hetken vinkkejä tai ehdotuksia? Auttakee!

 

Alkutalven must-see-sarja!

  Kun ehdin seuraavan kerran katsoa televisiota, ”ahmin” todennäköisesti parissa päivässä putkeen Jessica Jonesin, joka ilmestyi Netflixiin eilen.

Jessica Jones on jatkumoa Marvelin supersankariaiheisille minisarjoille kuten Daredevilille ja Marvel-universumiin sijoittuvalle Agent Carterille. 

Pidin molemmista sarjoista paljon, vaikka ne olivat hyvin eri henkisiä. Daredevil on visuaalisesti synkempi, mutta hienosti toteutettu läpihäivytettyine siirtymineen ja sarjakuvamaisine elementteineen kun taas Carterissa retroestetiikka ja feministiset teemat aiheuttivat onnen- ja vilunväristyksiä. 

Jessica Jones-sarjassa esiintyyy muuten Marvelversumin ensimmäinen avoimesti homoseksuaalinen pariskunta, mikä on pienuudessaan nykäys oikeaan suuntaan.

Näyttelijätiimi on nimekäs, tutut kasvot muun muassa Breaking Badista, Doctor Whosta ja Matrixista seikkailevat tarinan sankareina ja pahiksina. 

Sarjassa käsitellään supersankaruuden ja sen taakse jättämisen tematiikan lisäksi psykologisten ja fyysisten hyökkäysten kohteeksi joutumisen vaikutuksia ja sitä, miten ne heikastuvat päähahmon elämään.

Joten heti kun tahti hiljenee, minua ei saa Netflixin äärestä hevillä irti, iiiiks.

Manbun sunday

   
   
Norppa: – Hei pitäiskö noita sun hiuksia vähän leikata, kun ne tulee koko ajan silmille?

Kuutti: – Ei pitäisi eikä saa. Mä annan kyllä harjata ne ja laittaa hoitoainetta. Haluan yhtä pitkät hiukset kuin Papalla.

Nörttimies: – Jahas, olisihan se pitänyt arvata.

Musta aukko

 
Kokopäivätyön ja pakollisimpien harrastusmenojen ohella remontoiminen ja muuttolaatikoiden purkaminen ovat vieneet kaikki ylijäävät tunnit vuorokaudesta – ja ison osan niistäkin, jotka olisi pitänyt käyttää vaikkapa nukkumiseen. 

Mutta viime päivinä tunnelin päässä on alkanut häämöttää valoa, kun yksittäiset nurkat ja (lähes) kokonaiset huoneet ovat valmistuneet.

Ehkä tästä vielä hyvä tulee…

970kg

  
Siinäpä päivän luku teille! 970kg huonekaluja koottavaksi – vapaaehtoisia?

P.S. Itse olen megaflunssassa, joten ei oikein remontti nappaa juuri nyt.