Musikaalinen erhe

Jos olette kuunnelleet Ipanapa Räppiä, tuota mainiota lastenlevyä, jolta räppiskeptikkoäidinkin korvaan on jäänyt pari lihavaa korvamatoa, saitte otsikosta ehkä omanne, olkaa hyvät.

Lapsen musiikkikasvatus, se on mietityttänyt viime aikoina jonkin verran; Milloin se pitäisi tosissaan aloittaa, miten ja kenen toimesta?

Meiltä löytyisi kotoa verrattain pätevä musiikkikasvattaja: Mies on nimittäin kaiketi ihan musikaalinen, sillä hänellä on yksi hyvin hallussa oleva instrumentti sekä pari ”leikkisoitinta”. Laulutaitokin teoriassa löytyy vaan ei kovin hääppöistä lauluääntä.

Minä taas olen sekä rytmitajuton että sävelkuuro, minkä kuka tahansa tanssimistani katsellut tai lauluani kuunnellut voi vahvistaa. Pöhköintä jutussa on se, että lapsen musisointisuosikista, aikuisen kanssa laulamisesta, vastaan silti minä – mies kun odottaa kuulemma instrumenttiopetukselle otollista ikää.

Onneksi päiväkodin viikko-ohjelmaan kuuluu yhdestä kahteen yhteistä lauluhetkeä ja hoitajat laulelevat lapsille muutenkin. Ja onhan lapsella ainakin pari musikaalista isovanhempaa sekä kolme laulu- ja soittotaitoista kummia. Heitä koetan työllistää musisointihommiin aina kun tapaamme ja muistan asian. Tosin lapsi raahaa kyllä oma-aloitteisestikin sukulaisiaan piano- ja kitarahommiin.

Lapsella tuntuisi riittävän intoa loputtomiin, sekä soittamiseen, laulamiseen että mukana jammailuun. Lauluun ryhdytään kesken leikkien ja aikuisiakin pyydetään laulamaan erilaisia lauluja. Uudet soittimet leikkisaksofonista ja rummuista ihan oikeaan huuliharppuun kiehtovat. Tosin klassiset lasten ensisoittimet, erilaiset marakassit, ovat saaneet osakseen vain laimeaa kiinnostusta. Liekö niissä liian hiljainen ääni?

Oikeita nuottikirjoja lapsi ei sentään jaksa käyttää: Nehän ovat hurjan tylsän näköisiä. Sen sijaan joululahjaksi saatu kuva-sanakirja on kovaa soittokirjakamaa. Kuutamosonaatti on ihan passé, tosimuusikot soittavat punaista kissaa tai Papan laivaa.

Lapsen innostus musisointiin on tarttuvaa ja johtaa usein myös koomisiin tilanteisiin;
Mies koetti kerran saada lapsen touhuamaan jotain omia hommiaan hetkeksi. Hän käski tätä laittamaan pehmoeläimensä nukkumaan ja laulamaan niille unilaulun.

Lapsi kantoi kaksi pupuaan ja Myyränsä sänkyyn, peitteli ne, juoksi hakemaan joululahjaksi saadun ukulelensa ja rämpytti soitintaan mylvien samalla ”unilaulu, unilaulu, unilauluuuuuu”. Vähän kyllä nauratti, sillä olisi pitänyt olla kuolemanväsynyt voidakseen nukahtaa siinä maailmanlopun metelissä.

Millaista musiikkikasvatusta olette saaneet tai tarjonneet lapsillenne? Ja mikä on päiväkodin, harrastusten ja koulun osa sopassa?

P.S. Videolla on vähän pojan musiikkihommia, lisää löytyy instagramista.

VOIT SEURATA BLOGIA BLOGLOVINISSABLOGILISTALLAFACEBOOKISSAINSTAGRAMISSA JA PINTERESTISSÄ

Pahimmat ja parhaimmat

Tuntuu että oma keho pettää ja liukuu koko ajan kurjempaan kuntoon. Jonotan itselleni lääkäriaikaa ja kuulen saavani ajan aikaisintaan maaliskuun lopulle. Koulutyöt seisovat lamaannuttavan väsymyksen vuoksi….

Kun masennuksen alhoon (haha, kirjoitn ensin alkoon) vajoaminen ja kaikkien hommien vetäminen (konkreettisesta tai kuvainnollisesta) pöntöstä alas tuntuu parhaalta idealta aikoihin, on parasta lakata säälimästä itseään: Nähdä hyvää ystävää ja istua kahvilassa sulkemisaikaan asti ja sen yli. Pistää väsymykselle kampoihin ja hypätä puolitehoilla läpi kahlatun koulupäivän päätteeksi junaan, pyörähtää uuden showroomin avajaisissa juttelemassa, syömässä ja haistelemassa kevättuulia hyvässä seurassa.

Ja todeta että suruineen, kiireineen, väärin mitoitettuine aikatauluineen, terveyshuolineen ja -epäilyksineenkin elämä kaikkine yllätyksineen, uusine rakastettavine tuttavuuksineen ja lapsen antamine iltahalauksineen on ehdottomasti elämisen arvoista. Ja jospa kevät toisi vastauksia kysymyksiin ja toivoa helpommasta huomisesta…

VOIT SEURATA BLOGIA BLOGLOVINISSABLOGILISTALLAFACEBOOKISSAINSTAGRAMISSA JA PINTERESTISSÄ

 

Vinkki ruokalistan ja -budjetin laatimiseen

Antakkee, kun vähäsennii neuvon teitä näissä tietokoneasioissa. Joo, oli ihan pakko.

