Naisten Kymppi lähestyy ja ensi viikonloppuna sekä tulevana viikkona olisi tarkoitus ottaa pari (alle kymmenen kilometrin) lyhyempää ”tuntumanhakulenkkiä”. Juokseminen (tai oikeastaan hölkkääminen) on kuitenkin niin erilaisen tuntuista verrattuna vaikkapa viime aikoina ohjelmassa olleeseen crossaukseen.
Niille, jotka eivät tiedä tai muista, kerrottakoon lyhyesti että raskauden aikana polvilleni tapahtui jotain mystistä ja sen jälkeen pitkät ja reippaat kävelyt sekä juokseminen ovat kipeyttäneet polvet todella pahasti. Koska haluan kyetä kiipeämään portaita ja menemään kyykkyyn, olen lenkkeillyt vähän ja koettanut löytää muita tapoja pitää yllä peruskuntoa.
Tällä viikolla liikunta-aikojen löytäminen oli jotenkin erityisen nihkeää ja sain rutistettua vain vaivoin kaksi crossausta viikko-ohjelmaani. Asiaa auttoi päätökseni uskaltautua viimeinkin kokeilemaan kuntoklubin tarjoamaa lastenhoitopalvelua. ”Vekarastoppiin” eli klubin lapsiparkkiin voi varata ajan tiettyjen ohjattujen tuntien kohdille. Klikkailin verkossa itselleni Aamucrossingin ja pojalle Vekarastopin.
Olin suhteellisen varma, että ehtisin liikkua korkeintaan vartin ennen kuin kärsivän näköinen lastenhoitaja tulisi hakemaan minut tunnilta pois itkevän lapsen luokse. Tästä riskistä huolimatta kärräsin pojan kuntoklubille hieman etuajassa. Vaihdoin treenikengät jalkaan ja hipsimme Kuutin kanssa lapsiparkin puolelle, esittäydyimme hoitajalle ja annoin pojan tutustua hetken paikkoihin. Aikaisemmista hoitokokeiluista viisastuneena en tehnyt lähdöstäni numeroa vaan katosin takavasemmalle Kuutin syventyessä tutkimaan leikkipuhelinta. Olin kyllä kertonut hänelle, että olisin vähän aikaa muualla.
Tuntini sujui hyvin ja yllätyksekseni ilman keskeytyksiä. Kun kurkistin varovasti lapsiparkkiin Kuutti kipitti heti luokseni ja kiipesi syliini ja kiukutteli hieman, muttei itkenyt tai vaikuttanut hätääntyneeltä. Hoitaja kertoi hänen tajunneen jossain vaiheessa minun lähteneen. Hän oli koputellut ovea ja huudellut äitiä, kiivennyt sitten hoitajan syliin syömään hetkeksi tuttia, mutta jatkanut pian leikkejään. Kanssani kotiin lähti iloinen poika, joka jutteli kotimatkalla ensin kovasti ja nukahti sitten rattaisiinsa.
Tämän kokemuksen perusteella sanoisin Vekarastopin olevan mahdollisuus. Saa nähdä, onko tällainen käytös sääntö vai poikkeus. Jos lapsiparkissa olo sujuu hyvin, voisin koettaa hoitaa jatkossa viikon liikunnoista yhden lapsiparkkia hyödyntäen.
Onko teillä kokemuksia kuntosalien lapsiparkeista?
Onnistumisia tai kauhukertomuksia?
Meillä lapsiparkki on osoittatunut hyväksi jutuksi. Tyttö on viihtynyt hyvin (yhtä poikkeusta lukuunottamatta) ja saa kivasti purettua energiaa muiden lasten ja uusien lelujen kanssa touhutessa. Pitäisi käyttää enemmänkin, jotta joskus pääsisin liikkumaan muutakin kuin vaunulenkeillä. Tästä postauksesta inspiroituneena päätän jälleen kerran aloittaa säännöllisen liikunnan kuntoklubilla, jonka jäsenmaksua jokatapauksessa maksan.
Luulen että meidän(kin) minitihulaiselle tekee ihan hyvää pieni energianpurku parkissa.
Ja vaikka kesäaikana on kiva olla ulkonakin, kyllä joku kiva ohjattu tunti tai salikäynti sekaan mahtuu:
Ei sitä rahaa kannata hukkaankaan heittää!
hahah, meillä oli hieno kokemus (uusimmasta postauksesta löytyy) tässä viikolla kun lapset vollasivat joukkohysterian vallassa ja tunti piti jättää kesken… sinne vaan!
Voi ei. Näen niin sieluni silmin tuon joukkohysteriakohtauksen. 😀
Mutta varmasti tuokin on päivästä, hoitajasta ja muista lapsista riippuvaista. En jaksa uskoa että joka kerta menisi yhtä hyvin (tai huonosti). Ensimmäistä lasiparkkiraivaria odotellessa…
Todella hienosti meni Miolla toi” parkkeeraus”. Toivottavasti ei tule raivareita seuraavalla kerralla. Vaikuttaisko onnistumiseen, onko sama hoitaja joka kerta?
Tuskinpa siellä sama hoitaja on koko ajan eikä ainakaan nettivarassysteemistä näe, kuka hoitaja sattuu olemaan vuorossa.
Saa nähdä, miten menee ensi kerralla…