Aihearkisto: Muu työ & raha

Nää lähtis nyt

Kirjoittaja: phocahispida Kategoriat: Matkat, Muu suhteet, Muu työ & raha 2 kommenttia

Maaseutu kutsuu.
Koska hoitovapaakaan ei kestä ikuisesti, ajattelin että näin kevään korvalla olisi hyvä ottaa ilo irti palkkatyövelvollisuuksista/opiskelusta vapaasta arkiviikosta, hypätä junaan ja suunnata tapaamaan Keski-Suomessa asuvia sukulaisia. Tarkoituksena olisi vierailla isäni vanhempien luona, tavata pikkuserkkuni ja tämän kesällä rengastettu aviomies sekä pikkuserkun vanhemmat.

Mies jää kotiin ansaitsemaan ruokarahoja ja nauttimaan kahdeksi kokonaiseksi päiväksi yksinolon autuudesta. Tosin hyvitykseksi tästä luksuksesta hän kustansi junalippumme ja lupasi viikkosiivota poissaollessamme.

Matkoista voi tulla jännittäviä.
Luvassa on kahteen otteeseen viiden tunnin junamatka kaksin vauvan kanssa ja kermavaahtona kaakaossa junan vaihto Lahdessa. (Takaisin kotiin päin matkatessa vaihto tapahtuu Tikkurilassa). Matka voisi olla pidempikin ja onneksi pohjalla on aikaisempia kokemuksia M:n kanssa junailemisesta, olemmehan käyneet junalla Leppävaarassa, useasti Helsingissä ja kahdesti Tampereella.

Olen kuitenkin pyöritellyt päässäni keinoja, joilla matkasta voisi tehdä siedettävämmän,
lähinnä junamatkojen mutta myös perillä vietettävän ajan osalta.

Mahdollisimman pieni määrä matkatavaraa on nähdäkseni avainasemassa,
sillä minun täytyy selvitä kaiken tavaran kanssa junaan, hoitaa vaihdot ja Kuopion päässä minun pitää köpötellä heti alkajaisiksi parisen kilometriä pikkuserkkuni asunnolle. Siksi olen käynyt useaan otteeseen läpi kaiken mukaan lähtevän ja karsinut tavaraa koko ajan vähemmäksi.

Mukaan lähtee vain muutama vaihtovaatekerta (vauvalle neljä, äidille kaksi),
ulkoiluun sopivat vaatteet, matkakokoinen hygieniatarvikesetti sekä muutama lelu ja kirja.
Rinkan sivutaskuun lastataan junamatkan aikana tarvittavat hoitotarvikkeet (vaipanvaihtoon ja syömiseen) sekä pientä viihdykettä ja syötävää. Pakattavan tavaran määrää vähentää se, että luotan meidän saavan liinavaatteet ja pyyhkeet lainaan isovanhempieni luona ja pyykkikonettakin saanee käyttää,
jos vaatteista valtaosa sotkeutuu jonkin katastrofin sattuessa.

Ajattelin lastata kaiken tavaran (paitsi Tulassa kulkevan vauvan) rinkkaan,
joten minulla pitäisi olla vähintään toinen käsi vapaana koko ajan ovien avaamiseen ja muuhun toimintaan. Auton kuljetuskoppa on pakko ottaa mukaan perillä tapahtuvia siirtymisiä varten, joten rattaiden ja/tai matkalaukun mahduttaminen yhtälöön oli unohdettava heti alkuunsa.

Enimmän osan vaipoista ja mahdollisista valmisruoista aion ostaa vasta perillä.
Ajattelin hyödyntää reissussa Buzzadorin kautta saamani S-ryhmän lahjakortin,
joka on varattu Valion Onni-tuotteiden ostamiseen ja niihin tutustumiseen.
Näin saan ainakin yhden blogiin liittyvän puuhan hoidettua reissussa.