Minun on pitänyt kirjoittaa tästä jo aika pitkään, mutta kuten moni muukin asia, se on vain jäänyt lojumaan luonnoksiin. Kulinaristina ja impulssikokkaajana tunnettu Emmi oli kauhistunut ruokalaskuaan, joka ylitti piikkinsä säännönmukaisesti kuukaudesta toiseen.Hän päätti ryhtyä toimenpiteisiin asian suhteen ja minä päätin siitä reipastuneena viimein esitellä teille meidän perheen arkea ja kulujenhallintaa helpottavan sovelluksen.

Alun perin minulla oli suureellisia suunnitelmia tehdä postausten sarja, jossa esittelisin erilaisia verkkopalveluita ja sovelluksia, joita käytämme, lähinnä niitä, jotka ovat parantaneet perhesopua, lisänneet ”tuottavuutta” eli aikaansaamista ja muistamista sekä säästäneet arjessa selvää rahaa. En kuitenkaan oikein saanut otetta siitä, miten ideani olisi tullut toteuttaa ja kiinnostaisiko teitä lukea aiheesta. (Kertokaa toki, kiinnostaako! Siltä varalta, että innostuitte, loin postauskategorian nimeltä ”Nörtin vaimo suosittelee”, jonne aiheeseen liittyviä postauksia saattaisi tulla silloin tällöin.)

Mutta se pakollisesta metatekstistä. Päivän asiana on esittellä teille palvelu nimeltä Foodie. En saa postauksen kirjoittamisesta mitään luontaisetuja vaan kirjoitan silkasta rakkaudesta. (Tosin niin kyllä teen, vaikka saisinkin testattavaksi jonkin mieluisan tuotteen. Epämieluisista ei pahemmin kirjoitettavaa heru.) Foodie on siis digitaalinen elintarvikkeiden ja päivittäistavaroiden hallinta- ja tilausjärjestelmä. 

Ai mikä? No siis sovellus, jonka voi ladata ilmaiseksi puhelimelle ja tabletille. Ja voipa sitä käyttää myös tietokoneella, kuten itse usemmiten teen, koska näpyttelen kännykällä niin vähän mitään tekstiä kuin mahdollista. Niin mitkä hikiset nakkisormet?

Suomessa Foodie tekee yhteistyötä S-ryhmän kanssa, mikä näkyy siinä että palvelusta löytyvät lähimmät S-ryhmän kaupat tuotteineen. (Muilta kauppaketjuilta en harmikseni löytänyt vastaavanlaajuisia palveluja.) Näin esimerkkinä Briteissä Foodien verkkokauppa-alustaa hyödyntää puolestaan Tesco. Meille S-ryhmäkytkös sopii, sillä hoidamme isommat päivittäistavaraostokset Prismasta ja täydennämme jotain puuttuvia asioita Alepasta, puhtaasti sijainnin vuoksi.

Jos oma ”lähikauppa”, oli kyse sitten kivijalkamyymälästä tai kolmikerroksisesta megamarketista, josta ei meinaa löytää koko elintarvikepuolta kahlaamatta läpi käytäväkaupalla pyöränrenkaita ja pilkkihaalareita (esimerkki elävästä elämästä, Kouvolan Prisma, hullu paikka!), on S-ryhmän kauppa, sen voi valita heti aluksi tietoihinsa kaupakseen. Sen jälkeen palvelu osaa kertoa, mitä tuotteita juuri kyseisessä liikkeessä on valikoimissa ja missä järjestyksessä ne on hyllytetty. Ostoslistaan syötetyt tuotteet ilmestyvät siis listaan niin sanotusti kiertojärjestyksessä. Kätevää, eikö?

Foodieta voi käyttää ihan vain digitaalisena ostoslistana. Tällöin palvelusta haetaan halutut tuotteet ja niitä lisätään sopiva määrä ostoslistaan. Jos ostoslistaan on lisätty käyttäjiksi muita perheenjäseniä, kuten meillä minun lisäkseni mies, molemmat näkevät ostoslistan tilanteen lähes reaaliajassa. Jos vaikkapa karkkihammastani kolottaa ja menen pikaisesti Prismaan, saatan kurkata puhelimelta, puuttuuko kotoa jotain; Palaankin lopulta kotiin tyhjän pienen karkkipussin, maitotölkin, vessanpesuaineen ja kiivirasian kanssa.

Tuotteet voi poistaa listalta sitä mukaan, kun kiertelee kaupassa, jolloin listalta näkee, mitä on vielä ostettava. Tämä on erityisen kätevää silloin kun teemme tehoiskun ruokaostoksille eli kiertelemme miehen kanssa kaupassa yhtäaikaa. Näemme saman tien, mitä toinen on ehtinyt jo kerätä koriinsa.

Foliohattulogiikalla saattaa tuntua ahdistavalta, että palvelu ”muistaa”, mitä kaupasta on tullut ostettua ja tarjoaa jatkossa ostoslistaan tuotteita valittaessa käyttäjän ostostottumuksien perusteella suosituksi toteamansa tuotteet ensisijaisina hakutuloksina. Minusta ominaisuus on kuitenkin yksinomaan käytännöllinen, ruokailutottumuksemme kun eivät ole mitään valtionsalaisuuksia.

Ostoslistoja voi myös tallentaa ja hyödyntää niitä jatkossa. Jos ostaa lähes samat tuotteet vaikkapa viikonlopun mittaiselle metsäretkelle, jouluaatoksi, mökille tai jokaisella viikon isolla ostosreissulla, voi tallentamaansa ostoslistapohjaa käyttää muistin virkistämiseen ja nollasta sataan pähkäilyn välttämiseen.

