Vähän pidempi pätkä Tallinnassa

IMG_5332IMG_5302
IMG_0986IMG_0929  IMG_0941 IMG_5381IMG_0943 IMG_0969  IMG_5340IMG_5326 IMG_5348 IMG_5358 IMG_0935
IMG_5376IMG_5362 IMG_5394IMG_5367  IMG_5377 IMG_5378  IMG_5386

Jos sitä viimein lupaamansa Tallinnareportaasin naputtelisi. Pähkinänkuoressa todettakoon, että hermot säilyivät, rahatkin pääpiirteissään ja kaikki asialliset hommat saatiin hoidettua.

Lisäksi piipahdimme muun muassa Lennusadamissa, jossa Kuutti ajeli 30-luvulta peräisin olevalla sukellusveneellä, kokeili lentosimulaattoria isänsä kanssa, touhusi kauko-ohjattavilla laivoilla ja oli asiaan kuuluvan tohkeissaan. Voin suositella kaikille vesikulkuneuvoihin hurahtaneille ja ylipäätään edes vähän interaktiivista museokäyntiä havitteleville. Koneista kiinnostumatonkin viihtyi.

Laiva tyhjennettiin jo ennen kymmentä ja hotellihuoneeseen pääsi vasta kolmelta. Onneksi satoi vuodenaikaan ja säätiedotukseen nähden maltillisesti, kiipeilimme V.I.Lenin Palace of Culture and Sports eli Linnahallilla kuvaamassa ja katselemassa kaupunkia. Kipusimmepa myös vanhan kaupungin muurille ja muutamaan torniin, haukkasimme syötävää kattoravintolassa ja hurautimme tapojemme vastaisesti illalliselle taksilla. No jos sitä seuran ja reissun kunniaksi sitten vaikka – tai kaatosateen.

Laivalla kiskottiin tuttuun tapaan kullekin mieluisia ruokia napaan, tosin lapsi söi harmillisen vähän – liekö jännitys ja leikkipaikkaan pääsyn odottaminen veroittanut menomatkan ruokahaluja. Ja siihen vielä hotellihuoneelle ostetut macaronsit ja ravintolaruoat sekä hotelliaamiaiset päälle. Sanotaan näin, että pari viikkoa paranisi taas syödä kevyemmin ja polkea töihin mukisematta.

Ostostelu jäi vähäiseksi – millekään kun ei ollut tarvetta, mitä nyt lapsi kaipasi lisää vaihtovaatteita kesken reissun ja Norppa tahtoi koluta Kaubamajan ruokaosastoa kivojen erikoispakkausten tai muiden tuliaisten toivossa.

Hotelliksi valikoitui Tallink Conference&Spa, jonka kylpyläpuoli jaksoi viihdyttää koko matkaseuruetta kahtenakin päivänä. Useampi erilainen sauna, pari isompaa polskutteluallasta suihkuineen ja virtauksineen, ulko- ja porealtaat… Sanotaan että varsinkin tänä kesänä tosissaan uimaan oppinut lapsi oli aika liekeissä eikä aikuisistakaan kuulunut valituksia.

Tiivistelmänä:

Kun lähdet seuraavan kerran Tallinnaan, viivy perillä yö tai kaksi, vuokraa asunto tai valitse mieluinen hotelli (historiafriikeille, näköalojen metsästäjille tai kylpylässä lillujille löytyy kullekin omansa). Kaupungista saa näin hurjan paljon enemmän fiiliksiä, kokemuksia ja makuelämyksiä irti.

Ja jos rakastat rappioromantiikkaa, poikkea pois vanhasta kaupungista ja kävele sinne, minne nokka ikinä näyttääkin. Tallinnassa kaikki on kävelymatkan päässä ja voit löytää parhaan kahvilan tai kirpputorin turistinurkkien ulkpuolelta.
Kertokaa parhaat Tallinnavinkkinne, eiköhän tuonne suunnata joskus uudestaan!