Junassa vietetyn ajan ja ulkotiloissa liikkumisen välistä pukeutumishässäkkää
koetan vähentää pukemalla vauvalle vain lämpimät sisävaatteet, pipon, tumpun ja töppöset
sekä sujauttamalla tämän Tulan kanssa talvitakkini sisään.
Suurikokoisimmat vaatteeni, eli talvitakin ja Sorelit, saan kulkemaan kätevästi päälläni.

Junamatkustamisessa on se hyvä puoli, että vauvan kanssa voi liikuskella ympäriinsä, jos tämä hermostuu.
Menomatkamme ajoittuu vauvan aamupäiväunien tienoille, joten toivon hänen ottavan torkut autokopassaan. Otin vauvalle oman istumapaikan junasta, koska sille tuli kahteen suuntaan hintaa yhteensä vaivaiset kahdeksan euroa. Näin kukaan ei voi katsoa pahasti, jos vauva istuu vapaalla paikalla,
onhan tälle ostettu oma paikka. 

Paikkamme on lisäksi varattu matkan jälkimmäiselle puoliskolle leikkipaikan läheltä, joten oletan
pikkulapsikammoisimpien matkustajien valinneen oman paikkansa muualta. 
Alkumatkahan taittuu lähijunalla ja Lahdesta Kuopioon kulkuvälineenä on Inter City-juna.

Toivoa sopii, että junan ihmetteleminen, maisemat, pieni syötävä, lounas, päiväunet,
omat lelut ja kirjat sekä leikkipaikka pitäisivät vauvan tyytyväisenä.
Äidin tyytyväisenä pitämiseksi mukaan varataan iPad peleineen
ja valmiiksi ladattuine luettavine lehtineen sekä iso irtokarkkipussi, eväät ja riittävästi juotavaa.

Perillä oloa helpottamaan on laadittu viisikohtainen suunnitelma:
1) Vauva nukkuu äitinsä vieressä
2) Mummi kokkaa
3) Käytetään kertakäyttövaippoja
4) Aikataulu on riittävän väljä
5) Ei stressata syömisistä, koska ruokaa tuputetaan kuitenkin aivan sairaasti,
liikutaan mahdollisuuksien mukaan eli kävellään pihalla laiskasti silloin tällöin

Kun tämä postaus ilmestyy, keikumme toivottavasti jo junan kyydissä.
Palaamme kotiin keskiviikkona. 
Siihen asti blogissa ilmestyy postauksia normaaliin päivittäiseen tahtiin, 
mutta aiheet ovat vähemmän päivän päälle valittuja.

Jos haluatte seurata matkan etenemistä enemmän reaaliajassa, päivitän kuvia ja kuulumisia blogin Facebook-sivulle. (En pysty postailemaan blogin puolelle kuvallisia tunnelmia reissusta, koska iPadillä ei pysty lisäämään kuvia Lilyyn.) Joten jos et ole vielä tykännyt blogista Facebookissa, nyt olisi hyvä hetki tehdä se.

 

Tästä eteenpäin

Kirjoittaja: phocahispida Kategoriat: Mieli & hyvä elämä, Muu työ & raha, Oma elämä 2 kommenttia

Syntymäpäivänä on aina hyvä katsoa taaksepäin. Mitä olen kokenut, saanut aikaan tai oppinut sitten edellisen syntymäpäivän? Tänä vuonna lista näyttääkin aika hienolta.

Menimme naimisiin viiden vuoden seurustelun ja noin neljän yhdessä asutun vuoden jälkeen. Vietin tähänastisen elämäni jännittävimmän, stressaavimman, rikastuttavimman ja ihanimman uuden vuoden. Olen äärimmäisen kiitollinen kaikille ihanille ihmisille, jotka osallistuivat valmisteluihin ja tekivät juhlasta läsnäolollaan niin onnistuneen!

Järjestin paljon juhlia, ainakin pienen piirin polttarit, levottomat häiden suunnitteluiltamat, baby showerit, opiskelutovereideni kesken illanistujaiset ja lukuvuoden päättäjäiset, erinäisiä partiotapaamisia, luokkakokouksen improvisoidut jatkot ja serkkujen tortillaillan. Osallistuin myös useammille mainioille tupaantulijaisille ja syntymäpäiville. Olin vieraana sekä pikkuserkkuni että rakkaan ystäväni häissä, joissa minulla oli kunnia toimia kaasona. Pääsin osalliseksi myös moniin partiotapahtumiin, vaikka sekä pääsiäis- että kesäleiri jäivät harmillisesti väliin tänä vuonna.