Mutta sitten niihin mielestäni pitkällä aikavälillä merkittävämpiin hyötyihin kuin siihen, että paperinen, taskunpohjalla nuhjuuntunut ostoslista sekä ”hei ootko vielä kaupassa, voitko tuoda…”-puhelut korvataan digitaalisella ostoslistalla. Nimittäin ruokakulujen seurantaan etukäteen sekä apuihin ruokalistan suunnittelussa.

Olen kuullut monen harmittelevan sitä, että nälkäisenä ja väsyneenä kaupassa kinasteleminen tai sen pähkäileminen, mitä tänään syötäisiin ei todellakaan voi olla hedelmällisin tapa hoitaa ruokalistan suunnittelu. Vain pyllytuntumaansa luottaen kauppaan lähtiessä pitää olla todella zen ja oman vatsansa sekä mielensä mestari, että kykenee tekemään järkeviä ratkaisuja – sekä ravitsemuksellisesti että taloudellisesti. Kuten Emmi totesi omassa jutussaan ”ei meidän talous kestä sitä että joka toinen päivä ostetaan kaupasta ex tempore -siikafileitä (15€) ja joka toinen päivä kympin paketti luomunaudan jauhelihaa”.

Foodiessa on laaja reseptipalvelu, josta voi hakea reseptejä, rajaten tuloksia haluamillaan ehdoilla: Käyttämiämme hakukriteerejä ovat olleet esimerkiksi ”kevyt”, ”edullinen” ja ”kasvisruoka”. Jos haluaa painottaa vaikkapa luomuruokaa tai kotimaisia tuotteita, nekin voi säätää hakuperusteiksi. Lisäksi haun voi tehdä sesonkiteemojen mukaan ja hakea vain sellaisia reseptejä, jotka on merkitty ”jouluruoka”- tai ”pääsiäisherkut”-kategorioihin. Lisäksi hakuja voi tehdä raaka-aineen mukaan. Jos iskee vaikkapa punajuurenhimo, hakukenttään voi syöttää sanan punajuuri ja hakutulos näyttää tältä:

Siinä vaiheessa kun viikon ruokalista alkaa näyttää hyvältä, valitsemistaan resepteistä voi painaa ostoskärryn kuvaa, jolloin valitun reseptin, esimerkiksi suklaa-banaanikääretortun aineet hyppäävät suoraan ostoslistalle. Jos kaapista kuitenkin löytyy jo sokeripussi ja kananmunakenno tai monessa reseptissä käytetään samaa tuotetta, ylimääräiset tarveaineet voi klikata pois ostoslistalta ja jättää muut aineet listalle.

Ostoslistan ollessa valmis, voi vilkaista, mitä koko viikon ruokaostokset tulevat maksamaan. Mikäli summa näyttää erityisen suurelta koko kuukauden ruokabudjettiin nähden, voi olla hyvä miettiä, voisiko listalta jättää jotain pois tai vaihtaa jonkin reseptin toiseen. Tai hurjastella ja korvata joitain tuotteita edullisemmilla vastineillaan. (Kuten kauniin paketin takia valitun teen ihan yhtä hyvään rumapakettiseen, krhmmm.)

Jos kuluja haluaa seurata tarkemmin, koneelle voi vaikkapa luoda tiedoston, jossa on jokaiselle viikolle oma kohtansa ja laittaa kaikkien viikon ostoslistojen loppusummat viikkojen alle. Ostoslistat voi myös tallentaa Foodieen ja tehdä halutessaan jossain vaiheessa katsauksen siitä, mihin perheen pieni tai järjettömän suuri päivittäistavarabudjetti oikein hupenee.

Kun suunnitellaan viikon ruokalistaa, on hyvä pohtia, monenako päivänä viikossa haluaa kokata. Jos vastaus on vaikkapa 4-5 päivänä viikossa, kannattaa ruokaa tehdä reilumpia määriä ja pakastaa ruokaa tai suosia ruokia, jotka kestävät hyvin jääkaappisäilytystä. Esimerkiksi monet keitot ovat hyviä lämmitettyinäkin. Meillä on usein yhdestä kahteen ruokaa ”jäminä” jääkaapissa, mikä on kätevää, jos aikuiset tai lapsi ovat jostain syystä niin nälkäisiä, että ruoka on parempi saada suoraan pöytään ilman pidempiä valmisteluja.

Meillä pyritään siihen, että kaupassa käydään tekemässä yksi tai kaksi isompaa kauppareissua, jolloin ostetaan koko viikon ruokien aineet ja täydennetään aamu, väli- ja iltapalatarvikkeita kuten maitoa, voita, juustoa ja hedelmiä. Kaiken painavan tavaran kuten limupakkausten lisäksi keskitetään myös isokokoisten tuotteiden kuten vessapaperin ja muun viikon aikana loppuneiden asioiden ostamiset mahdollisuuksien mukaan isoimpaan kauppareissuun. Tämä siksikin, että laina-autoamme voi useimmiten käyttää isoimman kauppareissun hoitamiseen ja pienemmät voi hoitaa rattailla tai pyörällä. Lähikauppaan kävelee alle kymmenessä minuutissa ja isompaan kauppaan vartissa.

Kun mies valmistaa ruokaa, hän tekee paljon tuoretuotteita sisältävät ruoat ensin ja puolivalmisteita, säilykkeitä, pakasteita tai juureksia sisältävät ruoat myöhemmin. Maitotuotteita, tuoretta leipää ja hedelmiä sekä muita herkästi pilaantuvia tai viikon aikana loppuvia asioita täydennetään yhdellä tai kahdella ostosreissulla. Joka tapauksessa kaupassa käydään korkeintaan kolmesti viikossa, ei todellakaan joka päivä, sillä jatkuva kaupassa ravaaminen on lisännyt meillä heräteostoksien ja ruokakulujen määrää hurjasti.

