Myrskyn jälkeen on poutasää

IMG_8656 IMG_8660 IMG_8802 IMG_9556IMG_9542 IMG_9544 IMG_9560 IMG_9562 IMG_8676IMG_9570

Kuluneella viikolla takana oleva, lähes yhtäjaksoinen työvuosi on tuntunut harteilla. Olen huomannut selvästi sen, että kun lomia ei ole ollut kerättynä eikä palkattomia päiviä ole kehdannut montaa pitää, keskellä remonttia ja asunnon ostoa ja muita rahaa nieleviä projekteja, olo on ollut välillä aika väsynyt.

Ne muutamat kilot, joita sain raskauden jälkeen himoliikunnalla ja varsin tarkalla syömisten syynäämisellä karistettua ovat hiipineet takaisin ja liikuntamotivaaton ja -ajan löytäminen töiden ja muun elämän oheen ovat hukassa.

Ensimmäinen työvuosi on ollut monella tapaa raskas: on ollut paljon vaihtuvia sijaisia, lukuisien uusien työtehtävien haltuun ottamista, hintsusti vapaata, paljon lapsia, uudet kollegat ja puolittain uuden työkielenkin omaksumista. Ammatillinen tuki on ollut niukkaa ja kaikki saatu palaute pitkälti jälkijättöistä eikä välitöntä tai ratkaisukeskeistä.

Tuntuu että puheliaalle, sanavalmiille (siviilissä esiintyvät kirosanat sujuvasti tilanteen vaatiessa pois karsivanakin ) värikkäästi asioita ilmaisevalle on kuluttavaa, kun joka ikinen sana ja liike on suurennuslasin alla kokonaisuuden punnitsemisen sijaan; Välitetyillä taidoilla, tiedoilla, arvoilla, rehellisyydellä ja kohtaamisella ei ole väliä, jos sanoo joskus jonkin asian niin eikä näin. Ja huumori, kielletty, kielletty, kielletty.

Välillä tuntuu, että on yhdentekevää, kuinka hyvät askartelut, jumpat, kielen kehitystä tukevat kerhot tai pienryhmätoiminnat suunnittelet, miten koetat huomioida erityispiirteitä tilaratkaisuissa tai toiminnoissa tai miten kuuntelet päivästä toiseen isot ja pienet asiat. Sillä aina löytyy jokin yksittäinen, kehno sanavalinta tai tilanne, josta voi kritisoida.

Olen mielestäni oikeasti valmis ottamaan palautetta vastaan. Ei niin että kuuntelen kyllä asian, mutta syytän muita tai selittelen kaiken omalta kannaltani parhain päin. Mutta tämä edellyttää sitä, että palaute se on oikea-aikaista ja paikkaansapitävää eikä monen suun kautta kierrettyään tunnistamattomaksi muuttunutta ja sekaisin mennyttä huhupuhetta.

Fiksusti esitetyt kehittämisideat käsittelen mielestäni varsin rationaalisesti ja myönteisesti. Mutta olen saanut tässä muutamaan kertaan huomata, että kasvokkain annetun palautteen ja reilun kohtaamisen idea taitaa olla utopiaa. Tulkinnat tehdään jo ennen kuin asianosaisia on kuultu ja syytös on paras puolustus.

Koetin viime viikolla tarkkailla tässä ei-niin-rakentavassa hengessä kanssatyöskentelijöitäni oikein kriittisesti. Ahaa, keskeytti toisen! Haa käski vaan eikä selittänyt! Tsk, tsk, ei edes tervehtinyt kollegaa… Voi voi, antoi ristiriitaisen ohjeen! 

Ja hei, siitä huolimatta että oltiin inhimillisiä, tehtiin työtä jokainen omana persoonanaan, välillä omaan, työn alla olevaan kohtaamiseen tai puuhaan keskittyen, saatiin siinä sivussa myös halauksia, syliin kiipeäviä pikkutyyppejä, jakaa monet kivat hetket. Mikä parasta, muutamaan otteeseen tuli suoraa, positiivista palautetta ja kiitosta palvelun loppukäyttäjiltä.

Näin kesäloman korvilla on hyvä sanoa, että kiva että edes siltä suunnalta sitten.

Mutta se siitä, puhdistakoon juhannussauna kehon ja kokko sielun, ladatkoon rakkaiden kanssa vietetty aika akkuja, hyvä ruoka ja juoma kirkastakoon mielen. Ehkä keskikesän juhla voisi olla yhtä lailla uusien alkujen taitekohta kuin uusi vuosikin?

Purkutaide herättää hylätyt kulmat henkiin

IMG_9511IMG_9537 IMG_9527 IMG_9535 IMG_9536 IMG_9520 IMG_9516 IMG_9519 IMG_9503 IMG_9491 IMG_9501 IMG_4237 IMG_4244

Keravan keskustasta on viime vuosina tyhjentynyt kaupungin kokoon nähden mittava kuutiomäärä liiketilaa ja autioina seisovat rakennukset ovat olleet aika masentava näky. Elokuussa rytisee, kun pytingit viimein kaatuvat uuden tieltä, mutta mikä parasta, ennen purkupallon ensimmäisiä iskuja kunnialla palvelleet seinät saavat vielä uuden elämän vapaaehtoisten tuottaman graffiti- ja katutaiteen näyttämönä.

Muutos ei jää vain ulkoseiniin, sillä paikallisaktiiviit pistivät tuulemaan ja Petterin liikekiinteistöä saa varata tämän kesän aikana ilmaiseksi yhteishyödyllisiin tapahtumiin, kuten kirppiskäyttöön, pop up-tempauksiin tai keikkoja varten – saa nähdä, mitä kaikkea kivaa keskustaan keksitään!

