Aihearkisto: Muu koti

CHOO CHOO! // Synttärisuunnittelua

Kirjoittaja: phocahispida Kategoriat: Lapset ja lasten tyyli, Muu koti 3 kommenttia

Hullun juhlajärjestelijän muistilistan seuraava kohta näyttäisi olevan… Kuutin 3-vuotis syntymäpäivät.

Olen koettanut kysellä Kuutilta toiveita syntymäpäiväteemasta jo useamman viikon ja tämä on sinnikkäästi ilmoittanut haluavansa syntymäpäivilleen mansikoita, jäätelöä ja kakkua. Voitte kuvitella, että eräs koristeluorientoitunut mutsi on lähestulkoon vaipunut epätoivoon ja repinyt otsatukkaansa. Onneksi kuitenki vain melkein!

Lapseni on ilmeisesti tullut isäänsä, jolle kaikissa juhlissa tarjoilut ovat huomattavasti koristeluja tärkeämpiä. Mikäs siinä, kyllähän kolmivuotishippoihin laitetaan myös pöytä koreaksi. Mutta tulipa se teematoivekin ilmi lopulta, kun olin saanut kuvia näyttämällä selitettyä lapselle, mitä aihe tai teema ylipäätään tarkoittavat. 

Kuten kuvakollaaseista voinee päätellä, teemaksi valikoitui Tuomas Veturi ystävineen sekä junat ja niihin liittyvä rekvisiitta ylipäätään. Värimaailma lienee puna-sini-valko-keltainen ja väriä tuodaan juhlatilaan kattaustarvikkeilla, ilmapalloilla sekä teemaan sopivilla koristeilla. Kuutin junaratalaatikko lastataan mukaan leikkirekvisiitaksi ja tarjottavien osalta ainakin kakkuun on luvassa jotain juna-aiheista.

Olisiko teillä jotain ideoita juna-aiheisten pippaloiden tarjottaviksi tai koristeiksi? Sähköteippijunaratoja lattiaan tai vohveleista tehtyjä liikennemerkkejä -kaikki hyvät vinkit kelpaavat!

 

Kuvat: Pinterest // Käytetyt kuvat linkkeineen sekä enemmän junasynttäri-inspiraatiota täältä

Mitähän ihmettä täällä tapahtuu Vol. 2

Kirjoittaja: phocahispida Kategoriat: Muu koti, Muu kulttuuri, Rakkaus & suhteet Kommentoi

 

Pahoittelen syvästi tätä huikeaa kuvanlaatua. Olohuoneessa tapahtuu kuitenkin jotain, jonka halusin ikuistaa. Nimittäin sen, millainen räjähdys saadaan aikaan sillä, että mies saa päähänsä ryhtyä päivittämään huushollimme tietokonearsenaalia.

Kuvasta pitäisi löytyä ainakin:
– Yksi höyrähtänyt nörttimies
– Akkukäyttöinen ruuvinväännin teräsarjabokseineen
– Hämmentynyt lapsi
– Paikaltaan irti kiskottu työpöytä
– Yksi pöytäkone, yksi kannettava ja yksi näyttö
– Otsalamppu
– Tulevan keskusyksikön kotelo

Juuh, kun nörttimies päättää tomuttaa nurkkia ja pistää vaimon kynäpurkit työpöydällä uuteen järjestykseen – eli rahaata ne tarpeettomina kirjahyllyyn tietokoneidensa tieltä, tiedossa on takuuvarmasti eri oloista rymseeraamista kuin vaikkapa Raissin retrotekstiilisekoilut. Joskus toivon, että tuo kaveri voisi hankkia vaikka uudet verhot. Tulisi halvemmaksi ja vaatisi vähemmän johtojen piilottelemista… Toisaalta pitää miehenkin saada sisustaa!

 

Kaikki millä somistin

Kirjoittaja: phocahispida Kategoriat: Itse tehty, Muu koti, Sisustus Kommentoi

Okei, huijaan otsikossa vähän. Ei tähän postaukseen kaikkia joulu- ja talviajan somistusjuttuja saanut ängättyä (saati kannattanut tunkea) sitten millään. Mutta jos muistatte ihan ensimmäisen joulusisustuksen suunnitelmani, joka sisälsi pohdintoja sesongin teemaväristä, kasvien käytöstä ja erilaisten sarvekkaiden otusten fiilistelyä, voin sanoa niitä elementtejä päätyneen kotidivaanille, -hyllyille ja muuallekin aika suuressa määrin. 