Välillä kyllä houkuttaisi saada ostokset kotiin kuljetettuina, mutta sitä emme ole vielä testanneet. Vaikuttaa kyllä ihan näppärältä…

Eli yhteenvetona sanoisin arvosanan olevan (vanhalla kunnon asteikolla 5-10) vahva 9, palvelun sisäistä ostosten tilastointijärjestelmää odotellessa. Meidän perheyksikkömme tykkää, yli kolmen vuoden testikokemuksella!

Saa kysyä, ihmetellä, kehua tai kauhistella. Ja ennen kaikkea kertoa: Miten teillä hoidetaan päivittäistavaraostosten suunnittelu, hankinta ja ruokakulujen seuranta?

Kuvat ensimmäistä laatukuvaa lukuunottamatta: Foodie.fm

VOIT SEURATA BLOGIA BLOGLOVINISSABLOGILISTALLAFACEBOOKISSAINSTAGRAMISSA JA PINTERESTISSÄ

 

Ihan lopussa

Olen ladannut itselleni tiistai-iltoihin melkoisen urheilunakin. Minulle ei niinkään ole ongelmallista tehdä monipuolisesti erilaisia urheilusuorituksia vaan ongelma on ennemmin se tekemään ryhtyminen. Logiikkaani seuraten onkin erinomainen idea kiskaista kerralla kolme tuntia liikuntaa ”kun nyt kerran on selvitty salille asti”.

Aina välillä joku kyselee, että mitä oikein puuhaat siellä salilla (tai oikeammin kuntokeskuksella), joten olkaapa hyvät; Illan ”liikuntalukujärjestys” näyttää seuraavanlaiselta:

18.00-18.55 Vauhticrossing
Vauhtikestävyyden harjoittelemista crossing-laitteilla. Tunnilla kiivetään haastavia mäkiosuuksia, mäkiosuuksien jälkeen palautellaan reilusti. 

19.00-19.25 Sali
Olotilasta riippuen saliohjelman käymistä läpi, keskittyen joko alakroppaan tai yläkroppaan

19.25-20.10 Afrotanssi 
Sekoitus erilaisista afrikkalaisista tanssityyleistä helpolla koreografialla.

20.10-20.40 Ohjattu venyttely
Perinteinen venyttelytuokio, jossa tehdään miellyttäviä huoltavia venytyksiä koko keholle.

Ja koko komeus kruunataan tietenkin polkemalla kuntokeskukselle ja takaisin kotiin. Voin sanoa, että kun koetin saada pyörää liikkeelle kotimatkaa varten, meinasi itku tulla – ihan oikeasti, ei kuvainnollisesti. Onneksi lihakset antoivat vähän periksi, kun pääsin vauhtiin.

Nyt makaan sängyssä, lämpöpussi juilivien polvien päällä ja ryystän vuorotellen Pepsiä ja vettä. Kyllä sitä aina välillä miettii, että mistä oikein viiraa.

P.S. Täytyy vielä todeta, että eipä tällä(kään) repimisellä ole mitään helvetin vaikutusta painoon. Kuten arvata saattaa. Anteeksi kielenkäyttö, mutta kyllä välillä korpeaa aika jokaikistä sopukkaa; Kaikki vaivannäkö on ihan yhtä tyhjän kanssa. Suurimman osan ajasta virkeämpi olo ja parempi yleiskunto ovat mainioita motivaation lähteitä, mutta edes joskus olisi kiva nähdä vaikutuksia myös vaa’alla. Joten te jotka huutelette että liikut vaan enemmän niin laihdut, kertokaa toki, kuinka saakelin monta tuntia päivässä sitten pitäisi liikkua?

VOIT SEURATA BLOGIA BLOGLOVINISSABLOGILISTALLAFACEBOOKISSAINSTAGRAMISSA JA PINTERESTISSÄ

 

Reiman raikkaat ja snadisti retrot kevätuutuudet

Poimii-rukkaset / Raba-kumisaappaat / Tuike-takki / Kivijoki-hattu

Fangan-haalari / Iijoki-pipo / Sonne-kengät / Poimii rukkaset

Virva-haalari / Ote-hanskat / Wetter-kengät / Achan-pipot

Kivijoki-hattuPoimii-rukkaset / Wetter-kengät / Taag-takki

Kävin muutama kuukausi sitten kurkistamassa Reiman kevätilmettä heidän uuden mallistonsa esittelytilaisuudessa. Ihastuin täysin kevätvaatteiden kirkkaisiin perusväreihin ja niiden yksinkertaisiin, mutta sitäkin tyylikkäämpiin jujuihin, kuten valkoisiin, isoihin neppareihin sekä nahkayksityiskohtiin.

Useimmat suosikikseni nousseista vaatteista toivat enemmän tai vähemmän mieleeni lastenvaatteet vuosikymmenien takaa ja ihmekös tuo, ne kun kuuluivat Reiman 70-vuotismallistoon (kivoja kuvia, klik), jonka suunnittelussa 70-luku oli toiminut inspiraation lähteenä. (Ja hauskoja kuvia menneiltä ajoilta, klik.)

