Heräsin eilen aamulla tuskaisen aikaisin, kiitos kitisevän vauvan. Päätin puoliunisena sängyssä sinnittelemisen sijaan nousta ylös ja suunnata kaupungille hoitamaan asioita. Pitäisi ehkä lähteä useamminkin liikkeelle mahdollisimman aikaisin: Flunssasta huolimatta eilinen oli sangen tehokas päivä.
Ostin kirjekuoria grafiikan postittamiseen, kävin siemailemassa teen ja istuskelmassa lähes tyhjässä kahvilassa, hain postipaketin, (jonka Itella oli ystävällisesti hajottanut valmiiksi avaamisen helpoittamiseksi) ja kävin tervehtimässä vanhan harjoittelupaikkani työntekijöitä.
Lisäksi kävin Lindexillä hypistelemässä jo kyllästymiseen asti blogeissa vilahdelleen yhteistyömalliston tarjontaa. Onneksi ei ollut rahaa ja shoppailukieltokin on edelleen voimassa. Ostin M:lle kuvassa näkyvät housut ja paidan. Niitä olisi tarkoitus yhdistellä valkoisten ja mustien vaatteiden kanssa epilepsiakohtausefektin välttämiseksi. Yllättävän paljon väkeä oli heti aamulla yhdeksältä Keravan Lindexissäkin. Lähinnä myytiin kyllä naisten vaatteita, lastenvaatteet saivat olla rauhassa. Verkkokaupassa iso osa tuotteista oli ilmeisesti loppunut jo yöllä.
Jännittävää ostohysteriaa. Tämä oli ensimmäinen edullisempia vaatteita myyvän vaateketjun ja jonkin ”hienomman merkin” yhteistyömallisto, josta ostin jotain. Vaikka pidin kuosista, en olisi maksanut vauvan bodysta ja pöksyistä enempää kuin tuon noin 13 euroa vaatteelta, kun kyseessä ei ole käsin tehty, uniikki, kierrätysmateriaaleista valmistettu tai muuten tavallista ketjutrikoota kummoisempi tuote. Vauvan vaatteiden käyttöikä on vieläpä todella lyhyt verrattuna isompien lasten tai aikuisten vaatteisiin.
Erinäisiä tekemättömiä hommia oli päässyt kertynymään, osittain kiitokset siitä menevät syysflunssalle, ja kaikki keskeneräinen ja sekaisin oleva alkoi stressata siinä määrin, että oli pakko tarttua toimeen.
Postitin grafiikkaa, lähetin partiosähköposteja ja kävin vierashuoneen sotkuksi muuttuneen kaapin kimppuun. Lautapelit pääsivät taas omiin laatikoihinsa, samoin vauvan petivaatteet ja niin sanottu romukori. Erilliset laatikkonsa saivat myös koon 80, 86 ja 92 vaatteet. Koko 74 odottelee jo isossa sammiossa makuuhuoneen nurkassa, että M kasvaisi ulos koosta 68. Koot 50-62 sulloin isoon matkalaukkuun ja makuuhuoneemme kaapin päälle. Isommat koot ovat kellarissa, sillä niitä ei tarvita vielä hyvin pitkään aikaan. Vierashuoneen säilytystornissa on taas kuusi tyhjää koria odottamassa M:n tulevia tavaroita tai muita säilytystarpeita.
Lastenvaatekaaoksen järkeistämisen lisäksi päivittelin kunnallisvaaliehdokkaaksi lupautuneen kaverini nettisivuja. Tein tälle tuollaiset hyvin yksinkertaiset sivut omana panoksenani tämän kampanjan tukemiseksi. Yleissiistin asuntoa, lajittelin pyykkiä, katoin pöydän syksyiseen asuun ja seurustelin sitten useamman tunnin vanhempieni ja veljieni kanssa. He tulivat syntymäpäiväkahveille ja syömään omena-kaurapaistosta.
Illalla maalasimme miehen kanssa yhteistuumin kylpyhuoneen kynnyksen kosteussuoja-aineella. Homma oli notkunut L:n työlistalla yli kaksi vuotta, joten yllätyin, kun hän tarttui toimeen. Ehdotin hienovaraisesti ja puoliksi leikilläni, että ainahan sen kynnyksen voisi käsitellä, jos on tekemisestä pulaa ja tämä teki juurikin niin.
Maalausjälkeä jouduttiin paikkaamaan lähes samantien, kun L astui ehkä viisitoista minuuttia myöhemmin äsken maalaamalleen kynnykselle. Eipä toiminut se ajatus, että vessa saisi olla käyttämättömänä yöaikaan ja kynnys saisi kuivua rauhassa…
Kuva: Lindex
Kiitos postista, nakkikoiralle täytyy hankkia kehykset jotta se pääsee kunniapaikalle lastenhuoneeseen.
Mukava kuulla, että löysi tiensä perille ja kiitos piristävästä sähköpostista!