Jouluisempi olohuone

Joulu on tullut yhä enenevissä määrin olohuoneeseen.
Keltainen tehosteväri on vaihtunut punaiseen.

Aiempina vuosina olen silittänyt tuota joulumattoa tuntikausia. 
Tänä vuonna päätin, etten jaksa, sillä matto tulee kuitenkin olemaan pian pesukonessa.
Karvalta, kuolalta, pulautuksilta ja banaanisotkuilta ei tässä asunnossa säästy yksinään tekstiili.

Kynttilöitä poltetaan runsain mitoin. Takkaa koristavat valkoiset isot kynttilät ja punaiset lähes loppuunpalaneet (kerrankin pääsee käyttämään tuota sanaa konkreettisessa yhteydessään) nysät löytyivät joulukoristelaatikosta. Adventtikynttiläsetti oli heräteostos Ikeasta.
Joka ikkunalla kaksi kynttilää” …tai oikeastaan enemmän, poikkeuksetta.

Kuten kuvista huomaa, joulukuusen koristelu oli vielä eilen alkutekijöissään. Kuusta ei oltu edes avattu kunnolla ja valosarja lojui sotkuisena kasana divaanilla. Tänään ollaan päästy siihen pisteeseen, että kuusi kimaltele olohuoneen nurkassa lähes täydessä loistossaan. Muutamaan joulupalloon pitää uusia säilytyksen jäljiltä nauhat ja ripustaa ne, mutta sitten ”kuusi kynttilöineen on käynyt kukkimaan”.

Jo toinen adventtisunnuntai hujahti ohitse. Pian se joulu jo koittaa!

Kiireetöntä alkavaa viikkoa kaikille!

 

Sunnuntaibrunssi

Kuten olen jo horissutkin, meillä oli tänään vieraita sunnuntaibrunssilla.
Kevytsiivoilin aamulla ja L puuhasi ruokaa pöytään. Osan ruoista valmistimme itse
ja loput vieraat toivat mukanaan. Kun vieraat saapuivat, vaihtelimme joululahjoja
ja kävimme pikaisesti ruoan kimppuun, sillä kaikilla oli kiljuva nälkä.

Sunnuntaibrunssin menu

Kuohuviini
Kahvi ja tee
Appelsiinimehu
Omenamehu

Cocktailpiirakat ja munavoi

Vuohenjuustosalaatti
Paistetut tomaatit
Paahdettuja ruusukaaleja
Marinoituja artisokansydämiä

Paistettu halloumi
Prinssinakit ja pekoni
Kylmäsavulohi ja kalakastike

Juustolajitelma
Mokkapalat
Verigreippejä, banaaneja ja viinirypäleitä

Hyvää oli ja kaikilla oli vatsat pinkeinä, kun siirryimme kuusenkoristelupuuhiin.
Ruokaa jäi yli ja loppuja rippeitä mutustellaan vielä huomennakin.

Oli mukava päivittää kuulumisia ja jutella niin sanotusti tyttöjen juttuja. L oli lähes koko ajan läsnä, mutta tämä on ollut niin paljon touhuissa mukana, että kuuluu jo lähes tyttö-kategoriaan. Myös M jaksoi hyvin olla menossa mukana, mitä nyt väsymys vei loppupuolella voiton tutkimusmatkailusta.

Näillä henkisillä ja fyysisillä eväillä on hyvä jatkaa uuteen viikkoon.

Rauhallista ja akkuja lataavaa sunnuntai-iltaa kaikille!

 

 

Tukkajumala

Tiedättekö, mistä pidän hiuksissani?

Siitä, että ne eivät vaadi hiuslakkaa, kiharrinta tai tuuheuttavia shampoita tai muotoilutuotteita; Pesu kerran viikossa, ylläpitovärjäys kerran kahdessa kuukaudessa ja harjaus muutaman kerran päivässä riittää.

Jos hiukset olisivat pudotakseen tavallista rajummin imetyksen takia, olisivatko ne jo pudonneet näiden kahdeksan ja puolen kuukauden aikana? Vai putoavatko vasta kun maitobaari suljetaan? Olisiko kellään tietoa?