Kollaasien vaatteista kaikki haalarit ja takit ovat vedenkestäviä, kuten myös kengät, Sonne-kenkiä lukuun ottamatta. Kivijoki-hatut kestävät sadetta ja kaikki hanskatkin kestävät roiskeita ja kevyttä sadetta. Hyvä niin, sanoo lapsen kerroksittain pukemista karttava, mukavuudenhaluinen ja lankutusraivareita välttelevä norppaemo.

Olen pyytteettömästi ja häpeämättä ihan rakastunut näihin, mutta mitäs te pidätte? Liian blast from the past vaiko juuri sopivasti unisexiä ja värejä?


P.S. Pyysitte vinkkaamaan alennuksista ja minähän vinkkaan eli: Elloksella tänään kaikki ALE-hinnat vielä puoliksi!

VOIT SEURATA BLOGIA BLOGLOVINISSABLOGILISTALLAFACEBOOKISSAINSTAGRAMISSA JA PINTERESTISSÄ

 

Kaksi vuotta kestovaipparallia

Seuraa pakollinen aloitushuomautus ennen kuin sohaisen koko kestovaippasoppaa: Kokemukset ovat omiani, joskin saatan sivuta myös miehen tai lähipiirimme kokemuksia. Mielensäpahoittajien ei kuitenkaan kannata vaivautua pahoittamaan mieltänsä. Te olette eri mieltä, syystä tai toisesta ja se ei muutu miksikään kommentilaatikossa tai mammapalstoilla huutamisella.

Eräs lukijani kysyi, löytyykö blogistani postausta kestovaippojen käytöstä ja jouduin toteamaan, ettei löydy, vaikka olemmekin käyttäneet kestoja yövaippoja ja satunnaisia reissuvaippoja lukuun ottamatta kohta kaksi vuotta.

Miksi kestovaipat? Sen kysymyksen saan kuulla aina ajoittain, tutuilta, ystäviltä ja sukulaisilta. Tekisi mieleni vastata, että miksi ei, mutta mihinpä se johtaisi, joten totean, että minulle kestojen käyttäminen on ollut ensisijaisesti ekologinen valinta, muttei niiden käytöstä koituneille rahallisille säästöillekään ole tuhahdeltu! Asiaa ei muuten koskaan tiedustella mieheltä, vaikka olisihan hänkin voinut olla päätöksenteon primus motor.

Koetan pohtia elämämme valinnoissa muutenkin ekologisia seikkoja, kasvissyöjänä, roskien ja tavaroiden kierrättäjänä ja enimmäkseen lähimatkailijana. Täysin kertakäyttövaipoilla lapsemme vaippa-asioiden hoitaminen olisi ollut minulle iso pettymys ja olisin kokenut sen epäonnistumisena omalla kohdallani. Näin ei selvästikään ole monessa muussa perheessä, joille muut asiat ovat vastaavasti tärkeitä.

Kaksi isoa asiaa, jotka vaikuttavat vaippojen hankintaan, istuvuuteen ja isompien vaippojen ostamisen tarpeeseen ovat lapsen ruumiinrakenne ja kasvuvauhti. Joku lapsi voi painaa yksivuotiaana kaksitoista kiloa ja toinen saavuttaa kymmenen kilon rajapyykin kaksivuotissyntymäpäivänsä kunniaksi.

Isoimmilla lapsilla ns. newborn-kokoiset vaipat ovat käytössä vain hetken ja pienimmillä ne voivat sopia hyvinkin puolisen vuotta. Lisäksi hoikemman mallisilla lapsilla, jollainen omamme oli (äidistään poiketen) ihan pienenäkin, reisien paksuus vaikuttaa vaippojen istuvuuteen ja siten myös toimivuuteen. Tämä huomattiin meilläkin, kun jouduimme hankkimaan lisää pienimmän koon vaippoja lapsen synnyttyä.

Netistä löytyy paljon tukiryhmiä ja keskusteluita erilaisista vaippamateriaaleista ja eri vaippamerkkien eroista, muun muassa siitä, mitkä vaipat sopivat hoikemmille lapsille, herkkäihoisile tai missä on eniten säätö- eli kasvunvaraa. Tietoa löytyykin siis jopa liiaksi asti, joten keskityn kirjoituksessani kokemuksiimme, en kattavan tietopaketin kokoamiseen.

Sanon heti aluksi, että kokemuksiini kestovaippatouhusta vaikuttaa suuresti se, että olen todella laiska vaihtamaan vaippoja. Saman lapsen ja samojen vaippojen kanssa pelaavat muut aikuiset ovat selvinneet vähemmillä ylivuodoilla, mikä kertonee selvästi siitä, etten jaksa ja muista tarkistaa vaipan märkyyttä kovinkaan usein – ennen kuin lapsen housuihin, vaipan syrjään ilmestyy märkä läntti.

Synnytyssairaalaan emme raahanneet kestoja, mutta kotona kaivoin kestot heti käyttöön. Lapsemme syntyi pienen simpanssin oloisena, ohuilla ruipulajaloilla varustettuna ja kuten todettua, aluksi vain muutama hankituista kuoriosista istui niin hyvin, etteivät kaikki tuotokset tulleet reisiaukoista ulos. Noin kuukauden iässä usemmat kuoret alkoivat sopia.

Aluksi koetimme pitää kestovaippoja lapsella myös öisin, mutta pestyäni ison sängyn lakanan ja huljuteltuani myös petauspatjan puhtaaksi eräänkin kerran, taivuimme käyttämään kertakäyttövaippoja öisin. Tosin enemmän tai vähemmän säännöllistä pissalakanahommaa jaksoimme lähemmäs vuoden ajan. Ja kertakäyttöisillä yövaipoilla on jatkettu tähän asti, sillä lapsen lähes vuoden kestäneet tiheät ja jatkuvat yöheräilyt sekä edelleen silloin tällöin toistuvat yöhepulit ovat pitäneet huolen siitä, ettei jaksamiseni ole riittänyt öisiin vaipanvaihtoihin.

