Missä tukka?

  

Kysyi ”Laura-täti” instagramin puolella. Ja kyllä, reippaasti yli olkapäiden yli virahtanut moppi on historiaa – ainakin toistaiseksi.

Kaiken takana oli Spiderman, tarkemmin sanottuna heräteostoksena hankittu, rinta- ja vatsalihastoppauksilla ja muilla kauheuksilla kruunattu naamiaisasu, jonka kasvoille tulevan osan silmäaukoista herkästi sähköistyvä otsatukka pyrki pihalle. Lapsella alkoi palaa käämi ja ehdotin, ties kuinka monennen kerran, että josko parturoitaisiin.

Ihme ja kumma, tällä kertaa vastaus oli vaisuhko ”joo”. Kuutti kyllä varmisti, että sattuuko hiustenleikkuu kamalasti. Ai miten niin edellisestä kerran jälkeen ohi oli vilahtanut iso osa lapsen eliniästä? Vakuuttelin, ettei sen ainakaan pitäisi sattua ja nappasin tukanleikkuukoneen ja sakset käsiini.

Ei tuota lasta meinaa tunnistaa tällä hetkellä samaksi, mutta eipä tarvitse taas hetkeen parturoida!

Inhorealistisia tukkakuvia

IMG_6554IMG_6539 IMG_6561

Eli miltä hiukset näyttävät täyspitkän työvuoron, aamun jälkeen kaksi kertaa pyöräilykypärän alle sullomisen, 20km pipo päässä pyöräilyn, aamuvuoron kunniaksi jälleen pesemättä jäämisen ja näin ollen tiistaisen kuntopotkunyrkkeilyssä hikoilemisen jäljiltä. Kampaamattomina, muotoilemattomina ja asettelemattomina.

Sanoisin, ettei vieläkään kauhean pahalta. Ja se on juuri se, mitä lähdin (jälleen) hakemaan. Epäsymmetristä ja itsessään, laittamattomanakin kiinnostavaa mallia ja väriä, joka olisi armollinen juurikasvun ja olemattoman hiustenlaiton suhteen.

Ehkä joskus osun kameran eteen puhtailla ja paikalleen nykerretyillä hiuksillakin, mutta eiköhän näistäkin kuvista saa selkoa siitä, mitä tukalle pääpiirteissään tehtiin.

Mitäs sanotte?

Stop the press eli viimein kampaajalle!

tukka.001 tukka2.001 tukka3.001

Auts, totuuden hetki koittaa eli suuntaan huomenna kampaajalle. Tällä lienee mukavaa, kun iät ajat pituutta virunut, leikkauksestaan täysin karannut, tasapitkä ja -paksu sekä huonosti hoidettu kuontaloni törkätään työn alle. (Anteeksi kampaajalle jo etukäteen!)

Toiveissa olisi hyvin ”epätasainen” polkka, lyhyellä takaosalla ja pidemmällä etuosalla. Ja jottei mene vaikeaksi, olen viehättynyt ajatuksesta saada mahdollisesti keskenään eripituiset sivuosiot ja lyhyemmän sivun etuosasta lähes lyhyeksi leikattu alue.

Värimaailmassa mennään varmaankin taas vaalennuksella ja jollain pastelli- tai shokkivärillä, mutta se, toteutetaanko väri pystyraidoilla, isoilla väriblokeilla, eri pituuksien värjäämisellä keskenään erilaisiksi vaiko… Noh, sanotaan näin, että värjäys on se suurin kysymysmerkki.

Löytyisikö viime hetken vinkkejä tai ehdotuksia? Auttakee!

 

Alkutalven must-see-sarja!

  Kun ehdin seuraavan kerran katsoa televisiota, ”ahmin” todennäköisesti parissa päivässä putkeen Jessica Jonesin, joka ilmestyi Netflixiin eilen.

Jessica Jones on jatkumoa Marvelin supersankariaiheisille minisarjoille kuten Daredevilille ja Marvel-universumiin sijoittuvalle Agent Carterille. 

Pidin molemmista sarjoista paljon, vaikka ne olivat hyvin eri henkisiä. Daredevil on visuaalisesti synkempi, mutta hienosti toteutettu läpihäivytettyine siirtymineen ja sarjakuvamaisine elementteineen kun taas Carterissa retroestetiikka ja feministiset teemat aiheuttivat onnen- ja vilunväristyksiä. 

Jessica Jones-sarjassa esiintyyy muuten Marvelversumin ensimmäinen avoimesti homoseksuaalinen pariskunta, mikä on pienuudessaan nykäys oikeaan suuntaan.

Näyttelijätiimi on nimekäs, tutut kasvot muun muassa Breaking Badista, Doctor Whosta ja Matrixista seikkailevat tarinan sankareina ja pahiksina. 

Sarjassa käsitellään supersankaruuden ja sen taakse jättämisen tematiikan lisäksi psykologisten ja fyysisten hyökkäysten kohteeksi joutumisen vaikutuksia ja sitä, miten ne heikastuvat päähahmon elämään.

Joten heti kun tahti hiljenee, minua ei saa Netflixin äärestä hevillä irti, iiiiks.

