Aihearkisto: Muu koti

Nyt kyllä sanon rumasti

Kirjoittaja: phocahispida Kategoriat: Ajattelin tänään, Mieli & hyvä elämä, Muu koti, Oma elämä, Työ 4 kommenttia

image

Ja sen jälkeen hoen mantranomaisesti itselleni, että se on vain ohimenevää, se on vain ohimenevää, se on vain ohimenevää.

Niin mikä?

Muuttopakkaus, remontti, evakossa asuminen, partioretket, jotka osuvat ilmeisesti aina pahimpaan sumaan, pimenevät aamut ja illat sekä vasu-keskustelut, jotka ovat oikeasti tärkeitä ja  antavat pohjaa työlle, mutta pidentävät työpäivää ja lisäävät kiirettä paperityön osalta.

Miehen kanssa tappeleminen tyynyliinojen noudosta tai siitä, mihin hypoteettiset valaisimet asetetaan asunnossa. Liikkumaan lähtemiseen sopivien kolojen puuttuminen, kirjoitusajan puute sekä muuttohässäkän jalkoihin jäävän lapsen olotiloista stressaaminen.

Jatkuva päänsärky, liian vähäiset yöunet ja suututetut pikkuveljet ja partionjohtajakollegat, joille täytyy vaan sanoa oman ajan osalta ei-oota. Tulostamatta jääneet  pöytäkirjat, yötä myöten kirjoitetut tekstit sekä laiminlyödyt, rapsutuksia kaipaavat elukat.

Tänään, 6:20-15:50 päivän päätteeksi pyörän eturengas löytyi tyhjentyneenä pihalta. Harkitsin hetken itkemistä, mutta totesin, ettei se taida auttaa.

Se on ohimenevää.

 

 

 

Uuden kodin ensipäivitys

Kirjoittaja: phocahispida Kategoriat: Mieli & hyvä elämä, Muu koti, Sisustus Kommentoi

saunatarvikkeet6.001

saunatuotteet7.001saunatuotteet 4.001

saunatuotteet2.001saunatuotteet1.001  saunatuotteet3.001

Kun soivat kiukaan mustat urut, unohtuvat arjen surut.

Saunoimme tänään taloyhtiön saunassa toiseksi viimeistä kertaa ja iltapäivällä kirjoitimme uuden asunnon papereihin nimet alle. Marraskuussa saunotaan ihka ensimmäisessä omassa saunassa, jes!

Tuparivieraille ja joulupukin tontuille vaan vinkiksi, että laudeliinarakkauksia löytyi (illan luvattoman pitkän selailusession perusteella) Lapuan kankureilta, tyylikäs vaalea löylymittari, kiulu sekä jakkara Houselta ja Rennolta bongasin kivoja kosmetiikka- ja tuoksufiilistelyjuttuja himosaunojille.

Ai voisiko tämän postauksen(kin) perusteella sanoa, että oma sauna oli aika lailla kynnyskriteeri asunnonvalintaprosessissamme? Kyllä voi!

 

 

M Y Y T Y

Kirjoittaja: phocahispida Kategoriat: Ajattelin tänään, Muu koti, Sisustus 4 kommenttia

img_4607 img_0969  img_9980 img_9982 img_0011 img_7278 img_7339 img_7360 img_7379 img_7323 IMG_0245 IMG_1936 IMG_2013 IMG_0817 IMG_1505 IMG_0543 IMG_0031 IMG_9967 IMG_9947 IMG_7682 IMG_0808 IMG_4861 IMG_3602 IMG_2947 IMG_2972 IMG_2954 IMG_0866 IMG_9993 IMG_8830 IMG_4681 IMG_4362 IMG_3818 IMG_3793 IMG_3814 IMG_7300 IMG_2429 img_0909   img_1006

Kaikki loppuu aikanaan, niin myös Norppalan väen ja tämän huushollin yhteiselo.

Asunnon myyntipaperit allekirjoitettiin jo ennen viikonloppua ja ennen kuun vaihdetta kaikki roina on lahjoitettava eteenpäin tai pakattava laatikoihin, pussukoihin tai nyssäköihin.

Rakkaudella remontoitu ja antaumuksella asuttu koti, jossa elon aikana on menty naimisiin, saatu lapsi, juhlittu lukuisat juhlat, huudettu ja heitelty tavaroita, podettu kriisejä, saatu opinnot päätökseen, perustettu blogi, rakastettu monella tapaa sekä pyöritetty sisustusta moneen otteeseen uusiksi.

