Lähiömutsin virikemattopostauksen innoittamana päätin julkaista muutaman kuvan itse värkkäämästäni virike- tai leikkimatosta.

Vähän ennen vauvan syntymää tuskastelin leikkikaarien karmaisevaa rumuutta ja päätin tehdä vauvalle leikkimaton. Olemattomat käsityötaitoni huomioon ottaen projektin piti olla erittäin helppo. Myös materiaalien kannatti olla halpoja totaalisen epäonnistumisen varalta. Suuntasin siis Keravan Fidalle.

Fidalta löytyikin vanha kullankellertävä petauspatja, jonka raahasin kotiin ja kidutin pesukonettamme pesemällä ja kuivaamalla täkki-patjan ensitöikseni koneessa. Ostin kirpputorilta myös pitsinauhan palan sekä ison kerän punavalkoista kuminauhaa.

Kun täkki oli puhdas, parsin kieli keskellä suuta ja antaumuksella pari täkin päälliskankaasta löytynyttä reikää. Tökkäsinpä jo siinä vaiheessa itseäni useaan otteeseen neulalla sormeen. 

Kaivelin leluvarastoamme ja onnistuin löytämään puna-keltaiseen väriteemaan sopivia leluja seuraavat: My Little Ponyn (Sunspot), Angry Birdin (Red Bird), Ikean kettusoittorasian, Hymynaama-helistimen, Ikean pehmoeväistä kaksi appelsiinia ja banaanin sekä porkkananipun ja vielä yhden leikkiavaimen.

Lelut kiinnitin muuten kuminauhalla, mutta kettusoittorasia sai kiinnittimekseen leveän kaistaleen pitsiä. (Sitä vauva on tykännyt nypeltää!)

Nyt kun vauva osaa kääntyä sekä selältään vatsalleen että vatsaltaan selälleen, tämä pystyy heijailemaan itseään lelun luota toisella. Leikkimaton kiinnostavuus on siis räjähtänyt aikaisempaan verrattuna kertaheitolla.

Tosin aion valvoa leikkejä ainakin näin aluksi tarkasti. Eihän sitä tiedä, mitä eriskummallisimpia tapoja vauva voi keksiä itsensä telomiseen – vaikka sitten virikematolla.