Olin raskaana, kävin läpi pitkittyneen ja päin honkia menneen synnytyksen, leikkauksen ja siitä toipumisen. Sain lapsen. Kipuilin hankalan imetyksen alun ja hormonihuurujen kanssa. Hain ja haen omaa vanhemmuuttani, mutta ennen kaikkea olen koettanut selvitä univelasta sekä tuntikausien huutoraivareiden aiheuttamasta turhautumisesta. Vietin myös ensimmäisen äitienpäivän äitinä.

Olen yrittänyt pitää mahdollisuuksien mukaan kiinni niistä asioista, joista nautin, jotka pitävät minut selväjärkisenä ja jotka tekevät minusta ehyemmän ja siedettävämmän ihmisen. Harrastuksilla kuten kuvataidekoululla ja partiolla sekä perheen ja ystävien tapaamisella on ollut tärkeä rooli pääkopan kasassa pysymisen näkökulmasta.

Matkustin usemman kerran Tukholmaan, kiersin Savoa, kävin mökkeilemässä talvella ja kesällä sekä nautin tietenkin häämatkastamme Kyprokselle.

Opiskelin ahkerasti ja sain vajaassa lukuvuodessa kasaan 85 opintopistettä eli noin 40% koko tutkinnosta.

Asunto pysyi samana, muutamia kalusteita ja tauluja vain päivitettiin ja olemme mahtuneet kotiimme  hyvin myös näin kolmen ihmisen ja kolmen eläimen voimin. Myöskään eläinten määrä ei ole lisääntynyt!

Aloitimme vauvauinnin. Olemme tehneet sopimuksia, joilla saamme molemmille vapaa-aikaa ja jaettua vauvan hoitovastuun järkevästi, niin että aikaa jää myös kahdenkeskeiselle puuhailulle (melkein) joka päivä.

Olen aloittanut blogin, osallistunut mallikilpailuun ja tehnyt kaikkea muuta, mitä en olisi välttämättä uskonut tekeväni, jos olisin saanut listan kuluneen vuoden touhuistani viime syntymäpäivänäni.

Pohdin paljon suhdettani omaan kehooni. Liikunnallisemman arjen aloittaminen tyssäsi ainakin hetkellisesti todella huonoon kuntoon menneisiin polviin, joiden kohtalosta selvinnee lähiviikkoina enemmän. Liikuntaan ja ruokavaliioon liittyvät teemat tulevat olemaan varmasti ajankohtaisia myös tulevana vuonna.

Mitä muuta vuosi tuo tullessaan, se jää nähtäväksi. Täytyy sanoa, että vähän pienempikin määrä suuria tunteita ja jännitystä riittäisi.

Tältä keittiössämme näytti vielä eilen aamupäivällä, kun erinäiset leivokset olivat vasta valmistusvaiheessa, siivous ja pukeutuminen olivat hoitamatta ja kaikki puuhat yhtä aikaa keskeneräisyyden tilassaan.

// Kun olin ala-asteella, molemmat vanhempani saivat töidensä kautta keväällä paljon kukkia. Kaikki mahdolliset maljakot, vanhat pullot ja kukkaruukut olivat siis täytettyinä ja tuoksukin oli melkoinen. Eräs ystäväni tuli meille koulun päättäjäisten tienoilla, katseli ympärilleen ja kysyi sitten varovasti: ”Onko joku kuollut?”. En tiedä tarkemmin, miksi kukkapaljous toi hänelle ensimmäisenä mieleen kuoleman läheisyyden, mutta tuo kysymys tuli huvittavana muistona mieleeni kun kiertelin asuntoamme tänä aamuna; Saimme eilisissä juhlissa paljon kukkia tuomaan iloa tuleviin päiviin ja viikkoihin.