Toisaalta voitte ehkä kuvitella, että olen aika innoissani myös uuden kodin laittamisesta pikkuhiljaa asuttavaan ja mieleiseen kuntoon.

Iiks.

 

 

 

Hommat hanskassa, hanskat…

Kirjoittaja: phocahispida Kategoriat: Höpsöä, Muu koti, Rakkaus & suhteet 2 kommenttia

image

Poljin päivänä eräänä töihin, kun musiikki katkesi ja joku koetti tavoittaa minua . Mies soitti:

L: ”Missä housuni ovat?”
K: ”Mm, makuuhuoneen isossa vaatekaapissa, siinä missä on kauluspaidat, alhaalla, oikeassa reunassa, housuripustimessa.”
*penkomisen ääniä*
K: ”Löysitkö?”
L: ”Juu, ihme paikassa.”

Todellakin, kummallinen säilytyspaikka…

~~~

Käyn töissä ja salilla. Mies pyörittää ansiokkaasti kotisirkusta iltapäivällä; Käy kaupassa, hakee lapsen ja menee tämän kanssa puistoon. Koukkaan kotimatkalla puiston kautta, vilkaisen lasta ja kysyn:

K: ”Tiedätkö, mitä Kuutin vaatteille kävi?”
L: ”Kuinka niin?”
K: ”Kun sille on laitettu päiväkodille vaihtovaatteiksi varatut vaatteet päälle.”
L: ”Ai, en minä erota, mitä sillä on ollut päällä.”
K: ”Vaikka veit ja puit aamulla? Okei, mutta otithan edes ne pyykit sitten mukaan?”
L: ”….”

~~~

K: ”Hei miksi täällä ruukussa on vettä?”
L: ”Koska kasvit pitää kastella?”
K: ”Juu, juu mutta ei muovikasveja.”

K: ”Mites nuo keittiön kaktukset, näyttävät
aika kuolleilta.”
L: ”Onko meillä keittiössäkin kasveja?!”

~~~

K: ”Kai sulla on joku lahja hommattuna?”
L: ”Mihin?”
K: ”Huomenna taisi olla teidän äidin syntymäpäivä.”
L: ”Eikä ole.”
K: ”No en ole varma, muistelin vaan. Katso kalenterista.”
L: ”Voi hemmetti, niinpä onkin.”

~~~

Jos se ei ole hehkutuksistani jo käynyt ilmi, aviomieheni tekee törkeän hyvää ruokaa (kuten viikonlopun burgerit!) ja hallitsee monia taitoja kirjanpidosta käsilläseisonnassa punnertamiseen.

On niin noheva, että olen salaa hiukan tyytyväinen, että joissain asioissa on sentään käyttöä vaimollekin!

