Kuva on jo vanha, kertaalleen julkaistu eikä liity tapaukseen. Kuvan vauva sen sijaan liittyy.

Vietimme vauvan, koiran ja viiden 10-12-vuotiaan pojan kanssa pikkujoulua kaupungin laidalla sijaitsevalla autiotuvalla perjantai iltapäivästä lauantai iltapäivään. Teimme toasteja, söimme pikkujouluherkkuja, katsoimme elokuvia ja pelailimme kortti- ja lautapelejä. Pojat olivat lisäksi lumisotaa ja riehuivat pihamaalla.

Jännittävimmän hetken koin, kun koira nukkui pahaa-aavistamattomana sohvalla, vauva nousi seisomaan sohvaan nojaten ja puri koiraa yllättäen korvasta. Koira ulvahti ja säntäsi pakoon. Vauva jäi hölmistyneenä tuijottamaan koiran perään, karvatuppo suustaan roikkuen.

Koiranpuremisepisodia lukuun ottamatta kaikki sujui pääpiirteissään hyvin.
Vauvakin malttoi nukkua vieressäni lattialla, käärittynä pehmustettuun unipussiinsa.
Uusia nurkkia oli kiva tutkailla, vaikka vauvan mielestä isot ja äänekkäät pojat olivat ilmeisesti hieman hurjia. Vailla juoksevaa vettä oleminen ei haitannut, koska M:lle iski vieraskoreus eikä peppupyykille jouduttu lainkaan.

Tämä kostautui, kun lähdimme vauvauintiin lähes heti kotiin palattuamme.
M nimittäin kakkasi uimahallin saunassa päälleni. Kannoin sitten vauvaa toisessa kainalossa ja samassa kädessä pyyhettä. Toisessa kädessä olivat vauvan (kiinteät) tuotokset. Nappasin pyyhekäteen oikeilta näyttävät bikinit ja kävin pudottamassa vauvan järjestämät yllätykset vessanpönttöön. Vessassa ei ollut paperia, joten yksikätisen huuhtaisun jälkeen siirsin bikinit siihen likaisempaan käteen.

Puettuani itseni ja vauvan, huomasin, etteivät bikinit olleet lainkaan omani. Palautin (mahdollisesti vähän vauvankakkaiset) bikinit äkkiä lokerikkoon, hain oman uima-asuni ja vauvan uimapöksyt ja pakenin nopeasti koko uimahallista.

Huippusuorituksia on nähty siis itse kultakin tänä viikonloppuna. 
Hieman pelottaa, mitä sunnuntai tuo vielä tullessaan.