Voi hiisi millaisen halvauksen meinasin saada tänään kotiin palatessani.
Tai melkein sainkin tai ihan vähän varmaan sain.
Mieskin pääsi juoksemaan täysiä koko kerrostalon portaat ylhäältä lähes alas asti.
Ehdin jo melkein aloittaa vollotus-raivari-epätoivo-kohtauksen.
Mutta tarinalla olikin onnellinen loppu.
Ihme kyllä.

Joskus on onni onnettomuudessa.
Kiitos oi suuri Omppujen suojelija!