Huaaaaaah, ai tulit sitten kotiin. Olenkin ottanut koko aamu- ja alkuiltapäivän kestäneet nokoset.
Vähän vain murisin tavan vuoksi, kun posti tuli. Murr, murr. Puh puh ja niin edespäin. Haukkua ei kuulemma saisi.
Tekisi kovasti mieli tulla pomppimaan ja riekkumaan jalkoihisi, mutta siitä tulee yleensä sanomista. Makaan siis tässä, heilutan häntää ja odotan lupaa riemunilmaisuille.
Nuusk niisk. Hei mitä, haistanko jotain namia?
Anna mulle vähäsen maistiaisia? Jooko? Pikkasen?
Om nom nomme. Syön nyt, näytän viisaalta sitten myöhemmin.
Mitäs sitten? Leikkimään, lenkille, köllimään: Mennään jo!
VOIT SEURATA BLOGIA BLOGLOVINISSA, BLOGILISTALLA, FACEBOOKISSA, INSTAGRAMISSA JA PINTERESTISSÄ
Ihana! ♥ Voi kunpa saisi viettää koiranelämää… 😉
Tylsää tulisi aika pian. 😉
Ihana Hertta! Ja ihanat kuvat 🙂
On se aina välillä ihana. Ja sentään helpompi kuvattava kuin kissat, kun sitä voi edes yrittää käskeä olemaan aloillaan. 🙂