Melkein eturivin paikat

IMG_6307IMG_1582IMG_6294IMG_6333 IMG_6405IMG_1587IMG_6349 IMG_6381IMG_6370   IMG_6441 IMG_6448

Osa ehkä huomasi jo Instagramista, missä pyörähdimme veljeni, isäni ja appiukon kanssa viime viikolla: Jokereiden pelissä siis. (Kannattaa muuten kilkkailla kuvat taas isommiksi ja selailla ”rullassa” läpi, niin yksityiskohdat pääsevät paremmin esiin.)

Satuin saamaan lippuja ja Jokeri-fanin löytyessä perhepiiristä oli helppo saada porukka kasaan. Ja niillekin, jotka eivät edes olisi Jokeri-intoilijoita, on kovatasoisen KHL-pelin näkeminen itsessään elämys, jos jääkiekko vähääkään kiinnostaa. Tai olut, urheilutapahtumat tunnelmineen, jäähallisapuska tai kaikki edellämainitut.

Itseäni kiinnostavat ainakin jääkiekko, pelin tunnelmaan sukeltaminen ja yhdessä olo. Ruokakin kiinnostaisi, mutta miinuksena jäähalliruoasta se, ettei tällaiselle nihkeälle vihervassarille löytynyt mitään eläimetöntä syötävää, mutta selvisin hengissä vararavinnon ja pienoisen periaatteista joustamisen turvin. Ja kuten veljeni mulkoilu antoi ymmärtää, myös hankalan feministin kommentit naisten jännästä roolista jäällä ja sen reunoilla, olisi voinut jättää kotiin. Well, mihinkäs sitä kissa karvoistaan pääsisi?

Huomasin myös, että olisin viihtynyt varmaan parhaiten siinä osassa katsomoa, jossa oli kreisein kannatusmeininki. Itse kun tykkään penkkiurheillessa tömistää, läiskyttää ja huutaa. Että sellaista analyyttista ja sivistynyttä katsojan vikaa…

Mutta hyvä reissu ja varsin viihdyttävä peli olivat, lähtisin uudestaankin. Ylipäätään voisi laajentaa omaa repertuaariaan säännöllisesti kolutuista taidetapahtumista myös aktiivisempaan urheilutapahtumissa ravaamiseen; Sen kerran kun olen ollut joukkueurheilun tapahtumia tai yleisurheilua seuraamassa, olen aina viihtynyt mainiosti.

Vastavierailuja molempiin suuntiin vai miten se meni – kenetköhän vannoutuneen penkkiurheilijan raahaisin mukaani johonkin taidemeininkeihin, hmm…

 

//Liput saatu silkalla korruptiolla, jos se ei käynyt jo ilmi.//

 

 

Stop the press eli viimein kampaajalle!

tukka.001 tukka2.001 tukka3.001

Auts, totuuden hetki koittaa eli suuntaan huomenna kampaajalle. Tällä lienee mukavaa, kun iät ajat pituutta virunut, leikkauksestaan täysin karannut, tasapitkä ja -paksu sekä huonosti hoidettu kuontaloni törkätään työn alle. (Anteeksi kampaajalle jo etukäteen!)

Toiveissa olisi hyvin ”epätasainen” polkka, lyhyellä takaosalla ja pidemmällä etuosalla. Ja jottei mene vaikeaksi, olen viehättynyt ajatuksesta saada mahdollisesti keskenään eripituiset sivuosiot ja lyhyemmän sivun etuosasta lähes lyhyeksi leikattu alue.

Värimaailmassa mennään varmaankin taas vaalennuksella ja jollain pastelli- tai shokkivärillä, mutta se, toteutetaanko väri pystyraidoilla, isoilla väriblokeilla, eri pituuksien värjäämisellä keskenään erilaisiksi vaiko… Noh, sanotaan näin, että värjäys on se suurin kysymysmerkki.

Löytyisikö viime hetken vinkkejä tai ehdotuksia? Auttakee!

 

Alkutalven must-see-sarja!

  Kun ehdin seuraavan kerran katsoa televisiota, ”ahmin” todennäköisesti parissa päivässä putkeen Jessica Jonesin, joka ilmestyi Netflixiin eilen.

Jessica Jones on jatkumoa Marvelin supersankariaiheisille minisarjoille kuten Daredevilille ja Marvel-universumiin sijoittuvalle Agent Carterille. 

Pidin molemmista sarjoista paljon, vaikka ne olivat hyvin eri henkisiä. Daredevil on visuaalisesti synkempi, mutta hienosti toteutettu läpihäivytettyine siirtymineen ja sarjakuvamaisine elementteineen kun taas Carterissa retroestetiikka ja feministiset teemat aiheuttivat onnen- ja vilunväristyksiä. 

Jessica Jones-sarjassa esiintyyy muuten Marvelversumin ensimmäinen avoimesti homoseksuaalinen pariskunta, mikä on pienuudessaan nykäys oikeaan suuntaan.

Näyttelijätiimi on nimekäs, tutut kasvot muun muassa Breaking Badista, Doctor Whosta ja Matrixista seikkailevat tarinan sankareina ja pahiksina. 

Sarjassa käsitellään supersankaruuden ja sen taakse jättämisen tematiikan lisäksi psykologisten ja fyysisten hyökkäysten kohteeksi joutumisen vaikutuksia ja sitä, miten ne heikastuvat päähahmon elämään.

Joten heti kun tahti hiljenee, minua ei saa Netflixin äärestä hevillä irti, iiiiks.

Manbun sunday

   
   
Norppa: – Hei pitäiskö noita sun hiuksia vähän leikata, kun ne tulee koko ajan silmille?

Kuutti: – Ei pitäisi eikä saa. Mä annan kyllä harjata ne ja laittaa hoitoainetta. Haluan yhtä pitkät hiukset kuin Papalla.

Nörttimies: – Jahas, olisihan se pitänyt arvata.

Musta aukko

 
Kokopäivätyön ja pakollisimpien harrastusmenojen ohella remontoiminen ja muuttolaatikoiden purkaminen ovat vieneet kaikki ylijäävät tunnit vuorokaudesta – ja ison osan niistäkin, jotka olisi pitänyt käyttää vaikkapa nukkumiseen. 

Mutta viime päivinä tunnelin päässä on alkanut häämöttää valoa, kun yksittäiset nurkat ja (lähes) kokonaiset huoneet ovat valmistuneet.

Ehkä tästä vielä hyvä tulee…

970kg

  
Siinäpä päivän luku teille! 970kg huonekaluja koottavaksi – vapaaehtoisia?

P.S. Itse olen megaflunssassa, joten ei oikein remontti nappaa juuri nyt.