Nimimerkillä äiti, jonka lapsi muistaa edelleen ne palaneet kalapuikot.

~~~

Mitkä osa-alueet tai asiat ovat teidän tai puolisoidenne sokeat pisteet arjessa?

 

Kuvaterveisiä Malibu Biitsiltä

Kirjoittaja: phocahispida Kategoriat: Lapset ja lasten tyyli, Matkat, Muu koti Kommentoi

Tänään on jo vähän helpompaa. Meri on haukannut hiekkarannan alleen ja aallokko on edelleen kova. Lämpimällä rantakivellä tyrskyjä väistellessä tuntuu ensimmäistä kertaa kesälomalta.

Mökissä haisee märältä koiralta, mutta pienikin hetki sisustuslehtien parissa, ulkoterassille pystytetyssä lueskelulinnakkeessa tekee ihmeitä uhmansietokyvylle.

Pian porukka pakataan autoon ja sen keula käännetään kohti kaupunkia. Illalla pesukone pyörähtää taas päälle kotona ja pääsen puuhaamaan viikonlopun juhlallisuuksien parissa…

 

 

Mun päätäni kiristää taas

Kirjoittaja: phocahispida Kategoriat: Matkat, Muu koti, Vanhemmuus Kommentoi

Sammaloituneiden kivien välissä kasvaa suurina, herkkinä ja kerroksellisina mattoina valkoista kukkaa, jollaiseksi kuvittelin ala-asteella athelaksen. Malibu Biitsin mökki ei näytä ollenkaan niin pahalta kuin muistelin, vaikka kesälle kaavailtua remonttiurakkaa ei olekaan aloitettu; Tekstiilit ja vaaleiksi maalatut kalusteetkin freesaavat yleisilmettä jo ihan mukavasti.

Aurinko puskee esiin pilvien välistä. Ovia paiskonut ja mattoja pitkin pihaa kierittänyt tuuli hellittää hiljalleen ja meren kuohupäiset aallot tyyntyvät keskikokoiseksi liplatukseksi. Konkreettinen myrsky on väistymässä, mutta vanhemmat kinastelevat keskenään ja lapsi karjuu viereisessä huoneessa jälleen yhden raivokohtauksen saatuaan.

Mies hermoilee, kun työhommien tekeminen on katkonaista ja vaimo stressaa siitä, ettei jälleen yhden uhmavaiheensa huipun saavuttaneen lapsen pitäminen riittävän hiljaisena ja poissa jaloista kotona tai mökillä tapahtuvan työnteon tieltä ole suinkaan mikään helppo homma.

Kaikki ottaa kolmivuotiasta päähän: pukeminen, syöminen, väärälle poskelle tapahtuva pussaaminen, vieraat ja tutut ihmiset, lemmikkien sijainti ja lukuiset sellaiset asiat, joiden ei voisi kuvitella ärsyttävän ketään. Koetetaan keskustella, vähentää kiukun syitä kuten väsymystä tai nälkää mahdollisimman paljon, etsiä keinoja kiukun hallitsemiseen, mutta välillä ei auta kuin rajoittaa, kieltää ja viedä etuja.

Lapsen osalta valtaosa päivästä menee vikisemiseen, kiukutteluun, tiuskimiseen, mulkoiluun, jalan polkemiseen, karjumiseen, ääneen ulisemiseen ja avuttomaksi heittäytymiseen. Näin yhden raskaanpuoleisen viikonlopun ja kolmen koko perhettä raastaneen lomapäivän jälkeen olisin jo ihan valmis palauttamaan erään metrin mittaisen lomalaisen päiväkotiin, kun kesäkuusta pitää kuitenkin maksaa, oltiin lomalla eli ei. 

Ei auta hyvät lomailun puutteet, kukkaset tai joutsenetkaan, kun lapsen on ottanut valtaansa joku lähes tunnistamaton räyhänhenki. Vanhempien pinna ja konstit ovat taas koetuksella, mutta eipä tätä voi tarkastella kuin ohimenevänä ja omat kasvattajan rahkeet haastavana vaiheena. Mutta antakaa sitä päänsärkylääkettä silti tänne.

 

Niin lähellä niin kaukana

Kirjoittaja: phocahispida Kategoriat: Mieli & hyvä elämä, Muu koti 3 kommenttia

Menemme tänään katsomaan taloa, jonka huoneissa olen kuljeskellut ja jonka ikkunoista olen katsellut ulos unissani viime kuukausien aikana. Keskellä elämäämme, mutta silti keskellä ei mitään, monen matkan varrella ja monen samansuuntaisen tien päässä. Lapsuudesta asti eläteltyä unelmaa, joka voi joko toteutua tai olla toteutumatta.

Voin uskotella, että muistuttamalla itseäni realiteeteista, todennäköisyyksistä ja muista arjen ankeuksista, vältyn pettymykseltä, jos talosta ilmeneekin jotain mahdotonta, asuntoamme ei osteta tarpeeksi nopeasti tai joku ehtii hieroa kaupat talosta ennen meitä. Kun taloudellisia mahdollisuuksia kahden kodin välissä elämiseen ei ole, täytyy elää välitilassa, odottaa puheluita, toivoa sähköposteja ja samalla pelätä niitä.