Kaljua odotellessa…

 

 

Jouluvaloa

Saatiin tällä kertaa makuuhuoneeseen.
Siirsin vanhan valosarjan paikkaa uutuuden tieltä, 
kun sain Ikeasta ostettua viimein uuden valosarjan eteiseen.
Varsinkin näin pimeällä, sängynpäätyyn kieputettu valosarja loistaa juuri sopivan tunnelmalliseti.

 

 

Vihainen piparkakku-ukko

 

Joulukorttikuvia valitessamme pohdin, olisiko ystäviä ja sukulaisia enemmän naurattanut vai kauhistuttanut saada tällainen joulukortti.
Meillä oli monia iloisia ja onnistuneita kuvia valittavana joulukortiksi, joten vihainen piparkakku-ukko ei lopulta päätynyt painotuotteeksi asti.

Miksi vauvaa sitten otti kuvaustilanteessa päähän noin kovasti? Vieraan paikan ja kuvaajan sekä kummallisten valojen lisäksi päiväuniaikakin alkoi
lähestyä kuvauksen loppupuolella. Ei siis ollut mikään ihme, että vauvaa jännitti ja väsytti. Ja sitten piti vaihtaa vaatteet, sillä käytimme kuvauksessa kahta eri asua. M vihaa vaatteiden pukemista ja vaihtamista. Yhdeksän kymmenestä pukemistilanteesta päättyy veretseisauttavaan karjuntaan. Tämä kerta ei ollut poikkeus…

Iloisempia, jouluisia kuvia tosiaan löytyy ja saattaa eksyä blogiinkin vielä ennen joulua.

Haimme M:n kanssa eilen kuusemme kellarista. Viime vuonna meillä oli käytössä valkoinen tekokuusemme, koska uudeksi vuodeksi piti järjestää häät sekä hoitaa koulutyöt ja harjoittelu pois alta ennen kun vauva syntyisi. Päätin, etten jaksa olla imuroimassa karisevia neulasia koko ajan pois.

Tänä vuonna tekokuusen puolesta puhuu se, etteen halua vauvan muuttuvan muumiksi syötyään niin paljon neulasia tai aiheuttavan laminaattiin pahanlaatuista vesivahinkoa loiskuttamalla kuusen kasteluvesiä pitkin lattioita. Ensi jouluna M on jo lähes kaksivuotias ja ymmärtää ehkä jättää kuusen paremmin rauhaa. Niin tai näin, ensi jouluksi haluan taas oikean kuusen!

Olen ollut koristelupuuhien suhteen tänään supertehokas, vaikka itse sanonkin. Kävimme oman miesväkemme ja äitini voimin Ikeassa hankkimassa joulukukkia ja täydentämässä talvivalojen valikoimaamme. Koetan ottaa huomenna tai viimeistään maanantaina kuvia uusista koristeista ja kukka-asetelmista. Huomenna on ohjelmassa sunnuntaibrunssi ja crossingia, joten katsotaan, josko ehdin.

Hauskaa viikonloppua kaikille!

(Kuva: Mari Lehtisalo)
 

Olohuone

Olohuoneemme oli edellisten asukkaiden käytössä makuuhuoneena ja se onkin melko pieni. Koska jaoimme nykytrendin vastaisesti ison olohuoneen kahdeksi pieneksi huoneeksi ja teimme niistä makuu- ja lastenhuoneen, jäi olohuoneeksi entinen makuuhuone.

Huoneessa oli 70-luvun alkupuolelta peräisin oleva massiivinen, kokonaisen seinän peittävä, säilytysratkaisuiltaan epäkäytännöllinen vaatekaappi. Kun purimme kaapin, alta, takaa ja päältä paljastui yllätyksiä. Kaapin alla tai takana ei ollut seinän tasoituksia tai lattiaa vaan molemmat olivat jonkinlaista kiveä peittävää betoniainesta. Seinään lätkimme tasoitusainetta ja mahdollisimman levottomalla kuviolla varustetun tapetin, jotta melko epätasainen seinäpinta ei erottuisi tapetin alta. Lattiassa olevaa ”pudotusta” paikkailimme muovimaton paloilla ja asensimme sitten vanhan tummanruskean laminaatin päälle kuvissa näkyvää valkoista laminaattia. Kaapin takaa löytyneessä seinässä luki muuten isoilla lyijykynäkirjaimilla ”Kuapit tähän.” Kaapin yläsokkelin päällä ei ollut katossa maalia, joten jouduimme maalaamaan kattoakin. Rautakaupan myyjälle täydet pisteet siitä, että maalin sävystä tuli lähes samanlainen kuin jo aikaa nähneessä katossa, kun tilasimme maalia, joka näyttää siltä, että se on ollut alun perin valkoinen, mutta jo 35 vuotta katossa!

