Syntymäpäivänä on aina hyvä katsoa taaksepäin. Mitä olen kokenut, saanut aikaan tai oppinut sitten edellisen syntymäpäivän? Tänä vuonna lista näyttääkin aika hienolta.

Menimme naimisiin viiden vuoden seurustelun ja noin neljän yhdessä asutun vuoden jälkeen. Vietin tähänastisen elämäni jännittävimmän, stressaavimman, rikastuttavimman ja ihanimman uuden vuoden. Olen äärimmäisen kiitollinen kaikille ihanille ihmisille, jotka osallistuivat valmisteluihin ja tekivät juhlasta läsnäolollaan niin onnistuneen!

Järjestin paljon juhlia, ainakin pienen piirin polttarit, levottomat häiden suunnitteluiltamat, baby showerit, opiskelutovereideni kesken illanistujaiset ja lukuvuoden päättäjäiset, erinäisiä partiotapaamisia, luokkakokouksen improvisoidut jatkot ja serkkujen tortillaillan. Osallistuin myös useammille mainioille tupaantulijaisille ja syntymäpäiville. Olin vieraana sekä pikkuserkkuni että rakkaan ystäväni häissä, joissa minulla oli kunnia toimia kaasona. Pääsin osalliseksi myös moniin partiotapahtumiin, vaikka sekä pääsiäis- että kesäleiri jäivät harmillisesti väliin tänä vuonna.

Olin raskaana, kävin läpi pitkittyneen ja päin honkia menneen synnytyksen, leikkauksen ja siitä toipumisen. Sain lapsen. Kipuilin hankalan imetyksen alun ja hormonihuurujen kanssa. Hain ja haen omaa vanhemmuuttani, mutta ennen kaikkea olen koettanut selvitä univelasta sekä tuntikausien huutoraivareiden aiheuttamasta turhautumisesta. Vietin myös ensimmäisen äitienpäivän äitinä.

Olen yrittänyt pitää mahdollisuuksien mukaan kiinni niistä asioista, joista nautin, jotka pitävät minut selväjärkisenä ja jotka tekevät minusta ehyemmän ja siedettävämmän ihmisen. Harrastuksilla kuten kuvataidekoululla ja partiolla sekä perheen ja ystävien tapaamisella on ollut tärkeä rooli pääkopan kasassa pysymisen näkökulmasta.

Matkustin usemman kerran Tukholmaan, kiersin Savoa, kävin mökkeilemässä talvella ja kesällä sekä nautin tietenkin häämatkastamme Kyprokselle.

Opiskelin ahkerasti ja sain vajaassa lukuvuodessa kasaan 85 opintopistettä eli noin 40% koko tutkinnosta.

Asunto pysyi samana, muutamia kalusteita ja tauluja vain päivitettiin ja olemme mahtuneet kotiimme  hyvin myös näin kolmen ihmisen ja kolmen eläimen voimin. Myöskään eläinten määrä ei ole lisääntynyt!

Aloitimme vauvauinnin. Olemme tehneet sopimuksia, joilla saamme molemmille vapaa-aikaa ja jaettua vauvan hoitovastuun järkevästi, niin että aikaa jää myös kahdenkeskeiselle puuhailulle (melkein) joka päivä.

Olen aloittanut blogin, osallistunut mallikilpailuun ja tehnyt kaikkea muuta, mitä en olisi välttämättä uskonut tekeväni, jos olisin saanut listan kuluneen vuoden touhuistani viime syntymäpäivänäni.

Pohdin paljon suhdettani omaan kehooni. Liikunnallisemman arjen aloittaminen tyssäsi ainakin hetkellisesti todella huonoon kuntoon menneisiin polviin, joiden kohtalosta selvinnee lähiviikkoina enemmän. Liikuntaan ja ruokavaliioon liittyvät teemat tulevat olemaan varmasti ajankohtaisia myös tulevana vuonna.

Mitä muuta vuosi tuo tullessaan, se jää nähtäväksi. Täytyy sanoa, että vähän pienempikin määrä suuria tunteita ja jännitystä riittäisi.

Tältä keittiössämme näytti vielä eilen aamupäivällä, kun erinäiset leivokset olivat vasta valmistusvaiheessa, siivous ja pukeutuminen olivat hoitamatta ja kaikki puuhat yhtä aikaa keskeneräisyyden tilassaan.

// Kun olin ala-asteella, molemmat vanhempani saivat töidensä kautta keväällä paljon kukkia. Kaikki mahdolliset maljakot, vanhat pullot ja kukkaruukut olivat siis täytettyinä ja tuoksukin oli melkoinen. Eräs ystäväni tuli meille koulun päättäjäisten tienoilla, katseli ympärilleen ja kysyi sitten varovasti: ”Onko joku kuollut?”. En tiedä tarkemmin, miksi kukkapaljous toi hänelle ensimmäisenä mieleen kuoleman läheisyyden, mutta tuo kysymys tuli huvittavana muistona mieleeni kun kiertelin asuntoamme tänä aamuna; Saimme eilisissä juhlissa paljon kukkia tuomaan iloa tuleviin päiviin ja viikkoihin.