Lapsen ihon kunto oli myös yksi asia, joka puolsi kestovaippojen käyttöä. Varsinkin pienempänä lapsemme iho ärtyi kertakäyttövaippojen käytöstä ja rauhoittui taas kun käytimme mahdollisimman paljon kestovaippoja. Tämäkin lienee yksilöllistä, mutta ilmeisesti kertakäyttövaippojen materiaalit tai niissä käytetyt kemikaalit kuten natriumpolyakrylaatti ärsyttivät lapsen ihoa. Lapsemme tuskin on ainut, jolla kertakäyttövaipat ärsyttävät ihoa, natriumpolyakrylaatin kun on todettu aiheuttavan ihoärsytystä erityisesti limakalvoille joutuessaan.

Mitä vaippoja meillä on sitten käytetty? Hankin ennen lapsen syntymää nettikirpputorilta ison pinkan ImseVimsen sisäimuja, lisäimuja ja kuoria, muutamalla kympillä. Lisäksi tilasin muutaman minikuoren lisää Myllymuksuilta. Ensimmäiseen vaippaerään meni rahaa yhteensä ehkä 50€. Kun vaipoista loppui lapsen kasvun myötä koko ja imukyky, mies tilasi Myllymuksuilta uutena lisää kuoria, muutamia bambutaittoimuja ja lisäimuja. Tuolloin hintaa tuli vaipoille 130€ eli ero käytettyinä hankitun vaippaerän ja täysin uutena ostettujen vaippojen välillä on aika merkittävä. Kestoihin on siis mennyt rahaa noin 180€.

Olemme joutuneet kahden vuoden aikana ostamaan kestojen lisäksi kymmenen kertakäyttövaippapakettia, joista viimeinen riittäee kaksivuotispäivään asti. Kertakäyttövaippoja on käytetty öiden lisäksi muun muassa joillakin laiva-, mökki- ja partioreissuilla sekä pitkillä automatkoilla joko jätehuollon tai pesumahdollisuuksien heikkouden vuoksi sekä joskus myös ikään kuin varmuuden vuoksi. Rahaa kertakäyttövaippoihin on mennyt noin 140€. Yhteensä olemme siis käyttäneet vaippoihin rahaa 320€.

Käyttämillämme kertakäyttövaipoilla hintaa vaipoille olisi tullut 1220€. Laskutoimitus on suoritettu (sangen optimistisella) kuudella Pampersin vaipalla vuorokaudessa, kahden vuoden ajan jatkuvasti käytettynä. Osakestoilullakin säästöä on tullut siis noin 900€. Ohoh, laskutoimituksen tulos yllätti kieltämättä itsenikin; Syntymänuuka iloitsee! (Ja oma laskelmani on aika maltillinen, monella sivustolla kun sanotaan, että kertakäyttövaippoihin voi käyttäaikanaan mennä 2000-2500 euroa.)

Pyykinpesusta sen verran, että pyöritin ja pyöritän 60 asteen valkopyykkiohjelman kahdesti viikossa, aikaisemman kerran viikossa sijaan. Kuudessakympissä pyörivät vaippojen lisäksi mm. vauvan rätit, erilaiset huonekalujen päälliset, pefletit, lakanat ja kuuman pyykin kestävät valkopyykkiin kuuluvat aikusten ja lapsen vaatteet. Yksi lisäkoneellinen viikossa ei kotityöhässäkässä paljoa paina – pyykkikuormaa lisäsivätkin vauva-aikana pitkään vaippapyykkiä enemmän lapsen (suspektin) refluksin aiheuttamat oksentelupyykit.

Se, kokeeko vaippojen pesun hankalaksi riippuu varmasti pitkälti siitä, löytyykö asunnosta oma pesukone vai pitääkö vaipat raahata esimerkiksi pesutupaan, pitääkö lähtökohtaisesti pyykinpesua vastenmielisenä askareena ja kuinka paljon vaippoja löytyy; Pieni määrä vaippoja tarkoittaa sitä, että ne täytyy myös pestä useammin.

Pyykinpesu ei siis ole minulle miinuspuoli kestovaipoissa, mutta kaksi miinuspuolta voisin sanoa, vastapainoksi ihoystävällisyydelle, ekologisuudelle, edullisuudelle ja uusien kaupasta raahaamisen välttämiselle. Nimittäin imutehon ja koon. Äitiysblogeja ja -keskustelupalstoja läpi kahlatessa törmää välillä termiin ”kestopeppu”, millä viitataan siihen tosiasiaan, että kestovaipassa lapseen tulee aina joko vähän tai paljon isompi kerros tavaraa takapuolen peitoksi, jotta imuteho olisi järkevä.

Useimmat housut ja bodyt on kuitenkin mitoitettu kertakäyttövaippoja käyttäville lapsille, joten bodyjen jatkopalat ja joustavakankaiset housut kuten leggingsit ja collegehousut ovat usein helpompia kestovaippojen kanssa pelatessa. Vaippa-asia täytyy ottaa toisinaan huomioon jopa ulkovaatteita hankittaessa, lähinnä haalareiden ja henkselihousujen ”keskivartalovarassa”, ettei vaate jää liian kireäksi haaraosastaan.