Tämän joulun koristeluja ja sisustusta leimasi jossain määrin suunnittelemattomuus ja leppoistaminen; Ei mitään väkisin eikä turhan tarkasti. Josko peltinen possu ei ehkä sopinut tyylikkyyttä hakevaan yleislinjaan, se sai silti loikata kranssiin. Ja kun kuuseen unohtui useammaksi päiväksi hintalappu ”sarjanumeroineen”, se sai jäädä yhdeksi ”koristeeksi”, olkoonkin, ettei se istunut muuhun värimaailmaan sitten millään.

Tuntuu että joulu tulee mieleeni ja siinä sivussa kotiin joka vuosi vähemmällä hössötyksellä, tavaroiden raijaamisella, siivoamisella, silittämisellä sekä ripustelemisella – ja hyvä niin. Jääpä enemmän aikaa touhuta lapsen kanssa yhdessä leipoen, askarrellen tai joulusatuja lukien.

Tuskinpa jälkikasvu muistelee kovinkaan suurella hartaudella aikuisena, miten täydellisesti silitetyt maamon jouluverhot aikanaan olivatkaan ja kuinka hienosti koristeluiden teema pysyikään kasassa tilasta toiseen…

Kannattaa selailla myös seuraavat: 
1) Joulusisustuksen tämänvuotinen inspiraatiokollaasi eli toteutuiko tyyli ja missä määrin?
2) Ensimmäisen koristelukierroksen tuloksia eli enemmän keittiö- ja eteiskoristeluja kuin tässä jutussa
3) Joulukalenteriasiaa, -kukkahankintoja ja lisää sarvipäitä
4) Joulukuusen sneak peak ja ”työn touhussa”-videomateriaalia

 

 

 

Joulupuuta rakennetaan – miten sujuu yhteistyö 2-vuotiaan kanssa?

Kirjoittaja: phocahispida Kategoriat: Muu koti, Sisustus, Vauvat ja taaperot Kommentoi

 

Teimme isäni ja Kuutin kanssa kuusenhakureissun perjantaina. Kyseessä ei ollut mikään romantisoidun joulukuvaston mukainen perinnereissu, jossa olisimme lähteneet ahkion ja kirveen kanssa lumiseen metsään, huopatossut hangella narskuen, punaposkisten kulkijoiden hengityksen huurutessa kirpakassa pakkasilmassa. Hyppäsimme sen sijaan räntäsateessa kumisaappainemme ja mustekalakiinnikkeinemme autoon ja hurautimme lähimmän Honkkarin parkkipaikalle. Onneksi kuusen noutaminen tuntui silti olevan lapselle ilon aihe ja elämys, tämä kun ei mistään postikortti-idylleistä tiedä tai välitä.

Sain kopeloida läpi parikymmentä pihtakuusta ennen kuin löysin kauniiseen, mutta epäkäytännöllisen pienellä kololla varustettuun kuusenjalkaamme sopivan kuusen. Ja äkkiä kassalle ennen kuin joku nappaisi sen itselleen! Kuusi matkasi kotiin auton katolla ja lapsi tarkkaili kattoikkunan kautta vakavailmeisenä ja keskittyneenä, ettei kuusi vaan putoaisi pois kyydistä. Kuusta oli muuten yllättävän vaikea valita sokkona, valikoiman ollessa verkkopusseissaan. Vähän muotopuolihan tuo meidänkin kuusemme on ja latva oli järjettömän pitkä suhteessa muuhun kuuseen. Päädyinkin pätkäisemään siitä puolet pois.

Mies nosti eilen kuusen parvekkeelta sopeutumisvaiheestaan pois ja täräytti sen kiinni jalkaansa. Selvittelimme illan ratoksi umpisolmussa olevan kynttiläsarjan – onneksi lapsi oli yökylässä, sellaista sadattelua johtovyyhden kimpussa ähertäjistä irtosi. Aamulla pääsimme lapsen kanssa koristelun kimppuun. Huolehdin itse raskaimpien lasipallojen kiinnittämisestä ja Kuutti sai ripotella pienimpiä ja muovisia koristepalloja sekä -enkeleitä alaoksille. Ei siitä taaskaan hassumpi tullut, vaikka itse sanonkin. Ja onhan tässä välipäivät aikaa siirrellä koristeita, jos käyvät ärsyttämään!