Muut seinät maalattiin Tikkurilan värikartan sävyllä Graniitti. Seinätarra on FermLivingin ja tilattu Seinäruususta. Olohuoneemme oli ainut asunnon huoneista, jossa oli vanhaa tapettia – onneksi! Mutta sitä olikin neljä kerrosta. Kuvioita ja materiaaleja oli jos jonkinlaista. Maalailin vierashuonetta, kun äitini, joka auttoi tapettien irroittamisessa, huusi olohuoneesta: ”Täältä löytyi kerros sinistä hirvitapettia!” Sininen hirvitapetti kuulosti sen verran erikoiselta, että menin katsomaan. Kävi ilmi, että kyseessä oli sentään vain sininen pilvitapetti…

Nojatuolista pitävät erityisesti vanhemmat vieraat, sillä siitä on helpompi päästä ylös kuin melko matalalta divaanilta. Tuolilla Ikmolla on kaverinaan Barbababa ja Ainu-pupu.

Olohuoneemme on myös L:n työhuone, joten tapettiseinää hallitsee Ikean työpöytä, joka on syönyt laatikoihinsa taiteilu- ja askartelutarvikkeitani, kortteja, toimistotavaraa, laskulaatikon ja erilaista teknistä sälää kuten Xbox 360S:än. Pöydän toinen puoli on periaatteessa varattu puuhasteluilleni, mutta useimmiten askartelen, piirrän tai paketoin lattialla. Lisää säilytystilaa on rahin sisällä.

Meillä ei ole televisiota vaan ohjelmat katsotaan tarvittaessa isolta koneelta, jolla myös pelataan mm. Kinectiä. Katossa oli ennen iso rottinkipallovalaisin, mutta pelin tiimellyksessä siitä lenteli säleitä. Lamppu löysi uuden kodin ja tilalle tuli Muuton kuminen Unfold, joka kestää iskut joustavasti.

Olen täysin toivoton sisustustyynyjen hamstraaja ja kolmen eläimen huushollissa niitä on mukava imuroida ja tarraharjata puhtaaksi viikkosiivouksen yhteydessä. Kuvan tyynyt Ikeasta, Ellokselta ja H&M Home:sta.

Kun joskus hankimme isomman asunnon, seinämme tulevat ennen muuttoa kaipaamaan tasoitus- ja maalikerroksen, sen verran innokkaasti kiinnittelen tauluja ja muita koristeita seinille. Yllä olevista kuvista osa on tekemiäni, muutaman ystäväni on tehnyt ja loput on kerätty matkoilta tai ostettu AllPosters:ista tai Perromaniasta.

 

Puppy odottaa nuoren herran varttumista ja toimii nykyisellään koristeena ja huopaisten imetys- sekä Aarikan puuhelmien säilytyspaikkana.

Voihan Vitalis, mikä rasia. Noita on jo kahden eri värisenä, vaikkei Vitalista tule useinkaan käytettyä.

Valkoiset, normaalia kevyemmät verhot ovat Ikeasta, kuten myös useimmiten käytössä olevat mustavalkoiset oksaverhot. Nyt kaipasin huoneeseen lisää valoa ja ilmavuutta ja tummat verhot pääsivät hetkeksi kaappiin lepäämään.

Pöydän alla majailee normaalisti korissaan yksi mäyräkoira, mutta nyt niitä onkin kaksi! Työtuoli löytyi Kodin1:sestä, siinä on samaa muotokieltä kuin ruokapöydän tuoleissamme, tapetti on K-raudasta ja bioetanoli-sisustustakka Elloksesta. (Itse poltamme takassa lähinnä Sinolia.) Lampaantaljan nappasin mukaan muuttaessani omilleni; se on ostettu jo kun olin vauva.

Olohuoneessa istutaan usein iltaa ystävien kanssa ja lisää istumapaikkoja saadaan lainaamalla tuoleja muualta ja käyttämällä lattiatyynyjä hyödyksi.

Kiitos sinullekin käynnistä ja tervetuloa uudelleen!