Ja sitten se imuteho. Millään kokeilemillani kestovaippayhdistelmillä imuteho ei ole ollut yhtä hyvä kuin kertakäyttövaipoissa, mutta enpä tiedä, onko joka tapauksessa tarkoituksenmukaista hautoa lasta samassa, märässä vaipassa tuntikausia kerrallaan, vaikkei vaippa vielä päästäisikään nestettä läpi. Kertakäyttövaipoissa oleva geeli saattaa nimittäin tihkua vaipan läpi lapsen iholle, jos vaihtoväli pitkittyy.

Imutehoa parantaa (reippaasti!) hyvin istuva vaippa sekä riittävän tiheän vaihtovälin rutiinin kehittäminen, mihin voi yhdistää halutessaan muita vessakasvatuksen muotoja kuten altaaseen tai pönttöön pissattamisen. Itse en jaksanut alkaa pissattelemaan lasta muualle kuin vaippaan, vaikka ajatus vaikuttikin kiinnostavalta ennen kuin vauva-arki iski toden teolla naamalle.

Ylivuodot eivät ole olleet minulle iso ongelma, parit housut vaan lisää pyykkikasan päälle ja se siitä. Sen sijaan lähisukulaisista osa on kokenut ylivuodot isompana ongelmana, joten se on varmasti yksilöllistä. Sukulaisten ja muiden lasta hoitaneiden suhtautuminen kestovaippoihin on vaihdellut paljonkin, osa on ilmoittanut käyttävänsä lapsella tämän hoitamisen ajan kertakäyttövaippoja, koska ne ovat tutumpia ja osa on opetellut kestojen kasaamista ja käyttöä kiinnostuneina.

Hoidossa oloa varten hankimme lapselle myös nipun AIO-vaippoja, jottei tottumattomampien tarvitsisi ryhtyä isompiin asettelu-urakoihin. Päiväkotiin vietävät vaipat taittelemme valmiiksi paketeiksi.

Ja sitten vielä yksi herkkänenäisen kommentti hajuasiaan. Usein kuulee sanottavan, ettei haluta kestojen haisevan pesua odottamassa päiväkausia, mutta kertakäyttövaipat vasta haisevatkin. En tiedä, miksi, mutta ne haisivat mielestäni kamalalle. Emme ole käyttäneet kovin monen eri merkkisiä vaippoja, Pamperseja ja Muumivaippoja on löytynyt kaapista, että osaisin sanoa, onko hajuasiassa merkillä väliä.

Kastuneena ja hautuneena kertakäyttövaipat kuitenkin alkavat lemuta – kenties vaipassa olevat kemikaalit reagoivat jotenkin lapsen tuotoksen kanssa? Eikä puhuta satunnaisista kerroista, joina jouduin riisumaan lapsen tarkitstaakseni, onko vaipassa kiinteämpää tuotosta. Mutta ei, vaippa siellä vaan lemusi.

Tähän hajuasiaan lienee hyvä lopettaa näiden kokemusten kertominen ja päättää juttu siihen, ettei homma varmaan ole kenestäkään erityisen hauskaa, käytti lapsella sitten kertakäyttö- tai kestovaippoja. (Tosin itse nautin puhtaan kestovaippapyykin levittämisestä eri osien mukaan lajiteltuihin sotilaallisiin riiveihin kuivumaan.) 

Luovutankin puheenvuoron teille: Nyt saa kysyä, mitä mieleen juolahtaa sekä jakaa tietoa, kokemuksia ja mielipiteitä… kunhan ette ihan hirveää sotaa pistä pystyyn!

VOIT SEURATA BLOGIA BLOGLOVINISSABLOGILISTALLAFACEBOOKISSAINSTAGRAMISSA JA PINTERESTISSÄ 

 

Lomaa lomasta?

Alkukeväinen (vai lopputalvinen – miksi tätä epävuodenaikaa tulisi kutsua?) mökkiviikonloppu alkaa olla takana päin. Istuimme eilen miehen kanssa jäähdyttelemässä saunakertojen välillä ja keskustelimme transsukupuolisten oikeuksien lisäksi myös säästä. Totesimme ilman muistuttavan ennemminkin keskivertoa pääsiäistä kuin hiihtolomaa, kumpiakin olemme viettäneet mökillä.

Märkä, ajoittain tuulinen ja jatkuvasti liukas sää rajoittikin vähän ulkona puuhailua, mutta eipä muutamana päivänä tekemistä niin hirveästi vielä kaipaakaan. Varsinkaan jos saa mahdollisuuden nukkua vähän pidempään. Olympialaisten katsominen, blogien lueskelu, syöminen ja lapsen kanssa touhuaminen riittivät täyttämään viikonvaihteen.

Sellaista rentoa olemista, lomaa lapsen kanssa vietetyn hiihtoloma-arkiviikon päätteeksi. Vaikutin varmaan ihan patalaiskalta, kun luistin vesien kannosta ja muusta vastaavasta puuhasta, mutta syystä tai toisesta minun olisi tehnyt vain mieli sulkea silmät ja maata viltin alla sohvalla. On se lapsen kanssa lomailu rankkaa…

Koiralla sen sijaan oli virtaa vaikka muille jakaa: Tässä olisi todisteena rauhallisin kuva, jonka onnistuin saamaan siitä ulkoilun aikana.

