Eilen iltapäivällä kolme hienoa rouvaa löysi tiensä ovellemme. Osa tosin pidemmän lenkin kierreltyään.

Naureskelimme tovin sille, miten reilun viiden minuutin matkan saa venytettyä kymmenkertaiseksi kiertämällä ympyrää. Ei ihme, että olin jo ehtinyt pohtia, minne vieraani ovat kadonneet.

Ainakin sain hieman lisäaikaa asunnon viikkosiivouksen viimeistelemiselle, pöydän kattamiselle, itseni puunaamiselle ja kynttilöiden sytyttelemiselle sekä pöytäkoristeiden improvisoinnille.

Kävin keräämässä pihalta pihjalan oksia yhdestä lähes poikki olevasta puusta ja kasasin syksyn satoa eli naapurin rouvalta saatuja kesäkurpitsoita pöydän keskelle.

Oksat päätyivät itse asiassa lopulta olohuoneen koristuksiksi, sillä huomaavaiset vieraani toivat mukanaan syötävän ja juotavan lisäksi myös kukkia.

Olipas kyllä mukavaa laittautua niin ettei kukaan häärännyt koko ajan jaloissa koettaen varastaa purkkejani ja puteleitani. Pieni kiire tosin painoi koko ajan niskassa, mutta se kuuluu tavallaan asiaan.

Rouvat olivat itse kukin oikein hehkeitä. Harvoin meillä käy näin viimeistellyissä kokonaisuuksissa liikuskelevia vieraita.

Oli ihanaa, että kaikki olivat sonnustautuneet oman tyylisiinsä mekkoihin, vintageen tahi ei ja panostaneet valitsemansa aikakauden hengen tavoitteluun kuka kengin, koruin ja laukuin tai meikein sekä kampauksin.

Juomina oli Iksun baarin Shirley Templejä ja Safe Sex on the Beach:eja, Fresitaa, kolaa ja sitruunamelissavettä. Jäipä jääkaappiin vielä korkkaamaton pullo kuohuvaa sekä alkoholittomia siidereitäkin odottelemaan seuraavia juhlia.

Ruokapuolta kannattelivat L:n ruokainen perunasalaatti, cocktailpiirakat sekä niin ikään miehen hyppysistä lähtöisin oleva mango-juustokakku.

Yleensä meillä on aina juhlissa ruokaa niin että joudumme syömään rääppeitä päiväkausia. Tällä kertaa tarjottavaa näytti olevan aika vähän, mutta kävi ilmi, että vähänlaisen näköisesti olikin sopivasti; Kaikki ruoka saatiin syötyä, mutta nälkäisenä ei tarvinnut istuskella missään vaiheessa.

Juttua riitti ja pikaisen asuntokierroksen jälkeen viihdyimmekin useita tunteja tarjottavien ja asian äärellä keittiön pöydän ympärillä.

Jossain vaiheessa huomasimme ajan rientäneen niin että meidän täytyi lähteä saattamaan Rosannaa juna-asemalle. Harmillisia nämä välimatkat, kun niiden taittamiseen täytyy uhrata hyvää höpöttelyaikaa.

Asemalla pyörähtäminen ja takaisin köpötteleminen sujui tällä kertaa varsin reippaasti ja palasimme vielä asunnollemme jatkamaan juttua.

Ilta oli pimentynyt ja kiersin sytyttelemässä hieman tunnelmavaloja ja paljon kynttilöitä. Sillä aikaa uudet drinkit valmistuivat keittiössä ja pienten esivalmistelujen jälkeen istahdimme parvekkeelle siemailemaan juomiamme.

Perunasalaatin ja kakun santsauksien jälkeen keittiön pöydälle sytytetty kruunukynttilä veti viimeiset henkosensa ja sammui savuten. Totesimme yksissä tuumin valomerkin koittaneen, olihan jokaisella seuraavalle aamulle tiedossa puuhaa, joko lapsen kaitsimisen, koti-, opiskelu- tai blogihommien merkeissä.

Ja kello lähestyi jo uhkaavasti puolta yötä eli perheellisten naisten nukkumaanmenoaikaa. Ei sitä vain enää jaksa roikkua kolmeen hereillä, kun tietää ettei väsymystään saa nukuttua tasoihin edes koko seuraavan viikon aikana.

Toivon saavani blogiin vielä lisää kutsujen tunnelmia kuvien muodossa, kunhan muut rouvat saavat kameransa muistikortit tyhjennettyä ja kuvia jakoon.

Kiitokset vielä Iksulle, Rosannalle ja Ellalle!

SEURAA BLOGIANI BLOGLOVINISSA, BLOGILISTALLA JA FACEBOOKISSA