Toimikoot tämä koristeluvideo (muistakaa valita parempi laatu) 51/52 postauksena 52 viikkoa-postaussarjassa (klik). Jos reissusta ja jouluna saataisiin vielä viimeiset yhteiskuvat otettua…

Onko teillä jo kuuset valmiina vai kuuluuko kuusen koristelu aaton puuhiin? Suositteko aitoa vai muovista kuusta vaiko jätättekö koko komeuden hankkimatta ja nautitte kyläpaikan kuusesta? Olisi kiva kuulla kuusiperinteitänne – minulle se on nimittäin yksi takuuvarma joulufiiliksen nostattaja.

 

P.S. Parempia kuusikuvia on varmasti luvassa, mutta kyytimme kohti satamaa lähtee tunnin päästä enkä ole ehtinyt meikkaamaan, laittamaan tukkaa tai pakkaamaan. Palaillaan siis asiaan kun olemme hoitaneet perinteisen joulunalusristeilymme pois alta.

 

Mitä ihmettä täällä oikein tapahtuu?

Kirjoittaja: phocahispida Kategoriat: Ajattelin tänään, Muu koti, Rakkaus & suhteet 9 kommenttia

Oman pikaisen kuolemantaudin, lapsen kuumesekoilujen, akuutin motivaatiopulan raskauttaman opiskelusyksyn, pimeän ajan väsymyksen ja yleisen aikaansaamattomuustilan johdosta päätin, että hitto vie, tänä jouluna en siivoa sen kummemmin kuin muutoinkaan arkena. Joulusiivoukseen ei vain tuntunut riittävän paukkuja.

Aikaisempina vuosina olen ollut joulusiivouksen pääarkkitehtina, muistanut vauhkota siitä ja säntäillyt pitkin asuntoa vesiämpärin ja rätin kanssa jynssäämässä kaappien ovia ja hyllyjä, kasaamassa vaatteita kirpputorisäkkeihin ja järjestelemässä purnukoita uudelleen. Olen värvännyt ovenkarmien ylälaitoja tukallaan viistävän pikkuveljeni pyyhkimään korkeimmat kaapinpäälliset, jynssännyt lattialistojen päällisiä selkä jumissa ja passittanut miestä kantamaan roskia ja luuttuamaan lattioita.

Nyt päätin että aion ulkoilla, kuntoilla, syödä, aloittaa kasaantuneiden kouluhommien tekemisen ja nauttia olostani punkan pohjalla siinä määrin kuin kaksivuotiaamme sen sallii. Mutta pari iltaa sitten keittiöstä alkoi kuulua kummaa kolinaa. Mies oli aloittanut joulusiivouksen. En tiedä, onko syyttäminen opittua tapaa, joka juontaa juurensa lapsuudesta asti ja sitä myöten mahdollisia vieroitusoireita, kun siivousta ei aloitettukaan normaaliin tapaan. Niin tai näin, jonkin hulluuskohtauksen tuo puolisoni sai – olisin nimittäin kuvitellut tämän olevan vain hyvillään, jos olisimme voineet unohtaa koko siivoushomman.

En kuitenkaan osannut pitää suunnitelmistani kiinni ja suunnata kylmästi salille ennaltaehkäisemään joululäskejä ja -stressiä vaan tempauduin mukaan tähän siivouskurimukseen. Ei ilmeisesti naisellinen ylpeys kestänyt sitä että mies puunaisi asuntoa yksinään. Nyt on sitten järjestelty ja osittain putsattukin eteisen kaapit ja lipastot, kirjahylly, kirjoituspöydän laatikot, rahin sisältö, lääkeboksi ja vessan kaapit. Roskakatokselle ja kierrätysasemalle on tehty reissuja.

Mies puunaa vielä keittiön loppuun ja kuuraa vessan. Suoritin kuukausi sitten siivousiskun vaatekaappiimme, joten tyydyn todennäköisesti järjestelemään enää lapsen huoneen yleissäilytysnurkan. Palatessamme laivalta tiistaina teemme vielä vähän tavallista laajemman viikkosiivouksen ja sitten saa luvan kelvata!

Voisin melkein luvata että tämä on viimeinen kerta koskaan kun valitan siitä että mieheni siivoaa. Mutta olisihan se ollut mukava kokeilla, miltä tuntuu vain sujahtaa joulunaikaan ilman tätä siivoussekoilua. Ehkä ensi vuonna sitten?

 

Kuvatulva eli kurkkaus talvikotiin

Kirjoittaja: phocahispida Kategoriat: Muu hyvinvointi, Muu koti, Sisustus Kommentoi

Huutelin eilisiltana blogin Facebookissa pimeään. Kyselin, ilmestyykö blogiin tänään ennemmin talvisia sisustuskuvia vaiko tekstijuttu. Ensin mainittu veti pidemmän korren joten täältä pesee ja rumpukuivaa.

