Hei me messuiltiin!

 

Olimme Tamperella Asuntomessuilla ja niille reissaamiseen liittyvissä touhuissa ihan-koko-päivän. Aamulla herätyskello soi kello 6.30 ja vähän yli kahdeksan istuimme jo Riihimäelle matkaavassa junassa Jupen kanssa. Tämä oli lähtenyt liikkeelle vielä aikaisemmin Helsingistä. Lähdimme ns. tyttöjen reissulle. J liittyi seuraamme vielä Tampereen päässä. (Jostain ihmeen syystä yhdenkään reissaajan miespuoleisia asuinkumppaneita ei messuilu kiinnostanut.)

Saavuttuamme Tampereelle kymmenen tienoilla, metsästimme vielä Otto-automaatin ja haukkasimme hampurilaiset kävellessä. Matkustimme bussilla messualueelle ja näimme matkalla muun muassa Tampereen uuden Ikean.

Messualueelle päästyämme alkoi sataa saman tien. Olin typeränä mennyt luottamaan säätiedotukseen enkä siis ollut varannut sateenvarjoa mukaan. Onneksi J:llä oli lainata varjoa emmekä siis vauvan kanssa kastuneet läpimäriksi. Koko messujen ajan satoi käytännössä joko vähän tai paljon, pieniä taukoja tihkussa oli hetkittäin. Kipitimme siis kohteesta toiseen ja pidimme välillä sadetta ravintolateltoissa ja muissa messualueen turvapaikoissa, kuten esillä olleissa pihasaunoissa.

Kiersimme messualuetta hieman summittaisesti, aloitimme rivitaloista, siirryimme omakotitaloihin ja päätimme kierroksen kerrostaloasuntoihin. Aluksi piti luonnollisesti ostaa… metrilakuja. Olin syöttänyt vauvan junamatkalla kerran ja muutaman talon kierrettyämme jouduimme pysähtymään erään ruokakojun päivänvarjojen alle pitämään vauvan ruokintapaussin.

Vauvan hoitotoimenpiteiden suorittaminen messuilla oli hieman kinkkistä. Vaihdoin kierroksen aikana M:lle vaipan kerran. Homma toimi niin, että laitettiin suoja Bajamajan istuimen päälle, laskettiin vauva suojalle ja sähellettiin tovi kosteuspyyhkeiden, vaippojen ja vaatteiden kanssa, kunnes vauvalla oli taas kuiva vaippa. Syöttämisiä hoidin tuon junamatkan ja ravintolateltan imetyksen lisäksi yhden messukohteen autokatokseen viritetyllä sohvaryhmällä. Kyseiseen kohteeseen jonottavat ihmiset mulkoilivat hieman kummeksuen. Messuilla oli aika paljon rintarepun tai kantoliinojen (sekä hyvinkin pienten lasten) kanssa liikkuvia perhekuntia, joten ihmettelin hieman sitä, ettei näitä oltu otettu messujen järjestelyissä huomioon mitenkään. Yhtään lastenhoitohuonetta tms. tilaa en onnistunut löytämään koko messualueelta. Saattoi sieltä toki sellainen löytyäkin, mutta en ainakaan tosiaan itse havainnut moista. Mutta ihan hyvin selvittiin näinkin! 

Tiedän henkilöitä, jotka eivät välitä imettää julkisilla paikoilla tai vaihtaa vaippoja ns. epäsiisteissä paikoissa. (Tosin kyseinen bajamaja oli siistein koskaan näkemäni!) Mutta ehkä he eivät myöskään suuntaa vauvoineen muualle kuin tunnetusti asianmukaisilla imetys- ja hoitohuoneilla varustettuihin paikkoihin.

Kun kohteet oli kierretty, hyppäsimme messubussiin ja suuntasimme piipahtamaan J:n luona. Haukkasimme siellä pakastepizzat ja juttelimme hetken. Sain hoidettua myös yhden vauvan huoltotauon syöttöineen sekä vaipan- ja vaatteiden vaihtoineen. Kyläilyn jälkeen hurautimme bussilla asemalle ja matkasimme junalla takaisin Keravalle (Juppe jatkoi Helsinkiin).

Loppumatkasta M alkoi olla kärttyinen ja iltatankkasi jo hieman. Päästyämme kotiin kello oli yli yhdeksän eli reippaan 13 tunnin reissu tuli tehtyä. Siihen nähden vauva jaksoi mainiosti, mutta kyllähän tämä sai välillä jumppailla, nukkua (kantoliinassa ja junassa sylissä) sekä syödä omaan tahtiinsa. Tavallaan neljän kuukauden ikäisen vauvan kanssa on siis oikein mukava reissata!

Olin liikenteessä mahdollisimman kevyin kantamuksin. Mukana oli vauvan lisäksi Kozy Carrier, jossa vauva kulki koko ajan lukuun ottamatta yhtä pätkää junamatkoista sekä muutamaa messukohdetta, jotka M kiersi J:n sylissä. Vauvan vaipat, vaipanvaihtoalustan, kosteuspyyhkeet, vaihtovaatteet, oman neuleeni, rintakumit, avaimeni, lompakkoni, puhelimeni sekä kameran olin saanut tungettua Kånkeniin. 