Tosiasia on kuitenkin se, että itku siitä tulee, järkeilystä ja elämäntapaskeptisen puolison synkistelyistä huolimatta, jos aika ja kesän hiljainen asuntojen myyntikausi ajavat onnemme ohi. Niin kuin mekin viime aikoina aika usein, erään haaveilijan katseen seuratessa kohdettaan haikeana mahdollisimman kauan. 

En muista, milloin olisin viimeksi halunnut mitään näin kovasti ja vastaavasti koettanut vahvistaa itseäni menetyksen varalta. Ainakin tietää elävänsä ja kaipaavansa, jos ei muuta.

 

 

 

Radiohiljaisuuden syy

Kirjoittaja: phocahispida Kategoriat: Lapset ja lasten tyyli, Muu koti 6 kommenttia

Eilen ja tänään keittiössä on häärinyt tarmokas mies suolaisten piirakoiden parissa, seuraavaksi vuorossa ovat kakut ja huomenna salaatit. 

Tänään yksi matalalla verenpaineella varustettu mutsi on uhmannut huimausta ja kiipeillyt jakkaroille kerta toisensa jälkeen: ripustamaan ilmapalloja, veturiketjuja ja muita koristeita.

Liina pitäisi silittää, kaupasta pitäisi kantaa juomia ja blogiin olisi vaikka mitä kerrottavaa kuluneelta viikolta: uudesta, potentiaalisesta lempikahvilasta, neuvolakuulumisista, tutustumisesta suklaamestarointiin ja mehutehtaaseen, työhaastatteluista ja tarinoihin uppoutumisesta.

Mutta ensin synttärit, sitten kirjoittaminen; Tälle juhlien parissa hääräämisestä nauttivalle norppaemolle teemasynttärit ovat ilo eivätkä rasite tai vaade. Ja aion myös ottaa touhuamisesta kaiken ilon irti!

 

Mutsi sekoaa

Kirjoittaja: phocahispida Kategoriat: Höpsöä, Muu koti, Vanhemmuus 6 kommenttia

Tiedättekö mitä hain tovi sitten postista?

Mitäpä muuta kuin tuollaisen julmetun kokoisen Tuomas Veturi-vetopinjatan, jonka tilasin netistä synttärisuunnittelukohtauksen kourissa kieriskellessäni. Ihan tuikitavallisia heräteostoksia…

Mies kommentoi, että eikös ole aika julmaa, jos lapsilauma hakkaa kepeillä Kuutin lempihahmoa, mutta kyseessä on tosiaan sellainen versio pinjatasta, jonka karkkivarannot paljastuvat pohjasta esiin otettavia pitkiä nauhoja nykimällä. Voisi toivoa sen olevan vähemmän brutaalin lisäksi myös ei-niin-riskaapeli viritys – lapsivieraiden keski-ikä kun on himpan päälle kolme vuotta.

Tuon virittäminen juhlapaikan kattoon ilmapallojen ja viirien kaveriksi saattaa niin ikään olla oma lukunsa. Onneksi sentään veljeni ja isäni ovat pituudeltaan lähempänä kahta kuin puoltatoista metriä; Kenties ei tarvitse paikata itsensä sokerihumalapäissään johonkin huonekalunkulmaan teloneiden lasten lisäksi myös koristelutouhuissa jakkaralta pudonneita vanhempia.

Rantojen maailmat tulivat olohuoneeseen

Kirjoittaja: phocahispida Kategoriat: Lapset ja lasten tyyli, Muu koti Kommentoi

Niin paljon ihmeteltävää, kokeiltavaa ja ihailtavaa pienessä purkissa. 

Erilaisia materiaaleja: poltettua savea, lasia, kiviä, muovia ja simpukoita. Värejä valkoisen lukuisista sävyistä siniseen, turkoosiin, vihreään ja tiilenpunaiseen.

Sileitä, karheita, mattaisia, kiiltäviä ja kimmeltäviä pintoja. Materiaalit lämpenevät kädessä eri tavalla, osa taipuu ja toisista näkee läpi. Simpukan sisäpinta on helmiäisenkuultava ja pinta uraisen röpelöinen,

Esineille voi keksiä tarinoita: mitä simpukka on kokenut ja kuka on unohtanut pienet tossunsa – kenties vedenneito? Omia rantaleikkejä, matkoja ja venereissuja voi muistella: miltä meri tuoksui, miltä pohja tuntui ja mitä ääniä kuului?

Marmorikuulia voi kierittää, kivet ja paljetit lajitella omiin pinoihinsa. Voi leikkiä laskemista tai lastaushommia kannella. Heränneitä ajatuksia ja muistoja voi jatkotyöstää. Virikkeistä voi syntyä maalaus, askartelu tai täysin uusi leikki.

Millaisia aarrekätköjä teidän kaapeistanne löytyy lapsen tai aikuisten inspiroimiseen?