Mäyräkoirat ovat kertakaikkiaan ja ehdoitta kovapäisin tuntemistani elämänmuodoista.
Tällä kertaa meidän kotipaukapäämme on päättänyt vihata keittiön oviaukkoomme asennettua lapsiporttia verisesti. Koiran mielestä portti on älytön viritys, mutta on sille perusteensakin. Koska keittiössämme ei ole ovea, päätimme asentaa oviaukkoon portin useastakin syystä:
1) Kun vauva oppii availemaan keittiön laatikoita, tämä ei pääse keittiöön omin avuin. Meillä on kaappi- ja laatikkotilaa rajallisesti eli emme yksinkertaisesti voi siirtää kaikkea terävää, särkyvää tai sotkevaa työtasokorkeuden yläpuolelle säilöön.
2) Ruokaa laittaessa voi lukita vauvan keittiöön seurakseen ja näkee koko ajan, mitä tämä puuhaa. Näin vauva ei pääse luikahtamaan omille teilleen ja syömään vaikkapa kiviä eteisen lattialta, kissankakkaa vessasta tai kannettavan tietokoneen laturia makuuhuoneesta.
3) Koira saa syödä ja juoda rauhassa keittiön puolella. Ainakin teoriassa.
Jostain syystä suljettu ovikin ottaa koiraa paljon vähemmän päähän kuin tuo portti, jonka läpi kyllä näkee, muttei pääse; Lähtiessämme taannoin kiireessä Helsinkiin elokuviin ja syömään, lukitsin Hertan poikkeuksellisesti keittiöön olohuoneen sijaan, sillä ajattelin, että tämä viihtyisi siellä ruoka- ja vesikulhonsa parissa. Enkä jaksanut ruveta siirtämään vauhdissa tarjoiluja olohuoneeseen.
Palatessamme kotiin kahden aikaan yöllä, kynnyksellä odotti vihainen lappu naapureilta. Koiran ketale oli haukkunut pitkin iltaa ja yötä, mitä tämä ei tietääksemme ole tehnyt koskaan aiemmin yksin kotona ollessaan. Valituslappuja ei ole näkynyt sen koommin, kunhan vain olemme muistaneet jättää portin auki.
