Imetys mietityttää, pitkästä aikaa. Alun kankeuden ja rintakumistressistä luopumisen jälkeen imettäminen on sujunut rutiinilla ja kivuttomasti sekä fyysisesti että henkisesti. Yhtään kammoamaani rintatulehdusta en ole saanut, vaikka olen juoksennellut kaupungilla ja pihalla ylävartalo lähes paljaana. Ei pitäisi manata, iskee kuitenkin heti kun leuhotan täällä, ettei tulehdus ole löytänyt tietään luokseni.
Imetystä on takana kymmenen kuukautta. Lähes pelkkää rintamaitoa meni neljä kuukautta, joista kolmena viikkona annettiin alussa lisämaitoa kerran päivässä painon nostamiseksi ja liiallisen maidontulon rauhoittamiseksi. Neljän kuukauden jälkeen alettiin maistella kiinteitä 1-2 kertaa päivässä ja kuuden kuukauden iästä kiinteitä on mennyt neljästi päivässä ja koko ajan lisäksi rintamaitoa.
M on edelleen aika kiinni tississä. Kun sattuu tai on hätä, tissillä roikkuminen rauhoittaa. Olen käsittänyt, että vauvoilla tai lapsilla on usein herkkyyshetkensä myös rintamaidosta vieroitukselle, ajanjakso, jona lasta saa oikein patistaa syömään rintaa ja tätä ei tunnu koko touhu kiinnostavan pätkääkään. Meillä se hetki ei ole ainakaan vielä, mutta onko se juuri maagisen yhden vuoden rajapyykin kohdallakaan?
En haluaisi lähteä prosessiin väkisin jonkin ulkoa määrätyn päivämäärän pohjalta vaan vähentää imetystä asteittain entisestään, kun vauva tai taapero vaikuttaisi olevan siihen valmis. Onko jotenkin rikollista imettää vaikkapa 14 kuukauden ikään tai puolivuotiaaksi?
Milloin muuttuu hienosti suosituksien mukaan imettäneestä tissisankarista paheksutuksi perverssiksi? Tässä(kin) tilanteessa ärsyttää se, miten vähän Suomessa annetaan liikkumavaraa perheiden omille valinnoille: Teit niin tai näin, aina menee metsään.
WHO:n sivuilla sanotaan: ”Exclusive breastfeeding is recommended up to 6 months of age, with continued breastfeeding along with appropriate complementary foods up to two years of age or beyond.”
Tästä huolimatta muun muassa YLE uutisoi: ”Vuonna 2004* Suomen imetysohjeistus uudistettiin ja sen jälkeen Suomen suositukset noudattavat Maailman terveysjärjestö WHO:n ja Unicefin täysimetysohjeita. Sosiaali- ja terveysministeriö julkaisi syyskuussa uudet imetyssuositukset, joiden myötä suomalaisia vauvoja kehotetaan täysimettämään puoli vuotta ja muun ruoan ohella vielä toiset puoli vuotta päälle.”
Tuota noin. WHO:n suositus on siis täysimetyksestä 6 kk ikään asti ja osittaisimetyksestä kahden vuoden ikään asti, mutta Suomessa voidaan päättää ilman mitään sen ihmeempiä perusteluita, että meillä ”saa” imettää vuoden ikään asti. Haluaako joku selittää tätä hieman?
Suomessa suhtautuminen imetykseen on muutenkin aika merkillinen muihin pohjoismaihin verrattuna ja lisäravinnon tuputtaminen väksin varmuuden vuoksi melko yleistä. Suositusten mukainen imetys suojaa lasta muun muassa ylipainolta, aikuisiän diabetekselta ja atooppiselta ihottumalta, jotka molemmat ovat Suomessa sangen yleisiä. Taaperoimetyksen terveyshyödystäkin saadaan koko ajan lisää tutkimustietoa.
WHO:n tavoite olisi saada maailman lapsista täysimetetyiksi 4kk iässä ainakin 80 %. Vuonna 2000 Suomessa oli tuossa iässä täysimetettyjä 14 % lapsista. Ruotsissa 68 % ja Norjassa 44 %. Suositusten takana on lukuisia tutkimuksia, joiden mukaan tämän pitäisi olla lähes kaikille vauvoille mahdollista ja hyödyllistä.
Usein ilmoille heitetään ajatus siitä, että imetys olisi olennaista vain kehitysmaissa, joissa saatavilla oleva neste, oli kyse sitten vedestä tai maidosta, on usein epäpuhdasta ja aliravitsemus yleistä. Maailman terveysjärjestö WHO on kuitenkin sitä mieltä, että myös teollisuusmaiden vauvoilla on oikeus saada äidinmaitoa.
Lapsenhoidollisten seikkojen lisäksi minua hirvittävät hieman omaan ulkonäkööni ja ravitsemukseeni liittyvät jutut. Osa laihtuu kunnolla imetysaikana, itselläni paino on jumittanut ilman liikunnan määrän lisäämistä aivan paikoillaan. Toiset sanovat, että imettämisen lopettamisen jälkeen painoa tulee huomaamatta, kun syö samoin kuin ennen ja joissain tapauksissa laihtumista tapahtuu yllättäen vasta kun imetys loppuu. Osaanko syödä tapeeksi vähän, kun imetys ei enää kuluta sitäkään mitä nykyisellään? Ja mitä tapahtuu tisseille? Ääh. Voi ei.
Milloin teillä on vieroitettu lapsi rintaruokinnasta? Vai päättikö lapsi itse, että nyt riitti, kiitti? Oliko vieroitus isompi juttu äidille vai vauvalle vai naapurin mammalle? Tuntuiko vieroitukselle löytyvän joku ”oikea aika” vai oliko ajankohta pakon sanelema tai yleisen painostuksen vuoksi tehty päätös? Mielipiteitä, tuntemuksia, ajatuksia?
Kuvassa ensimmäinen imetys.
PS.
Pari linkkiä aiheesta kiinnostuneille.
* Vuosiluku muutettu, kiitos tarkkasilmäisen kommentoijian. Äitipää ollut taas asialla!
