Esittelyvuorossa on tällä erää parveke. Parvekkeemme on lasitettu, tosin vain yhdeltä sivulta. Käynti parvekkeelle on makuuhuoneestamme (kts. olohuone- ja lastenhuone-postauksien remonttiavautumiset). Kesähelteillä on toisaalta mainiota saada kunnon tuuletus unien ajaksi.
Ja onhan parveke ikään kuin kesäolohuone: Siellähän voisi vaikka romanttisesti siemailla kahvit aamuisin ja aloittaa päivän hitaasti. Paitsi että emme kumpikaan juo kahvia ja kesälläkin mielestäni kaikkialla muualla kuin peiton alla on liian kylmä tehdä aamuisin yhtään mitään. Mutta jos joku toisi sen kermavaahtokaakaon parvekkeelle ja saisin nauttia sen edelleen yölämpöisenä peittokasan sisällä niin sitten…
Parvekkeellamme on merkittävä kynttiläkeskittymä. Kuvassa näkyvien lyhtyjen lisäksi lattialla on neljä lyhtyä. Sitten on pöytäkynttelikkö, kolme tuikkukippoa ja yksi teepannu, jonne saa ison kynttilän, seinällä oleva kynttelikkö ja varaus vielä viidelle kynttilälle ikkunaseinällä. Talvisaikaan pelkillä kynttilöillä lämmittäen parvekkeen lämpötila kohoaa 5-10 astetta. En suinkaan ota pimeämpinä vuodenaikoina kaikkea iloa irti kynttilänvalosta ja tuoksukynttilöistä…
Tässä on se Jamie Oliver-kori. Edelleen ihmettelen, miten ihmeessä se liittyy Jamie Oliveriin. Ehkä minulta on mennyt jotain ohi – oikeastaan se on erittäin todennäköistä.
Puulattia asennettiin alkuviikosta appiukon suosiollisella avustuksella. Laatat löytyivät Ikeasta. Ensimmäiset kaksi vuotta parvekkeen maalattua betonilattiaa peitti väliaikaisratkaisuksi aiottu, vihreä, kokolattiamaton tyyppinen viritys, josta L piti, mutta minusta se muistutti minigolfrataa. Kissojen mielestä se muistutti ihanasti pissaa imevää nurmikkoa ja hajuhaitoista johtuen matto sai viimein lähteä. (Hyvä tytöt!)
Parvekkeen istuinryhmä löytyi Ikeasta samoin kuin iso vihreä tyyny. Pienempi tyyny on Keravan Fidalta ja istuintyynyt Kodin 1:sestä. Säilytysarkun vein muuttaessani vanhemmiltani, koska diagnosoin hiekkalelujen säilytystilan tarpeen vähentyneen näillä merkittävästi.
Parveke on kissojen lempipaikka aina lämpötilan salliessa. Lintujen ja oravien tarkkailuun sekä omaan rauhaan hakeutumisen mahdollistamiseksi niillä on reilun kokoinen kiipeilypuu sijoitettuna parvekkeelle. Nurkasta pilkottaa myös niiden hiekkalaatikko, jolla yritetään kanavoida ulkotilan innostamat lirautukset oikeaan osoitteeseen.
Kumpikaan meistä ei ole mikään viherpeukalo ja koetan epätoivoisesti hankkia parvekkeelle puolivarjoisan paikan kasveja. Menestyjiksi on diagnosoitu hortensiat ja orvokit sekä marketat, pylvästuijan latva sinnittelee hengissä (anteeksi kaikille puutarhaihmisille tuosta tuija-paran ”trimmauksesta”), alppiruusutkin ovat yleensä selvinneet aika hyvin, mutta nyt toinen on todella surkean näköinen. Noh, kasveja saa aina uusia, kohtuuhintaan, turha siitä on stressata. Tässä kuvassa näkyvät erityisen hyvin edellä mainitut, pahoinpidellyt kasvit.
Osaisiko joku suositella parvekekasvia, jota olisi mahdoton tappaa?