 

// Kuvat saa isommiksi klikkaamalla niiden päältä ja selattua isoina nuolinäppäimien avulla.

Oikeasti hyvää huomenta!

 Eli aamuvirkun tunnustukset.

Ihan huikean energinen aamu! Mekko päälle ja lilat huulipunat mestoilleen, aamupala ja lounas laukkuun. Spotifysta lemppariromanssi-soittolista (klik) päälle ja pyörän ”kyytiin”.

Aamuisin voi jo pitää pitkähihaista polkiessa, muttei vielä tarvitse, koska vauhtipolkuhiki. Housut ovat vielä ihan liikaa, ellei puhuta urheilutrikoista.

Herätyskello soi jo 5:30 ja nukkumaan menin poikkeuksellisesti vasta 1:30.

Venähti yksi työjuttu, joita muuten tällä palkalla kannataa tehdä yötä myöten. Heh heh… Sekä blogin ulkopuolinen vapaa-ajan hömpänpömppä-kirjoitusprojekti (englanniksi!).

Minullehan aikainen herätys on paras herätys ja 6h unta yössä ihan ok, 7-9h unet ovat viikonloppujen tai myöhäisten aamujen luksusta. Satunnaiset 4-5h unetkin menettelevät.

Nyt onkin pakko kysyä: Miten te 8-10h säännöllisesti nukkuvat ehditte tekemään yhtään mitään työn ja/tai perheen ulkopuolista vuorokaudessa? (Treenata, hoitaa kotia, harrastaa, nähdä kavereita…)

Tuntuu, että itsellä jäisi ainakin puolet blogipostauksista tai partiohommista tekemättä ilman myöhäisillan (yön) tunteja. Varsinkin niinä päivinä, kun pitää ehtiä salille, juoksemaan tai pitämään kokousta. Saati sitten kasaamaan blogisivustoa, raivopyykkäämään, neuroosisiivoamaan tai järjestämään juhlia.

Kiireessä olen itse tinkinyt lähes päivittäisestä postaustahdista ja omasta (toim. huom. kuulemma tiukasta, mutta en allekirjoita) kodin siisteystasostani.

Mutta yhtään enempää en haluaisi nipistää, sillä pitäähän viikkoon myös pari jaksoa Miss Fisherin murhamysteerejä tai miehen kanssa pelailua.

Joten käynkö vaan vajaakierroksilla unikekoihin verrattuna vai missä vika? Onko teillä tunneissa enemmän minuutteja?

HUPS

IMG_0856

”Äiti, voinko leikkiä tällä?”
”Mmm, millä?”
”No tällä laitteella.”
”Millä laitteella?”
”Se oli sängyn alla.”

. . .

(Ai meillä on tuollainenkin.)

”Ei, et voi leikkiä sillä. Se voi mennä rikki. Viepä se pois.”
”Yääh, millään ei saa leikkiä.”

Rankkaa.

 

Aiheellisesti eeppistä?

  
Töissä tänään… Kollega kipeänä, tupa yhtä vaille täynnä ja oma kroppa edelleen toipumassa taudista. 

Jäi tilanteen hallinnan nimissä lisäkoulutus välistä ja keskityttiin niin sanotusti ydintehtäviin. Kuten vessavahinkojen selvittelyyn, uneen, ruokaan ja perusturvallisuuteen. 

Kun optimoi työtehonsa, tunsi itsensä hetkittäin sänkyjen avaukseen tai puuronjakoon erikoistuneeksi robotiksi: kymmenelle ensimmäiselle puurokauhallinen ja maitoluraus, sitten leipiin levite ja leikkeet. Tahdissa mars! Kaappi auki, sänky alas, peitto, tyyny, peitto tyyny, kaappi auki, sänky alas…

Lisättiin pakettiin vielä vesisade (kuravaatesota), liian lennokkaat leluvasarat (kuhmu), lapset, joiden peruspuheääni on puolihuuto (kaikkia sattui loppupäivästä korviin tai päähän) sekä pari tyypiä, joilla oli rutiinit ja säännöt hukassa vapaiden jäljiltä tai ajatukset vaan muualla.
Lähdin sitten kohti kauppaa (patonkia ja skumppaa!) sekä kotia (juustokakkua ja vieraita!).

