Meidän perheessämme lisäännytään oikein urakalla. Hertan laskettu aika nimittäin lähestyy. Sen arvellaan saavan poikasensa viikolla 38. Sen jälkeen joudumme olemaan ilman koiran tarjoamaa jalkopäädyn etukäteis-lämmityspalvelua, rapsuttelua, tihutöitä ja tuhinoita lähes kaksi kuukautta.
Kuvasin Hertasta ”mammakuvia” muutama päivä sitten. Kyllä sai hieman käydä neuvotteluja, että nakkipallosta sai edes yhden kuvan, jossa pentupakki näkyi.
– Herttaaaaaa, tules vähän tänne.
[Mitä nyt, oli niin hyvä torkkua siinä divaanilla.]
– Istu.
[Johan tässä hetken istuin, väsyttää niin vietävästi.]
[Nyt lösähdin makuulle, haittaakse?]
– Hertta, käännypäs kyljelleen.
[Riittäisikö tämä?]
[Oijoi, emännän ilme on niin paha, että kai se sitten täytyy.]
[Mutta ei tämä liikkuminen kyllä mitään herkkua ole tällaisen mahan kanssa!]
Oi, onnea! 🙂 Voi sitä itkun määrää ilosta ja surusta, kun meiltäkin lähti koiravauvat uusiin koteihin kuukausi/pari sitten.
Toivottavasti laitat kuvia, kun vauvat on tullu. 🙂
Hertta-hurtta menee kasvattajalleen asumaan pentuvaiheen ajaksi, mutta käymme kyllä kyläilemässä, ettei ihan kamala ikävä tulisi. Eiköhän kyläilyillä tule otettua kuviakin. 🙂
Ihana, vauvakuumeen lisäksi kärsin hauvakuumeestakin! Niitä vaan on mahdotonta sumplia yhteen..jompi kumpi ensin. Ja hauvavauva saa odottaa 🙂
ihana koira.. meillä on kääpiömäyräkoira samanvärinen mutta poika 🙂 aivan ihania persoonia nuo mäyräkoirat, rakastuin niihin heti. 🙂 ollaan jo pitkään mietitty että hommattailiin laku-koiralle kaveri.. näitä kuvia katsellessa asia nousee taas mieleen 🙂
Hups! Sähelsin iPadini kanssa ja ilmoitin yhden kommentin vahingossa asiattomaksi… Ei siis ollut tarkoitus.
Muuten tekisi mieli hankkia oman koiran pentu itselle, mutta vauva, koira ja kaksi kissaa työllistävät ihan riittämiin. 😉