Kauhujen työmatka

horrorii.001

Kun poljin anivarhain töihin, oli vielä aamuhämärää. Kuu mollotti taivaalla, mutta pilvet roikkuivat niin alhaalla, että ne näyttivät lipuvan pitkin alavia peltoja. Liikennemerkit, ladot ja talot sukelsivat aavemaisesti esiin sumusta.

Oli hiljaista ja muut, satunnaisesti vastaan tulevat, tienkäyttäjät näyttivät utuisilta haamuilta. Sivutiet eli enimmäkseen heikosti valaistut ja paikoitellen pusikoituneet pikkukadut eivät houkutelleet poikkeamaan tieltä.

Muutama matkan varrelle osuva huonokuntoisempi puutalo näytti tavallistakin enemmän kummitustalolta.

Pyörän lampun valokeila valaisi vain pienen kaistaleen tiestä ja korosti ajoittain häiritsevästi hopeapajuja ja muita tavallista vaaleampia kasveja, melkein kuin kasvot olisivat nousseet esille tienvierustoilta.

Eräällä yksinäisellä pelto-osuudella katulampuista useampi alkoi räpättää ja värjyä kuin parhaimmassakin kauhuelokuvassa. Kaiken komeudeksi sumun keskeltä tielle lennähti iso varis, joka jäi naputtamaan minua kiiltävillä silmillään eikä osoittanut mitään aikomusta vaihtaa maisemaa, vaikka ajoin ihan lähelle.

Tilanne alkoi kaikessa karmivuudessaan saada tragikoomisia piirteitä, kun tehokuuntelussa viime aikoina ollut soittolista latasi kuulokkeisiin tämän kipaleen:

Vilkas mielikuvitus rauhoittui kummasti, kun hihittelin samalla, kun pungersin polkea hiki selässä ylämäkeen.

Jos katsot yhden sarjan tänä syksynä

Miss-FisherMFMM_1-800x586 maxresdefaultmiss-fisher-ep7-and-jack

Katso, tai uudelleen-katso Miss Fisher Murder Mysteries.

Ai miksikö? Koska Neiti Fisherin murhamysteerit on visuaalisesti huikean kaunis ja juonellisesti kutkuttava; Pitkät juonet ja lyhyet minijuonet lomittuvat hienosti.

Sarja on tähditetty moniulotteisilla ja uskottavilla hahmoilla ja se läpäisee kirjaimellisesti kaikki feministiset ruututestit!

Sa saikin allekirjoittaneen viettämään useamman intensiivi-viikon näytön ääressä. Nyt itkettää, ettei enempää löydy, mutta siltä varalta, että etsit syksyysi salapoliisisarjan kutkutusta, kauneutta, koskettavia hetkiä ja vallankumouksellisen rohkeita naisia, klikkaa itsesi Netflixiin tai koeta saada sarja käsiisi muuta kautta.

Suosittelen kympillä!

Kuvat: täältä, täältä, täältä ja täältä

 

Nainen vuorella eli hyvä Ellos hyvä!

FullSizeRender-4 FullSizeRender-7 FullSizeRender-5 FullSizeRender-6 FullSizeRender-3FullSizeRender-2

Avasin Elloksen ulkoiluvaatemainoslehtisen ja yllätyin. Positiivisesti, voitteko kuvitella.

Nainen tekemässä oikeasti jotain liikunnallista! Ei vain tyrkyttämässä peppuaan. Saa sitäkin tehdä, jos tykkää, en toki tuomitse eikä pitäisi tuomita muidenkaan. Liikunnalliset kuvat vaan olisivat paikallaan, liikuntavaatteita kun ollaan kauppaamassa.

Yli 20-vuotias nainen mainoskuvissa!

Ei söpöilyposeerauksia vaan tekemisen meininkiä eleissä ja ilmeissä!

Nainen, joka on saavuttanut seikkailu-urallaan hienoja, myytävään tuotteeseen liittyviä etappeja. Ja hänet esitellään aktiivisena toimijana sekä kerrotaan hänen tarinansa malliston esittelyn ohella.

Leikkipuistopukeutuminen mainittu juu, mutta tuodaan esille myös mahdollisuus suurempiinkin seikkailuihin heittäytymiseen.

Nyt kyyninen hiekkapillukin tykkäsi, lisää tällaista!

 

 

Mun pitäis

FullSizeRender-1

Liikkua ensi viikolla enemmän.

Lakata syömästä työpaikan herkkukaappia tyhjäksi pikkuhiljaa, olkoonkin että hankin sinne täydennyksiä.

Rapsuttaa enemmän kissoja ja ulkoiluttaa enemmän koiraa.

Kirjoittaa vanhempainiltayhteenveto ja tehdä miljoona muutakin pientä työjuttua.

