Kävin Kyproksen matkallamme noin puolen tunnin kävelyllä meren rannalla. Keräsin kiviä ja valokuvasin. Kun lähdin rannalle, L oli juuri nukuttamassa vauvaa, joten en viitsinyt häiritä häntä aurinkorasva-asioilla. Koetin siis sohia omin avuin (suojakertoimella 30 varustettua) aurinkovoidetta parhaani mukaan selkäänkin.

Kyseessä oli reissun viimeinen päivä, mutta sillä ei ilmeisesti ollut merkitystä, kuten ei myöskään yritykselläni liikkua rannalle ja sieltä pois mahdollisuuksien mukaan talojen ja kasvillisuuden tarjoamien varjopaikkojen kautta.

Kuvassa näkee hyvin, mille alueelle en saanut riittävää kerrosta rasvaa. Hieno kupariin taittuva rusketukseni viikon rantaloman loppupuolella on myös ihailtava. Kaikki huomaavat heti, että jossain etelässä sitä on oltu, kun on noin kauniisti ruskettunut…