Järjestin L:lle yllätyksenä etukäteisen synttärireissun. Kävimme viime lauantaina kahdestaan Seurasaaressa. Ohjelmassa oli muutaman tunnin maisemien katselu- ja eväsreissu. 

Idea lähti itse asiassa siitä, että Lilyssä joku blogisteista mainitsi, että Kalevalakehdon varaaminen on yllättävän edullista: Innostuin varaamaan sen saman tien.

Näkymät olivat kieltämättä hienot ja sääkin suosi. Vasta suunnatessamme kohti kotia, ukkonen alkoi jyristä ja vettä tihuttaa hiljaksiin. Varsinaiseen kaatosateeseen tai ukkosmyräkkään emme kuitenkaan joutuneet.

Rakennus oli varattu meille yksityiskäyttöön neljäksi tunniksi ja sisätiloihin pääsi vain avaimilla. Lukitsimme sisäänkäynnin puoleisen oven päästyämme sisään ja se olikin hyvä ratkaisu: Kiinnostuneita turisteja kävi vähän väliä kurkkimassa tilaa ja osa koetti riuhtoa lukittua ovea auki nähdessään meidät sisällä. 

Olisi ehkä pitänyt tehdä iso punainen ”Yksityistilaisuus, suksi kuuseen!”-lappu seinään kiinnitettäväksi. Itsekin olisin varmaan käynyt kurkkaamassa tilaa, jos olisin vaellellut ohi ihan muilla asioilla, mutten ehkä olisi koettanut mennä lukitusta ovesta lähestulkoon läpi ja alkanut huutelemaan, että saako sinne tulla ja avatkaa ovi.

Seurasaareen pääsi Keravalta näppärästi junalla ja Sokoksen edestä lähtevällä bussilla 24. Autolla ei olisi edes kannattanut yrittää lähetä, koska parkkipaikat ovat kuulemma kortilla ja vapaita paikkoja saa pahimmillaan etsiä kilometrin tai kahden päästä.

Eväät hain samana aamuna Prismasta ja kuljetimme ne perille kylmälaukussa, jota piti viileänä jäädytetty puolen litran Cocacolapullo.

Tarjolla oli broileri-parmesaanipatonki ja savulohi-munapatonki, viinirypäleitä, Messina ja Rio Cola limonaadit, appelsiinimehua, vähän punaviiniä L:lle, puolukkapiirakkaa, aleksanterinleivokset, leipäjuustoa, pieniä maistiaispaloja cheddaria, kuminajuustoa ja jonkin sortin goudaa sekä mangohilloa.

L vaikutti siltä, ettei hän ainakaan pahastunut yllätyksestään. Ruoka maistui molemmille ja nautiskelimme syysauringosta, merituulesta, maisemista ja vähän arkkitehtuuristakin useamman tovin: Käsittääkseni kyseessä oli siis onnistunut reissu!

Vielä asiaa tilasta: Kalevalakehto on amerikkalais-suomalaisen arkkitehtiopiskelijaryhmän suunnittelema. Inspiraatiota on haettu, (yllätys yllätys!) Kalevalasta ja hankkeen takana on ollut amerikkalainen arkkitehti Travis Price. Rakennuksen yhtenä kantavana ajatuksena on, että sen tulisi sopia ympäristön henkeen.

Kalevalakehto-installaatio on osa Spirit of Place / Spirit of Design-rakennushankkeiden sarjaa. Vastaavia rakennuksia on toteutettu eri puolille maailmaa (Yhdysvallat, Kanada, Italia, Nepal, Peru, Irlanti). Kalevalakehto pystytettiin Seurasaareen elokuussa 2010 – vain yhdeksässä päivässä.

Kalevalakehdon tila on tarkoitettu hiljentymiseen ja rauhoittumiseen, tosin Seurasaarisäätiön työntekijä kertoi sen toimineen muun muassa kastetilaisuuksien, pienten syntymäpäiväjuhlien, vihkitoimituksien ja joogakurssien näyttämönä.

Tila oli mielestäni hieno ja toimi hyvin yhteen ympäristönsä kanssa. Kotonani en välittäisi noin vahvasta puun läsnäolosta materiaalina, mutta tuolla sekin toimi. Tila toi muodoltaan mieleen veneen, kehdon tai perhosen kotelon. Valon pääsy tilan päästä päähän näytti hienolta, samoin metallisena kimaltava katto, joka heijasti meren sinistä niin, ettei rakennusta ollut heti huomata. 

Suosittelen varaamaan tilan, jos etsit jotain kohtuuhintaista ja erikoista paikkaa jollekin tapahtumalle. Kalevalakehto on Seurasaaressa vain 31.8.2013 asti! 

Tilassa ei ole lämmitystä eikä sähköä, joten talvella siellä tuskin olisi kovin miellyttävää oleilla. Mutta näin syksyllä iltojen pimetessä, siellä voisi olla tunnelmallista istua kynttilänvalossa. Ja toki ensi kesänäkin siellä ehtisi järjestää vaikka mitä. Tilan käyttöä juhlallisuuksiin rajoittaa se, että tilaan mahtuu noin 15 henkilöä, penkkejä on rajallisesti eikä sinne pääse autolla. 

Jos innostuit tilasta, varauksia hoitaa Seurasaarisäätiö. Varausmaksu on 30€.