Tyynynpäällisissä kävyt sekä erilaiset hirvet, porot ja peurat valtaavat alaa kukilta ja perhosilta. Keittiön katto-oksa on saanut koristeekseen valkohuurteisia käpyjä, jääpuikkoja ja pari koristepalloa. Yksi sarvipää on kiivennyt kavereidensa kanssa muumiseinän kehyksiin.

Lumisadepallossa leijailee hiljalleen hiutalepyry ja viime joulusta asti hengissä selvinnyt huonekuusi kiinnostaa kissoja edelleen. Koska joulun teemavärinä tulee olemaan vihreä, polttelen kaappeihin kertyneitä punaisia kynttilöitä pikkuhiljaa harmaiden, valkoisten ja vihreiden seuraajiensa alta pois. 

Ikeasta joulupaperiostosten yhteydessä mukaan tarttuneet tinasotilaskoristeet, jotka jäävät todennäköisesti tämän joulun ainoiksi uusiksi koristehankinnoiksi, etsivät vielä paikkaansa. Mutta ehtiihän tässä vielä pohtia!

Katso myös nämä: joulun teemaväripohdintaa & joulupaketointi-inspiraatiota

Pahjalaketeista eli ryövärireissusta

Kirjoittaja: phocahispida Kategoriat: Höpsöä, Muu koti, Raha Kommentoi

En sano tätä ensimmäistä enkä varmasti viimeistäkään kertaa, mutta jos haluatte kauniita paketointitarvikkeita sopuhintaan, menkää hyvät ihmiset Ikeaan.

Tämä rouva raahasi sieltä taas kassillisen papereita, nauhoja, teippiä, lahjapusseja ja pakettikortteja. Viimeisimpiä siinä määrin, että niistä riittänee sekä pakettien saajien merkitsemiseen että niiden koristeluun.

Paketointi alkakoon, olen valmis!

 

Harmaan arjen pelastajat eli mikä pitää pään kasassa

Kirjoittaja: phocahispida Kategoriat: Muu koti, Oma elämä, Päivän tyyli 7 kommenttia

Jossain kohtaa kulunutta viikkoa tuntui siltä, etten ole tehnyt koko viikon aikana mitään muuta kuin lukenut viime hetken hätäisia muistiinpanoja tenttiin, kököttänyt pikkutunneilla puoliunessa opiskeluihin liittyvissä ”vapaaehtois”hommissa, koettanut setviä kotitöitä edes jotenkin siedettävään pisteeseen, stressannut väliin jäneistä liikuntakerroista…

Ja kirsikkana kakun päällä tiuskinut lapselle, joka huomaa vanhempansa kiireen ja roikkuu kahta kauheammin käsipuolessa sekä heittäytyy täysin avuttomaksi ja kyvyttömäksi leikkimään tai touhuamaan mitään itsekseen.

Tämän hässäkkäviikon, jota tituleerasin miehelle etukäteen koko opiskelusyksyn kaameimmaksi, varoitellen sen mielenterveyttä murentavasta vaikutuksesta jo hyvissä ajoin, valonpilkahduksia ovat olleet piipahdukset tavallisten, täysipäisissä työ- tai opiskelupaikoissa olevien ihmisten seuraan sekä ne kerrat kun ovikello on soinut. Se kun on viime päivinä tarkoittanut ruokalähetyksiä muodossaan tai toisessaan… 

Ensin Netflix muisti StreamTeaminsa jäseniä halloweenin elokuvailtojen kaveriksi tarkoitetulla pussilla, josta paljastui teemaan sopivasti kurpitsa, kynttilöitä ja naposteltavaa. Heti perään ovelta kurkisteli lähetti mukanaan erilaisia Vaasan RuisNachoja dippitarvikkeineen. Mies intoutui myös testaamaan nachovuoan tekemistä. Oli sen verran hyvää, että söimme sen kolmeen norppaan kerralla. 

Kun kiire painaa, tekisi välillä mieli vain jäädä kotiin vääntämään hommia, nukkumaan ja ottamaan ihan rennosti. Viikkoon on kuitenkin mahtunut lauantainen metsäretki partiolasten ja -aikuisten sekä keskenään nahistelevien koirien kanssa, partion hallituksen kokous, varhaiskasvatussuunnitelmakeskustelu, jättimäisen postihässäkän selvittämistä, juoksulenkki ja toivottavasti vielä pidemmän kaavan mukainen tehoisku kuntosalille.