Kauhujen työmatka

horrorii.001

Kun poljin anivarhain töihin, oli vielä aamuhämärää. Kuu mollotti taivaalla, mutta pilvet roikkuivat niin alhaalla, että ne näyttivät lipuvan pitkin alavia peltoja. Liikennemerkit, ladot ja talot sukelsivat aavemaisesti esiin sumusta.

Oli hiljaista ja muut, satunnaisesti vastaan tulevat, tienkäyttäjät näyttivät utuisilta haamuilta. Sivutiet eli enimmäkseen heikosti valaistut ja paikoitellen pusikoituneet pikkukadut eivät houkutelleet poikkeamaan tieltä.

Muutama matkan varrelle osuva huonokuntoisempi puutalo näytti tavallistakin enemmän kummitustalolta.

Pyörän lampun valokeila valaisi vain pienen kaistaleen tiestä ja korosti ajoittain häiritsevästi hopeapajuja ja muita tavallista vaaleampia kasveja, melkein kuin kasvot olisivat nousseet esille tienvierustoilta.

Eräällä yksinäisellä pelto-osuudella katulampuista useampi alkoi räpättää ja värjyä kuin parhaimmassakin kauhuelokuvassa. Kaiken komeudeksi sumun keskeltä tielle lennähti iso varis, joka jäi naputtamaan minua kiiltävillä silmillään eikä osoittanut mitään aikomusta vaihtaa maisemaa, vaikka ajoin ihan lähelle.

Tilanne alkoi kaikessa karmivuudessaan saada tragikoomisia piirteitä, kun tehokuuntelussa viime aikoina ollut soittolista latasi kuulokkeisiin tämän kipaleen:

Vilkas mielikuvitus rauhoittui kummasti, kun hihittelin samalla, kun pungersin polkea hiki selässä ylämäkeen.

She, being born in the body of a maid, had a spirit and courage at least the match of yours

IMG_5489
IMG_5514IMG_5491IMG_5512

Eilisenä päivän asuna toimi Taru Sormusten Herrasta-teemasynttäreiden kostyymi, johon löysin materiaalit enimmäkseen omasta kaapistani. Vain kansallispukuun kuuluvan liivin lainasin äidiltäni ja pienen tikarin veljeltäni. Vyö on kirpparihamstrattu Keravan Fidalta.

Korvakorut sain valmistujaislahjaksi ja ne on hankittu Porvoon DesignDelistä. Pusero ja hame on ostettu aikanaan ihan arkikäyttöön H&M:ltä ja peruukki tarttui mukaan niinkin eksoottisesta paikasta kuin Renkomäen ABC:n sekatavaraliikkeestä.

Jos näissä sitten maanantaina töihin?

 

 

Valmistujaisasu

 

Oli kuulkaa mukava herätä juhla-aamuna toinen silmäluomi ja silmän alaosa turvonneina ja nenä vuotaen. Männyt hyökkäsivät kimppuun keltaisella siitepölymyrkkypilvellä aseistautuneina, mutta onneksi olen vielä toistaiseksi hengissä. vielä. Juhlista enemmän sitten myöhemmin.

 

Mekko, kengät ja kaula- sekä korvakorut: H&M / Rannekoru: Ennakkoperintöä / Maha: Rakkaudella syöty / Allergiaturvotus naamassa: Saatu suvun kautta

 

 

I’m a deeper shade of blue

Pikakuulumiset ennen risteilyä – tukka on sininen. (Pitihän siitä napata parit kuvat todisteeksi kesken käherrysprosessin.) Jos pohditte, miksi sininen niin siksi, että mielestäni sininen tai sinivihreä tukka on sitä parempi, mitä enemmän sitä on ja haluaisin ehkä kasvattaa taas pidempää mallia, joten…

Siniset ovat myös kädet. Arvatkaa kuka aloitti värjäysprosessin viime yönä ja unohti vaalennusvaiheen ja värjäysvaiheen välissä hanskojen käteen palauttamisen? Niinpä. Kun tajusin asian, väriä oli imeytynyt kämmeniin ja nyt ne näyttävät akuutisti paleltuneita. Että jos laivakuvissa on kaikissa tanssihansikkaat kädessä, tiedätte miksi. 

Kivaa viikonloppua kaikille, älkää värjäilkö itseänne vahingossa!

 

Kolmivuotias stailasi äitinsä – katso kuvat!

Siinä on Emmi sulle sitä kilkkiotsikkoa kerrakseen! Noniin ja sitten asiaan; Lentoaskeleiden Rosanna haastoi minut luovuttamaan päätäntävallan asustani yhdeksi päiväksi lapselleni ja mikäs siinä, valitsenhan useimmiten ne vaatteet, joissa Kuutti joutuu selviytymään ihmisten ilmoilla päivästä toiseen.

Arvelin operaatioon kuluvan aikaa, joten en ryhynyt siihen päiväkoti-luento-aamujen aikataulussa arkiviikolla vaan lykkäsin puuhan suosiolla viikonlopulle. Eilen keksin ehdottaa miehelle lauantailounasta paikallisessa ravintolassa ja tajusin vasta aamulla, parin herättävän teekupillisen jälkeen, että joutuisin täten lähtemään syömään lapsen valitsemissa kuteissa.