Selvisin koko reissun t-paidassa ja pitkissä housuissa: Vauvaa kantaessani (keskivartaloa vasten) ja kävellessäni koko ajan ympäriinsä meillä oli molemmilla välillä todella hikiset oltavat. Vauvan olin tarkoituksella pukenut melko ohuesti, ettei tälle tulisi tukala olla. Siitä huolimatta paidassani oli vauvan muotoinen märkä läntti, joka oli laajentunut jokaisen tauon välillä entisestään. Todettakoon, että kuivin kohta oli vaipan kohdalla eli kyse oli ihan vaan hiestä.Hyväksi ajatukseksi osoittautuivat kävelyominaisuuksiltaan siedettävien ballerinojen lisäksi imetyspaita ja -liivit. Yleensä käytän ihan tavallisia rintaliivejäni ja paitojani, mutta noissa oloissa imetys oli muutenkin vähän säätämistä, joten en halunnut vaikeuttaa sitä useilla vaatekerroksilla. (Tässä kohtaa on huomattava myös kohta läkähtyminen.)

Iltapäivällä olin ihan nääntynyt, sillä olin juonut aamulla vähän ja messuilla vain noin 2,5dl vettä. Kävelin ja hikoilin paljon ja vauvakin verotti nestevarantojani parhaansa mukaan. Olin siis melko kuivassa kunnossa, kun pääsimme J:n luokse. Pari isoa lasia vettä veivät onneksi orastavan päänsäryn mennessään. Suosittelen siis ottamaan oman juomapullon mukaan. Olisin itsekin ottanut, jos se olisi mahtunut mitenkään laukkuun.

Kiitokset vielä tytöille seurasta, apukäsistä vauvan hoidossa ja juorujen jakamisesta. Tehdään taas pian jotain kivaa yhdessä!

Plussan puolella ehdottomasti ollaan reissun fiiliksien osalta. Huomenna vielä lisää messujen annista. Tämä oli enemmän tällainen kokemusmatkailullinen raportointi.

 

Kuvat / Jupen & blogin omaisuutta

 

 

Tänään ärsyttää…

… Lehti- ja televisio- sekä katukuvamainonnassa näkyvä räikeä (seksuaali)väkivallan imitointi ja ihannointi. 

Erikoisinta kaikissa väkivaltateemalla ratsastavissa mainoksissa, näyteikkunoissa tms. on mielestäni se, että tällaiseen kuvamateriaaliin pääsevät käsiksi kaiken ikäiset: Ne iskevät päin kasvoja (pun intended) kadunkulmassa, laivan kosmetiikkamyymälässä tai lehden takakannessa.

Millaisen viestin nämä kuvat mielestänne antavat?

Antavatko tällaiset mainokset lisäarvoa tuotteelle, merkille tai valmistajille?

Mennäänkö muotimaailman jatkuvassa shokeeraamisen halussa ja julkisuudenkipeydessä jo roimasti yli tietyn moraalikehyksen saati hyvän maun rajan?

Onko toisen ihmisen nöyryyttäminen ja tähän kohdistuva väkivalta seksikästä?

Voiko tällaista materiaalia perusteella sillä, etteivät tilanteet ole todellisia tai että tarkoitus on luoda taiteellinen vaikutelma?

Herättävätkö tällaiset kuvat halua ostaa tuotetta?

Millainen vaikutus seksuaalisuuteen ja seksiin liittyviin rooleihin on toistuvilla visuaalisilla ärsykkeillä, joissa naiset esitetään useimmiten seksiobjekteina ja miehet hallitsevina ja väkivaltaisina?

Muun muassa sosiaalisen oppimisen teoriaan perustuen on syytä olettaa, että ympäristömme ärsykkeet kuten median viestit ja niiden kautta tapahtuva toistuva altistuminen kuville, jotka sisältävät seksististä ja väkivaltaista aineistoa, turruttavat reaktioitamme esimerkiksi raiskauksiin sekä parisuhde- ja perheväkivaltaan.

Tuleeko (seksuaali)väkivallasta tällöin sosiaalisesti hyväksyttävämpää, vähemmän poikkeuksellista ja luotaantyöntävää?

Miten toistuvat visuaaliset ärsykkeet muokkaavat ajatteluamme?

Haluaisitko kävellä lapsesi kanssa tämän näyteikkunan ohi? Minä en haluaisi kävellä sen ohi edes aikuisseurassa?

“When violence is used to sell a product, it does not just sell the product; it condones violent attitudes and behavior and contributes to exaggerated fears of violence among those encouraged to see themselves as its potential victims.”  

Dr. C. Kay Weaver

Mielenkiintoista luettavaa aiheesta ja sen sivusta.