P.S. Koetan saada (lukijan toiveesta) illaksi naputeltua selonteon siitä, miten lähes kaksi vuotta kestänyt kestovaippojen kanssa pelaaminen on sujunut: plussia, miinuksia ja ajatuksia aiheeseen liittyen. Lienee hyvä tehdä viimeistään nyt kokemuksesta vähän yhteenvetoa,  kun vielä muistan suurimman osan alkuaikojen päällimmäisistä ajatuksista…

VOIT SEURATA BLOGIA BLOGLOVINISSABLOGILISTALLAFACEBOOKISSAINSTAGRAMISSA JA PINTERESTISSÄ

 

Lauantai-illan loppukevennys

Hyvät naiset ja herrat, haluan esitellä teille motivoituneen isän™.
Mies vahti lasta päivällä, odotellen että saisin itselleni ulkovaatteet päälle, kameran kuvauskuntoon ja vapauttaisin hänet saunan valmisteluhommiin.

Lapsi oli kuulemma ehtinyt yrittää jäälle säntäämistä jo useamman kerran ennen kuin ehdin paikalle. Räpsimistäni salakuvista yksi todisti, että mies saattoi olla hieman kypsä lapsen kieltämiseen…

Hauskaa lauantai-iltaa kaikille ja erityisesti teille, jotka olette väsyneitä loputtomalta tuntuvaan ohjeiden antamiseen (lapsille tai aikuisille).

VOIT SEURATA BLOGIA BLOGLOVINISSABLOGILISTALLAFACEBOOKISSAINSTAGRAMISSA JA PINTERESTISSÄ

 

Kettukarkkikuosia, jäätelöä ja Lapsellista menoa

Kävimme eilen Kuutin kanssa kylässä eräässä viehättävässä ja valoisassa kodissa. Viemisinä raahaamani runebergintorttulaatikko tyhjeni vauhdilla ja niiden ohella maistelimme Kolmen Kaverin uutuusjäätelömakuja, joista raparperi-valkosuklaa meinasi viedä järjen. Tiedättekö, kun jokin on vaan niin hyvää, että tekisi mieli itkeä?

Saimme perehtyä jutustelun, lapsien touhujen seuraamisen ja syömisen lomassa Beditin Suomessa valmistettaviin Zipit-päiväpeittoihin. Tuotteet olivat minulle ennalta tuttuja monien kuvien ja kokemusten kautta. Nyt pääsin kuitenkin myös hypistelemään kankaita, availemaan vetoketjuja ja pomppimaan patjan päällä (!).

Ajatukseni siitä, että haluan lastenhuoneen kerrossänkyyn tuollaiset petauspussit vahvistui entisestään. Ja kuten arvata saattaa, Vallilan kankaista tehtävien vaihtokansien kuoseista tuo Karkkipäivä-kuosi sekä Kettukarkki-kuosi veivät sydämeni. Seuraava isompi sisustushankintani tulee tämän testauksen jälkeen, rahatilanteen salliessa, olemaan lastenhuoneen yleisilmettä siistivät, lapsen mylläystä (avopetausta paremmin) kestävät, patjoja sekä petivaatteita lapsen ja eläinten touhuilta suojaavat vetoketjulliset päiväpeitot.

Muiden kotona on erityisen hauskaa kurkistella paikkoja, jos saa ottaa kuvia sisustuksen yksityiskohdista. Minä hiippailinkin pitkin asuntoa kuvaillen vähän väliä jotain kaunista. Kuutti leikki sillä välin yllättävän sävyisästi perheen lasten kanssa. Täytyy sanoa, että olin ylipäätään todella tyytyväinen lapseni käytökseen, mutta onnistumisen kokemuset eivät ole vanhemmuudessa jaksamisen kannalta varmaan koskaan tarpeettomia?

Piipahdus jäi hieman lyhyeksi, sillä juuri kahvipöytään käytyämme mies soitti. Hetken päästä hän jo odottelikin lähikoulun pihalla auto suunnattuna kohti mökkiä. Tai sitten useampi tunti sujui vain nopean tuntuisesti hyvässä seurassa?

Voisin tiivistää eilisen iltapäivän neljään sanaan: Kotikutsut – mikä ihana tekosyy.

VOIT SEURATA BLOGIA BLOGLOVINISSABLOGILISTALLAFACEBOOKISSAINSTAGRAMISSA JA PINTERESTISSÄ

Pelimies ja kyläily-mökki-kyläilyreissu

Jo etukäteen hieman hirvittää alkavan viikonlopun ohjelma, olkoonkin että luvassa on kaikenlaista mukavaa. Tässä pitäisi tökätä lapsi rattaisiin, meikata junassa ja kärrätä meidät julkisten kulkuvälineiden suosiollisella avustuksella Itä-Helsinkiin kyläilemään. Siitä sitten miehen kyydillä kohti appivanhempien mökkiä, jossa majailemme sunnuntaihin asti. Viikonlopun päätteeksi takaisin Itä-Helsinkiin toiseen kyläpaikkaan… Huh!

En tiedä, naureskeliko tämän iltapäivän rientojen emäntä, kun varmistelin huolissani heti peliaikataulujen varmistuttua, saahan kutsuilla seurata peliä. Saatoin olla ensimmäinen, joka oli tarpeeksi innostunut tai epäkorrekti kysyäkseen. Lätkähuumaa on muutenkin liikkeellä; Lapsi on seurannut parit pelit sivusilmällä aikuisten katsoessa ja kummisedältä joululahjaksi saatu maila on ollut ahkerassa sisäpelikäytössä…

Mutta hei nyt on ihan pakko mennä pakkaamaan loppuun ja sännätä kohti asemaa. Piti vaan tulla huikkaamaan että tulee olemaan aika haipakkaa ja toivottaa ihanat viikonloput kaikille!

VOIT SEURATA BLOGIA BLOGLOVINISSABLOGILISTALLAFACEBOOKISSAINSTAGRAMISSA JA PINTERESTISSÄ