Syntymäpäiväjuhlien jälkeisen sunnuntain vietimme saattajina partiotaitokisoissa Porvoossa. Mies kiersi kisat isompien poikien mukana ja minä saatoin ryhmäni pienimpiä omana porukkanaan.
Kisoihin piti lähteä heti aikaisin aamulla, haimme vain pojan yökylästä kyytiin ja ajelimme reilun tunnin matkan Porvooseen. Jaoimme tavarat ja kiersimme muutaman kilometrin kisalenkin lasten kanssa. Itse reitti ei siis ollut pitkä, mutta kahdeksan rastitehtävää rasteille jonotuksineen pidensivät kisaan kulunutta aikaa.
Tehtävissä nikkaroitiin puusta ja nahasta kisapassi, tunnistettiin partiolaisia ja juhlakulttuureita eri puolilta maailmaa, testattiin ensiapu- ja kierrätystaitoja, tehtiin alkeellinen vedenpuhdistusjärjestelmä ja valmistettiin mangolassia.
Muitakin tehtäviä löytyi ja oma osansa oli toki myös kisakäytänteiden ja termien opettelussa. Oman ja ryhmän toiminnanohjauksen sekä yhteistyön harjoittelemisella oli myös tärkeä rooli.
Kuutti keikkui mukanani Tulassa ja sai syödä, juoda ja jaloitella useimmilla rastipaikoilla. Repussa otettiin kahdet pienet torkut ja kurkisteltiin kiinnostuneena muita kisoissa liikkuvia ihmisiä sekä kisareitin varrella näkyviä pieniä eläimiä.
Kisaaminen oli mukavaa, mutta palattuani kotiin oli sellainen olo, ettei kulunut viikonloppu ollut tarjonnut paljoakaan lepoa. Kokemuksia, hauskoja hetkiä ja yhteistä aikaa ystävien kanssa kylläkin: Perjantai-iltapäivänä aloitetut ja kahteen yöllä kestäneet tarjoilujen valmistussessiot sekä sunnuntaina pikkutunneilla, syntympäiväjuhlien jälkeen, kasatut kisavarusteet kerryttivät komeasti univelkapottia.
Kivaa oli, mutta hinta oli kova.
Alkuviikon polttopisteessä onkin liikuntarytmin palauttelu normaaliin tahtiinsa ja runsaamman unen sekä järkevämmän ravinnon saamiseen keskittyminen.
Muistakaa osallistua arvontaan!
VOIT SEURATA BLOGIANI BLOGLOVINISSA, BLOGILISTALLA, FACEBOOKISSA, INSTAGRAMISSA JA PINTERESTISSÄ