Lakata rapsuttamasta rintakehän näppyjä auki asunnonvaihtostressiä purkaakseni.

Hommata uusi matkakortti hukkuneen tilalle ja palauttaa kirjakerhopaketti, mutta kun keskustaan ei vaan selviä ei sitten millään.

Ottaa enemmän kuvia.

Jaksaa leikkiä myös oman lapsen kanssa. Ei siis vaan keksiä tälle puuhaa vaan oikeasti leikkiä.

Kirjoittaa enemmän blogeja ja vähemmän omia hömpänpömppätekstejä englanniksi, kun niitä nyt ei ainakaan kukaan lue.

Sortteerata tavaroita kierrätykseen rankalla kädellä.

Ja ja ja ja…

Lopettaa näiden pahusten listojen tekeminen paperille tai päähän, koska ne eivät ainakaan edistä allekirjoittaneen kokonaishyvinvointia.

P.S. Ja muistaa, että olen ilmeisesti prinsessa, joten millään tällä ei oikeasti ole väliä, sillä kaikki ratkeaa heti kun löydän tarpeeksi hyvää palvelusväkeä!

 

 

Keskiaikainen kekkerimenu ja pari erikoista juhlijaa

IMG_5517 IMG_5515IMG_5524 FullSizeRender-1IMG_5525IMG_5519 IMG_5521IMG_5522 IMG_5527 FullSizeRender
IMG_1073IMG_5532  FullSizeRender-2

Niin ne 52-vuotissynttärit!

Juhlapaikkaa eli asuntoamme koristeltiin metsäisemmäksi luonnonkasveilla ja säätämällä hifistelylamput välkyttämään takkatulen räiskettä jäljittelevää valoa. Keittiön kajarista kuului tulen rätinää ja olohuoneen melupönttö puolestaan suolsi teemaan sopivaa elokuvamusiikkia. Pöytään katettiin sapuskan lisäksi hieman lehtiä, käpyjä sun muuta kasvikoristetta.

Itselläni asu oli sekoitus keskiaikavaikutteita ja Taru Sormusten Herrasta-teemaan jotensakin istuvia vermeitä. Aviomieheni oli itseoikeutetusti ja -selvästi hobitti. Eräässä kuvista vilahtava kummitäti H oli puolestaan haltianeito. (Viiden pisteen kysymys: tunnistatteko mekon?)

Ja sitten se miehen ja useimpien vieraiden mielestä tärkein asia eli RUOKA.

Tässäpä vielä menu, jonka suunnittelussa L koetti satsata siihen, että raaka-aineet olisivat olleet pitkälti linjassa joko keskiaikaisten tarjottavien tai Keski-Maan eväiksi kuvattujen tuotteiden kanssa. Hobittilan pitopöytään kuului:

~~~

Lihapiirakka
Sienipiirakka (suppilovahveroita ja sipulia)
Pekoni-munapiirakka
Lisukesalaattia
Hillosipuleita ja valkosipulinkynsiä
Savukaloja ja kastiketta
Makkaralajitelma
Kasleria & Leikkelelajitelma
Perunoita ja porkkanoita
Viinikastiketta
Maalaisleipiä (sekä vaaleampaa että saaristolaisleipätyyppistä tummaa)

Juustolajitelma, hilloja, suolaisia keksejä ja viinirypäleitä
Omenapiiras
Raparperi-puolukkapiiras ja vaniljakastiketta
Pikkuleipälajitelma (piparkakkuja, torpparileipää ja murukeksejä)
Luostariviinihenkistä punaviiniä
Valkoviiniä
Kotikaljaa
Marjamehua

~~~

Maistuisko sullekin?

 

 

She, being born in the body of a maid, had a spirit and courage at least the match of yours

IMG_5489
IMG_5514IMG_5491IMG_5512

Eilisenä päivän asuna toimi Taru Sormusten Herrasta-teemasynttäreiden kostyymi, johon löysin materiaalit enimmäkseen omasta kaapistani. Vain kansallispukuun kuuluvan liivin lainasin äidiltäni ja pienen tikarin veljeltäni. Vyö on kirpparihamstrattu Keravan Fidalta.

Korvakorut sain valmistujaislahjaksi ja ne on hankittu Porvoon DesignDelistä. Pusero ja hame on ostettu aikanaan ihan arkikäyttöön H&M:ltä ja peruukki tarttui mukaan niinkin eksoottisesta paikasta kuin Renkomäen ABC:n sekatavaraliikkeestä.

Jos näissä sitten maanantaina töihin?