Kuutti suhtautui ehdotukseeni vaatteiden valinnasta varsin avoimin mielin, kun pohjustin asiaa tälle. Pyysin tämän sitten jossain vaiheessa lähtövalmisteluita käymään makuuhuoneessa valitsemassa vaatteita. Aloitin kysymällä, laittaisinko hameen, housut vai mekon. Osa teistä tietääkin, että vaatekaapistani löytyy varsin huomionarvoinen määrä päällepantavaa ja kaiken sen kaman levittäminen valittavaksi ei vain olisi ollut mahdollista. Jouduin siis rajoittamaan valinnanmahdollisuuksia kyselemällä lapselta ensin, mistä lähtisimme liikkeelle.

Lapsi mietti hyvin lyhyen hetken ja totesi sitten, että mekon. Tiedustelin, olisiko tällä väritoiveita. Mekon piti kuulemma olla punainen, joten avasin kaapin, josta mekot löytyvät. Vaihtoehtoina olivat muun muassa tämä omppumekko, ”panisin”-mekko sekä yksi suosikeistani eli olkaröyhelömekko. Kuutti valitsi kuitenkin epäröimättä raitamekon, huolimatta äidin vaisusta vastusteluista, argumentteinaan se, että mekko oli rentoilumekko ja oikeasti Nanson yöpuku.

Siirryimme alaosiin ja kysyin, että mitäs mekon kanssa laitetaan jalkojen suojaksi. Lapsi totesi että sukkahousut tietenkin. Avasin sukkahousulaatikon ja lapsi kaivoi esille pinkit ja oranssinpunaiset sukkahousut, päätyen lopulta tiukan tuijotuksen jälkeen oransssinpunaisiin. Ja dyykkasipa tämä sieltä punavalkoraidalliset sukatkin. Yleensä en käytä sukkia sukkahousujen päällä, mutta menkööt.

Lapsi valitsi mekon päälle myös vyön tongittuaan vyölaatikkoani tovin ja leikittyään parin vyön kietomista itsensä ympärille. Valitsimme yhdessä myös korut, joiden osalta lintukaulakoru vaikutti helpolta valinnalta ja korvakorujen valintaperusteena oli kuulemma mahdollisimman iso koko ja punaisuus. Hiuspannan kanssa päädyimme säätämään jonkin aikaa, sillä lapsi olisikin halunnut hiirenkorvapannan itselleen päähän ravintolaan ja vaihtoi vielä rusettipantani kesken lähdön kukkapantaan huomatessaan sen eteisen pöydällä.

Laukun valinta oli ilmeisen helppo ja perustui kuulemma väriin. Kenkien osalta jouduin rajoittamaan valinnan mahdollisuudet kelin kannalta järkeviin kenkiin eli noin viiteen alahyllyn kenkäpariin; Muut olivat ohuita kangastennareita tai matalia ballerinoja, jotka olisivat vallitsevassa märässä kura-mutakelissä kastuneet hetkessä läpi ja menneet kenties peruuttamattomasti pilalle. Takin valinnan kohdalla lapsen mielenkiinto lopahti täysin, kenties siksi, että tarjolla oli voittopuolisesti yksinomaan mustaa, mutta kaulaani tämä jaksoi sentään kaivaa huivitelineestä vielä punavalkoraidallisen härpäkkeen, joka ei kyllä lämmittänyt yhtikäs mitään.

Jos Kuutti on jotain oppinut äidiltään niin värimätsäyksen perussäännön: jos et muuta keksi niin pukeudu kokovartaloasu-mentaliteetilla samaan väriin. Ja ilmeisesti sen, että hieman liikaa on juuri sopivasti. Täytyy tosin sanoa, että kukkapannan, jättikorvisten ja lintukaulakorun yhdistelmä oli siinä määrin överi ja sekava, etten olisi itse asustanut kaikkea tuota sälää pääni ympärille samalla kerralla. Enkä olisi syyllistynyt tuollaiseen raitayliannostukseen.

Myönnetään, hieman hihitytti lähteä keskustaan ravintolareissulle kukkapanta päässä JA yöpukumekossa. Mutta kuten blogin Facebookissa todettiin: ”Tietty uskallat, sähän pukeudut kuin sekopää muutenkin.”

 

 

#HUPS

Jahas. Hetken se oma väri ehti sentään olla päässä. Tuomio oli kuitenkin selvä… Ei jatkoon, palataan asiaan vaikka seuraavalla vuosikymmenellä. Onneksi tukka-ahdistuksen iskiessä kylpyhuoneen kaapista löytyi ylimääräiseksi jäänyt paketti hiusväriä.

Jos jokin omassa ulkonäössä nyppivä ja omaan minäkuvaan sopimaton asia on näinkin helposti korjattavissa, olen valmis sietämään suihkuhuoneessa pussi päässä kököttämisen ja kemikaalihuurut.

Nimimerkillä takaisin värjäyskierteessä eikä harmita (vielä) yhtään.