Kun saat uuden kameran etkä ehdi kirjoittaa kaikesta, mistä haluaisit, etkä oikeastaan edes voi, asukuvat ovat ihan hyvä vaihtoehto. Joten tässäpä erään tupaantulijaisillan asu, olkaapa hyvä.
Vai sittenkin vanhaa? Nimittäin steampunk-henkiset vaatteet ja goottiestetiikkakin kolahtavat tällä hetkellä lähes yhtä kovasti pukeutumisen saralla kuin aikanaan yläasteella ja lukion alussa.
Shoppailin itselleni parit korsetit ja niitä on tullut käytettyä ahkerasti niin osina asua kuin tyköistuvampien vaatteiden allakin. Ja täytyy sanoa että alun epämukavuuden jälkeen osaan kyllä arvostaa sitä kaventunutta ja tukevaa fiilistä keskivartalolla.
Ja jos olette seurailleet kuulumisiani instagramissa (phocahispida), olette ehkä huomanneet, ettei pienestä kesäaikaisesta painonpudotuksesta ja korsetoinnista ole ollut ainakaan haittaa vyötäröakselilla.
Eli näin omakohtaisen kokemuksen perusteella voin suositella, sekä nykyaikaisia korsetteja kierreteräsluineen että historiallisilla vaikutteilla ratsastavaa röyhelötyyliä.
Että tällaisessa asussa tuli sitten reposteltua PING Helsinki läpi.
Halusin lookkiin kukkaistyttöhenkeä, Flowta ja Coachellaa, vaaleutta, kirkkaita värejä, kuplivaa kesähääfiilistä ja hieman härskiyttäkin. En tiedä, toteutuiko mikään edellä mainituista mielestänne, mutta itse olin lopulta varsin tyytyväinen.
Toppi, kukkapanta ja korkokengät: H&M / Hame ja rukousnauharannekoru: Lindex / Papukaijakorvikset: Fida Kerava
Lapsen päivän asua Fazerilan reissulta. Maistelupisteellä poseerasi varsin tyytyväinen lapsi, joka ei tosin olisi millään malttanut pysyä edes hetkistä paikallaan kuvassa, kun vieressä notkuivat suklaalaarit.
Eilisenä päivän asuna toimi Taru Sormusten Herrasta-teemasynttäreiden kostyymi, johon löysin materiaalit enimmäkseen omasta kaapistani. Vain kansallispukuun kuuluvan liivin lainasin äidiltäni ja pienen tikarin veljeltäni. Vyö on kirpparihamstrattu Keravan Fidalta.
Korvakorut sain valmistujaislahjaksi ja ne on hankittu Porvoon DesignDelistä. Pusero ja hame on ostettu aikanaan ihan arkikäyttöön H&M:ltä ja peruukki tarttui mukaan niinkin eksoottisesta paikasta kuin Renkomäen ABC:n sekatavaraliikkeestä.
Jos näissä sitten maanantaina töihin?
Kun asu koostuu matkalaukun pohjalle jääneistä jämistä, se ei välttämättä ole kauhean yhtenäinen ja loppuun asti mietitty, mutta ei se näin jälkikäteen kuvista katsottuna ollut kuitenkaan kovin paha.
Ja se palveli tärkeimmässä tarkoituksessaan, suojaten hyvin kylmältä ja mahdollistaen tuntikausien kävelyn, kiipeilyn torneihin ja mönkimisen sukellusveneessä. Juurikin hyvä. Miten sen sanoisi? Sopivan helppo. Noh, josko sen lanseeraamista motokseen kuitenkin miettisi vielä…
Oltiin synttäreillä. Kimalsin, kahisin ja kriiseilin kainaloläskeistä sekä alleista.
Jo ennen kahveja mekossa oli isot rasvaläntit helmassa; Että sellaista arkipäivän tai oikeastaan pyhäpäivän taianomaista glamouria täällä…
Kuutti: ”Tule äiti hetkeksi junani kyytiin.”
Norppa: ”Odota hetki, pitäisi varmaan laittaa viimein vaatteetkin päälle – ei junaan voi mennä ihan alasti.”
Kuutti: ”Eikun tämä on sellainen Nakupellen Museojuna; Täällä sinäkin viihdyt.”
Norppa: *tyrsk* ”Hyvä on..
… ”Mutta eihän sinullakaan ole kalsareita!”
Kuutti: ”Äh, onko ne pakko taas laittaa.”
Like mother like son.
Kävimme Ukin, Mummin ja Kuutin kanssa Hyvinkään Rautatiemuseossa. Ihmettelimme vanhoja vetureita, ylellisiä ja erikoisia matkustajavaunuja sekä suoranaisia raiteita pitkin kulkeneita salonkeja. Ja nuohosimmepa tietenkin juniin hullaantuneen lapsen vanavedessä myös valikoimaltaan pitkälti aiheen ympärille rakennetun matkamuistopuodin.
Kuutti leikki pitkän pätkän veturinkuljettajan varusteissa siinä ainoassa vanhassa veturissa, jossa leikkiminen oli sallittu – sen perään kyseltiinkin sitten kaikkien kolmen aikaisemman hallin läpi kulkiessamme kuumeisesti. ”Leikkihuoneesta” löytyi myös muun muassa takkeja ja lakkeja veturinkuljettajille, piirustuspiste ja sähköistetty pienoismallirata. Heti museon tuloaulassa oli myös pieni leikkipiste.
Siihen nähden, etteivät junat, (nykyiset tahi menneen maailman ihmekulkupelit) kiinnosta itseäni paljoakaan, museosta löytyi kuitenkin kivasti katseltavaa ja onneksi myös tehtävää; Jossei se rivien välistä jo käynyt ilmi, kolmevuotiaalla olisi voinut palaa jossain vaiheessa museovierailua hermo, jos koko museo olisi ollut ”ei saa koskea-aluetta”.
Jos perheestänne löytyy edes yksi junille lämpenevä tyyppi, jonka innon siivittämänä jaksaisitte reissata Rautatiemuseoon, lähtekää kesäretkelle. Liputkin ovat hyvin kohtuuhintaiset ja miljöö vanhoine junatalleineen ja kauniiksi laitettuine pihapiireineen viihtyisä. Pihamaalla puksuttaa hauska pieni maisemajuna ja kahvin suurkuluttajatkin löytävät itselleen kahvilanurkkauksen.
P.S. Joku miettinee, että mikä Päivän tyyli… Mutsin kuvatulvan sekaan piiloitetun asun lisäksi haluaisin nostaa esille sen tosiseikan, että jollette alkaneet tämän myötä himoita itsellenne junailijanlakkia, ette ole ihan normaaleja tai ainakaan yhtä epänormaaleja kuin allekirjoittanut.