Olen aina sanonut, että Keravan paras myyntivaltti sijainnin (20min keskustasta Helsingin ytimeen) lisäksi ovat ihmiset ja meininki. Tänäkin kesänä muun muassa Keravan kesäkartano viihdyttää ja yhteisöllistää kaupunkilaisia ja nämä vapaasti varattavissa olevat keskustan tilat tuovat toivottavasti vielä lisää säpinää.

Tapahtumiakin näkyvämpi kaupunkikuvaan vaikuttava tekijä saattaa olla väri; Rakennusten ulkoseinät sekä Petterin sisätilat koristellaan näyttävin maalauksin. Purkutaiteen teosten yhteiskoko on nykyisellään 1300 neliömetriä ja kasvaa ennen projektin loppumista yli kahteentuhanteen neliöön, ellei enempäänkin. 

Kiinteistöt omistava SRV myönsi rakennusten ulkoseinien käyttöluvan Keravan kulttuuripalveluille, joka on välittänyt tiloja eteenpäin taiteilijoille ilmaiseksi ja välikätenä on toiminut Keravalla paljon puuhannut graffititaiteilija Jouni Väänänen, joka on ollut myös koko projektin alkuunpaneva voima. Projektia ovat mahdollistaneet omalta osaltaan sponsorit, joilta on saatu materiaaleja kuten maaleja ja ruokaa nälkätaiteilijoiden hengenpitimiksi.

Suurin kuhina kulmilla kävi viime viikonlopun Keravan päivässä, mutta pullojen suhinaa kuului tänäänkin, kun kävimme Kuutin kanssa kuvauskierroksella. Projektia luotsannut Väänänen on valinnut seiniä työstämään parikymmentä erilaista taidemuotonsa edustajaa Suomesta Yhdysvalloista tänne rantautuneisiin tekijöihin asti ja ikähaitarikin on laaja: nuorin taiteilijoista on 16 vuotia ja vanhin 62.

Lapsuudesta, nuoruudesta, koko elämän varrelta tutut kadunkulmat, parkkihallit, takakujat, joilta on ostettu kukkia, haettu paistopisteestä berliininmunkkeja, haisteltu pizzantuoksua ja tajuttu vaatekaupassa, rekkien välissä, Within Temptationsin Memoriesin soidessa, että reissussa olevan poikaystävän viesteissä on lopun alku… Niiden nurkkien autioituminen on surettanut ja toisaalta niiden räjähtäminen väri-iloon ja moninaisiin kuviin viimeisinä hetkinään kosketti yhtä lailla.

Perheen nelivuotiaan teokset pysäyttivät ihmetykseen, vaikka tämä rakentaa oman suhteensa aikanaan vasta niihin uusiin kulmiin.

Joten tunteellinen kiitos kaikille tämän projektin mahdollistaneille!

Yhden aikakauden loppu

IMG_6664IMG_4011 IMG_7993 IMG_8000 IMG_7086IMG_8002 IMG_8024 IMG_3218IMG_8076 IMG_8095 IMG_8110 IMG_4019IMG_8119 IMG_3235IMG_8131 IMG_1958IMG_8146 IMG_8190 IMG_8277 IMG_8357 IMG_8366IMG_3185 IMG_8055 IMG_2700IMG_4016IMG_8234

 

Seitsemän vuotta partioryhmän ohjaamista ja melkein saman verran Seikkailija-ikäkauden vastaavana toimimista oli antoisaa aikaa. Nuo vuodet pitivät sisällään lukemattomia Koloiltoja, partiotaitokisoja, metsäretkiä, autiotupaviikonloppuja. Ensiapu-, erä- ja kädentaitoja, kansalaiskasvatusta, leikkejä, yhdessäoloa ja jakamista.

Koko viime vuoden partiotakki oli kuitenkin niin tyhjä, että päätös sapattivapaasta syntyi kuin itsestään. Ei-niin-suuret saappaani oli täytetty innostuneella, osaavalla, pitkän linjan partiolaisella, jolla oli vuosien varrella muuttuneelle ryhmälle uutta annettavaa.

Se, etten ainakaan pariin vuoteen ohjaa omaa ryhmää, ei tarkoita sitä, ettenkö suuntaisi elokuussa alueleirille tai änkäisi vaikkapa lippukunnan hallitukseen. Roolini ehkä muuttuu, ihan viikottaista hommaa ei toivottovasti ole, mutta harrastus pysyy.

Juuri eilen eräs kollegani sanoi, että on aika harvinaista ja hienoa, jos koko perheelle löytyy yhteinen, innostava harrastus ja niinhän se on. Siitäkin syystä haluan pysyä toiminnan syrjässä mukana, vaikken omaa ryhmää luotsaakaan. Ja uhkasinpa olla mukana perustamassa uutta sudenpentulaumaa sitten kun Kuutti saavuttaa sopivan iän harrastuksen täydellä teholla aloittamiseen.

Aika aikaansa kutakin, mutta hieman haikein mielin tämän porukan jättää silti jatkamaan partiotaivaltaan. Jos sinä, kanssajohtaja, vanhempi tai johtajakollega, miksei Haukkakin, luet tätä, haluan sanoa että kiitos ja kylillä ja leireillä törmäillään!

P.S. Nyt kun yksi arki-ilta ja useampi viikonloppu vapautui muihin hommiin, on miehen kanssa syksyn suunnitelmissa yhteinen urheiluharrastus, josta olen aika innoissani, mutta siitä lisää lähempänä!

P.P.S. Kuvituksena partioseikkailuja kuluneen kevään ja kevättalven varrelta.