Polkaisin pyörän käyntiin ja klikkasin musat päälle. Sattumanvarainen ensimmäinen biisi* hykerrytti, ehkä vähän liikaakin.

Kysymys kuuluu: Niin kauan kun överieeppiset tuuribiisit jaksavat huvittaa, tarkoittaako se sitä, että nollautumiskyky vielä tallella? Vai enteileekö kenties salakavalaa hermoromahdusta?

* Kuuntele TÄÄLLÄ

Hommat hanskassa, hanskat…

image

Poljin päivänä eräänä töihin, kun musiikki katkesi ja joku koetti tavoittaa minua . Mies soitti:

L: ”Missä housuni ovat?”
K: ”Mm, makuuhuoneen isossa vaatekaapissa, siinä missä on kauluspaidat, alhaalla, oikeassa reunassa, housuripustimessa.”
*penkomisen ääniä*
K: ”Löysitkö?”
L: ”Juu, ihme paikassa.”

Todellakin, kummallinen säilytyspaikka…

~~~

Käyn töissä ja salilla. Mies pyörittää ansiokkaasti kotisirkusta iltapäivällä; Käy kaupassa, hakee lapsen ja menee tämän kanssa puistoon. Koukkaan kotimatkalla puiston kautta, vilkaisen lasta ja kysyn:

K: ”Tiedätkö, mitä Kuutin vaatteille kävi?”
L: ”Kuinka niin?”
K: ”Kun sille on laitettu päiväkodille vaihtovaatteiksi varatut vaatteet päälle.”
L: ”Ai, en minä erota, mitä sillä on ollut päällä.”
K: ”Vaikka veit ja puit aamulla? Okei, mutta otithan edes ne pyykit sitten mukaan?”
L: ”….”

~~~

K: ”Hei miksi täällä ruukussa on vettä?”
L: ”Koska kasvit pitää kastella?”
K: ”Juu, juu mutta ei muovikasveja.”

K: ”Mites nuo keittiön kaktukset, näyttävät
aika kuolleilta.”
L: ”Onko meillä keittiössäkin kasveja?!”

~~~

K: ”Kai sulla on joku lahja hommattuna?”
L: ”Mihin?”
K: ”Huomenna taisi olla teidän äidin syntymäpäivä.”
L: ”Eikä ole.”
K: ”No en ole varma, muistelin vaan. Katso kalenterista.”
L: ”Voi hemmetti, niinpä onkin.”

~~~

Jos se ei ole hehkutuksistani jo käynyt ilmi, aviomieheni tekee törkeän hyvää ruokaa (kuten viikonlopun burgerit!) ja hallitsee monia taitoja kirjanpidosta käsilläseisonnassa punnertamiseen.

On niin noheva, että olen salaa hiukan tyytyväinen, että joissain asioissa on sentään käyttöä vaimollekin!

Nimimerkillä äiti, jonka lapsi muistaa edelleen ne palaneet kalapuikot.

~~~

Mitkä osa-alueet tai asiat ovat teidän tai puolisoidenne sokeat pisteet arjessa?

 

AMETISTI

IMG_0765 IMG_0750 IMG_0762

Eli hömpänpömppäbloggauksen aatelipostaus – kokonainen juttu uudesta huulipunasta!

Ensin muuttui tukka lämpimän sävyisestä kylmäksi ja nyt vissiin myös huulet. Syytän Tumblria ja Louise Hawkea.

Puna on hankittu niinkin fancysta kosmetiikkaliikkeestä kuin H&M, sävy on ametisti ja omistaja onnellinen. Onpahan nyt sitten yksi vaihtoehto paloautonpunaiselle jatkossa!

Mitäs tykkäätte – kuti vai huti?