// Jouduin julkaisemaan postauksen uudestaa,
koska muokatessani tallensin sen vahingossa luonnoksiin.

 

Pehmeitä paketteja pikkuiselle

Selailin vauvan aamutorkkujen aikana pikaisesti muutaman verkkokaupan lastenvaatetarjontaa läpi. 
Tähän on koottu muutamia ihanimpia löytämiäni vaatteita – kuitenkin kohtuuhintaisia.

Vauvan tikkitäkki 20€, ruutupusero 17€, nallesetti 30€, pupupaidat 20€, nallepaidat 17€,
lampaankarvatöppöset 35€ eläinsukat 10€, neulepusero 20€, ruutupaita 20€, tyllihame 5€ ja pilvibody 9€

(Hinnat on pyöristetty viiden sentin tarkkuudella lähimpään tasan euron hintaan.)

 

Rauhallista päivää.

En koe olevani kovin isänmaallinen tai sen puoleen lainkaan nationalisti.

Kun joidenkin mielestä pääsiäinen tai joulu ovat vain ylimääräisiä palkallisia vapaapäiviä,
vailla sen syvällisempää merkitystä, minulle itsenäisyyspäivä on hieman kummallinen vapaapäivä,
jolle en löydä kiinnekohtaa omasta arvopohjastani ja oikeaa tapaa olla.

Olen harkinnut, että voisin viettää jatkossa Arndt Pekurisen päivää itsenäisyyspäivän tienoilla.
Siinä olisi tietynlaista sanomaa. Minusta Arndtin elämänfilosofia kiteytyy hyvin tämän mottoon, Jonathan Swiftiltä lainattuun lauseeseen: ”Kun ihmisiä ei syödä, on niitä turha teurastaa.

Koetan nauttia tästä päivästä keskittymällä hyviin ja kauniisin asioihin; 
Kun kerran on vapaata, pitää laittaa uusi tunika päälle, sukkahousut jalkaan ja sutia tukka sekä naama esittelykuntoon. Olkoonkin, että suomalaisilla tuntuu olevan edelleen pinttyneenä ajatus siitä, että ”rumat ne vaatteilla koreilee”, itselleni tulee hyvä olo siitä, kun saa laittaa itsensä mahdollisimman kauniiksi.

Suuntaamme pian lounaalle L:n vanhemmille. Ehkä koetan vain heittäytyä seurustelemaan ja nauttiman ruoasta, olla pyörittelemättä näitä ajatuksia sodasta, sen oikeutuksesta,
ihmisten tappamisesta rajojen ja ideologioiden takia.

Avaan illalla tietokoneen ja katson iltapukuja sivusilmällä ja koetan unohtaa, että tässä maassa on paljon ihmisiä, jotka uskovat yhtenäisen kansan olemassaoloon, sen paremmuuteen muihin verrattuna.
Että sellaisten ajatuksien takia perustellaan sortoa, väkivaltaa ja ihmisoikeusloukkauksia,
soditaan edelleen eri puolilla maailmaa. 

Onko väärin, että itsenäisyyspäivänä, vuodesta toiseen, lähinnä ahdistaa?

 

Myöhäinen Movember-minimies

M:n vaatekaappia uhkaa (onneksi väliaikainen) mälsyyskriisi:
Koko 74 sisältää harvinaisen paljon tylsiä perusvaatteita ja
puolestaan vähän oivaltavia, värikkäitä tai ihanin printein varustettuja vaatteita.

Muutama ehdoton suosikki minulla on tässäkin koossa.
Sekä kuvassa näkyvät Lindexin Missioni-yhteistyön pöksyt
että tuo viiksibody kuuluvat lempi-vauvanvaatteisiini.

Kuten useimmat vaatteet, joista pidän, nämäkin ovat herättäneet keskustelua.
Kuulin marraskuun aikana usein, että M:hän osallistuu Movemberiin jo nuorella iällä.
Bodya on luokiteltu useampaan otteeseen hipsterivaatteeksi.
Pöksyjen kuviota on luonnehdittu villiksi ja pöksyjen on epäilty olevan tytöille tarkoitetut.

Ah nuo viikset on vielä tehty ”pörröisiksi” ja niiden silittäminen saa vauvan kikattamaan.

Koira on kuvausrekvisiittaa.