Sekä yhden ihanan naisen polttarit, joihin lähdin lähes suoraan metsäretkeltä. Japaniteemaan sopivasti muu polttariporukka oli jo kirjoittanut haikuja ja askaroinut luonnon antimista muun muassa hiuskoristeen. Itse pääsin mukaan japanilaisessa ravintolassa syömisen vaiheessa, kuten osa ehkä huomasikin instan sushi- ja sashimifiilistelyistäni.

Ulkoilulla, polttareihin karkaamisella ja hyvällä ruoalla kaaosviikosta saatin ihan kelpo viikko – joskin ihan samalla sykkeellä mentävää en heti uudestaan ottaisi, jos saisin valita. Vielä pitäisi kuitenkin keksiä, miten osaisin olla purkamatta pahimpina stressihetkinä kireää oloani miehen tylyttämiseen tai temppuilemalla huomiota hakevalle lapselle tiuskimiseen. Se kun ei oikeasti helpota oloa vaan aiheuttaa kahta kauheammat tunnontuskat.

Tunnistaako joku muukin olevansa herkästi kiihtyvä höyrypää ja purkavansa vaikkapa viime hetken hässäkän aiheuttamaa ärsytystään läheisiinsä? Ja olisiko teillä hyviä vinkkejä sen vähentämiseen?

 

// Vaakasuuntaiset metsäretkikuvat otti Mikko Rantala; Oma järjestelmäkamerani ei pysynyt enää tämän viikon vauhdissa mukana.

44/52 QUEEN OF MONSTERS

Kirjoittaja: phocahispida Kategoriat: Muu koti, Päivän tyyli, Ystävät & perhe Kommentoi

Mitä yhteistä on riemuvillillä tuulella olevalla myöhäistaaperolla tai varhais-leikki-ikäisellä, haamukissan kysymysmerkkihännällä, lepattelevilla puisilla ja silikonisilla pöllöillä sekä Godzillalla? Viikon 44 yhteiskuvat tietenkin!

Pohjalla on taas pari sellaista koulupäivää ja -yötä että oksat pois. Mutta ajatus noin kuukauden mittaisesta joululomasta, eli mahdollisuudesta pistää taas unisaldot, syömiset, viikottaiset liikuntamäärät ja lapsen kanssa tankattavat laatuajat kuntoon, auttaa kummasti jaksamaan. Tummia silmänalusia ja neljän tunnin yöhommissa otettuja torkkuja se ei kuitenkaan poista ennakoivasti, joten tämä norppaemo upottaa ihan kohta pinkin kuontalonsa tyynyyn.

(Voit kurkata aikaisemmat 52-viikkoa projektin kuvat tämän linkin takaa. Tosin osa odottaa vielä siirtoa.)

P.S. Puolen vuoden koodien Netflix-arvontaan voi osallistua blogin Facebook-sivulla. 

 

Syyssesongin kuumimmat catwalk-mallit

Kirjoittaja: phocahispida Kategoriat: Catwalk, Muu koti, Muu suhteet 3 kommenttia


Yritän epätoivoisesti opiskella. Tuolla taustalla häämöttävä kasa koostuu tenttikirjoistani, opintojaksokuvauksista ja oppimispäiväkirjan pohjaksi keräämistäni messumateriaaleista sekä artikkelitehtävää varten kerätyistä lehtijutuista. Nenän edessä on läppäri, jonka Word meinaa kaikessa naurettavassa raskaudessaan kyykyttää jatkuvasti.

Teepannu on kuumana ja viikonlopun mässäilyjä tasoitellaan tässä samalla kiskomalla pannukaupalla teetä ja pullotolkulla vettä. On nimittäin kohtuullisen turvonnut olo. 

Puitteet ovat siis muutoin varsin hyvät opiskelulle, varsinkin kun motivaatio kohenee kohisten sitä mukaa kun palautettavien töiden määräpäivät ja tentit alkavat lähestyä vääjäämättä kuun huristaessa kohti loppuaan. Mies on hommissaan ja lapsi hoidossa ja nyt käytössäni olisi muutamia kullanarvoisia tunteja uppoutua kirjoittamiseen ja lukemiseen.

Ensin pitäisi vaan keksiä, miten saisin nuo kaksi epäterveen innokasta assistenttia häädettyä kimpustani. Keittiössämme kun ei ole ovea… Ruokakulho parvekkeelle ja ovi perässä kiinni?

Mainiota viikon alkua itse kullekin, koetan palata nyt hommien pariin!