 

 

Elämä on luopumista

IMG_1024
IMG_5400IMG_5405
IMG_5397
IMG_1026IMG_5396 IMG_5411IMG_5403 IMG_5408

Erityisen paljon se on luopumista sellaiselle, joka kiintyy, muodostaa tunnesiteen herkästi moniin asioihin ja paikkoihin: taloihin, asuntoihin, eläimiin, autoihin, pienesineisiin, tuoksuihin ja tunnelmiin, jotka löytyvät vain tiettyjen muuttujien kuten vuodenajan ja tilan ollessa kohdallaan.

Luonnollisesti ihmisiin: sukulaisiin, ystäviin ja perheenjäseniin muodostetaan ne vahvimmat siteet ja suhteet, mutta olen lapsesta alkaen itkenyt muun muassa eteenpäin myydyn polkupyörän perään katkerasti.

Viikonloppuna tein jälleen surutyötä. Kiersin, kuvasin, tunnustelin, jalkapohjilla ja käsillä, kuuntelin, istuin tutuissa nurkissa ja lähtöpäivänä tirautin muutaman kyyneleen kirkkaan syysauringon lämmittäessä kasvojani.

Niille poluille, joita olen tallannut niin kauan kuin muistan, pellonreunoihin, hiekkatielle, pihakasvien alle, en enää palaa. En istu lauteilla, herää yläkerran pikkuhuoneen ikkunasta puhaltavaan tuuleen tai peltikatolle ropisevaan sadekuuroon. En leiki piilosta oman lapseni kanssa samoissa piiloissa kuin omassa lapsuudessani.

Enkä istu syömään, liian paljon ja liian usein, saman pöydän ääreen. En kuuntele talossa kiertävää pianon ääntä, en viivähdä hämärässä portaikossa tunnustelemaan oman historiani ja toisaalta lähisuvun kerroksia, silitä ryijyä ohimennessä tai lue Aku Ankkoja ullakolla. Saunan jälkeen tai kesän shortsikeleillä pistelevä nojatuoli ei enää kutittele jalkoja tai taivaankaari välky tähtiä samalla tavoin pakkasöinä.

Pihakeinu ei narise toisten piha-askareita seuratessa enkä voi vaellella marjapensasrivistöjen lomassa keräämässä syötävää suoraan suuhun katsellen samalla pikkulintuparven touhuja. Kesäpäivinä en voi maata vastaleikattua nurmikkoa haistellen, hakea hyllystä keltaisiksi muuttuneita kirjoja ja vajota hetkeksi takaisin lapsuuden kesien kiireettömyyteen, joka muuttui usein jo tylsyydeksi.

Astiakaapin ylähyllyltä ei löydy kulhosta muroja eikä maakellarista mehuja. Kukaan ei vilkuta enää pellonpuoleisesta ikkunasta hyvästiksi, kun auto kaartaa pois pihasta. Eikä pimeällä pihapiiriä lähestyttäessä näe valon tuikkivan jo kaukaa. Tai jos näkeekin, lampun on syttytänyt joku muu – uusi perhe, uudessa elämässään.

Se mikä itselle oli tuttua: kolhut, ruokien tuoksut, räsymaton tuntu, haitarioven narina, askelten äänet, kenkien kopistelu talviselta pakastinreissulta palatessa, uutisten pauhu monta kertaa päivässä, kuluu pois, korjataan ja muuttuu uudeksi.

aika vei meiltä sen
mummolan lapsuuden
mutta ei meitä saa
vanhenemaan

PMMP-Mummola

 

 

Perjantain pizzaterkut

Istun autossa matkalla Kuopioon. Puhelin taisi hajota. Kohtuullisen kallis tikki tai ainakin hidas periä takuina tai vakuutuksina takaisin. Ja niin varovaisesti kun sitä on pidetty – kerrankin ihan oikeasti. Kyrsii ja matkapahoinvointi hiipii kimppuun.

Onneksi on sentään eilistä videomateriaalia tuutattavaksi eetteriin. Joten olkaapa hyvä: Perheessämme on uusi ruoanlaittajasukupolvi kasvamassa.

 

Urbaanit perhoset

IMG_5314 IMG_5322IMG_5318

Kun asu koostuu matkalaukun pohjalle jääneistä jämistä, se ei välttämättä ole kauhean yhtenäinen ja loppuun asti mietitty, mutta ei se näin jälkikäteen kuvista katsottuna ollut kuitenkaan kovin paha.

Ja se palveli tärkeimmässä tarkoituksessaan, suojaten hyvin kylmältä ja mahdollistaen tuntikausien kävelyn, kiipeilyn torneihin ja mönkimisen sukellusveneessä. Juurikin hyvä. Miten sen sanoisi? Sopivan helppo. Noh, josko sen lanseeraamista motokseen kuitenkin miettisi vielä…

Mekko, neule, ballerinat, sukat ja korut: H&M eri vuosikertoja / Laukku: Indiska