Olen pähkinyt joululahjojen keksimisen kanssa viime viikkoina. En ole koskaan ollut näin myöhässä asian kanssa; Olen yleensä sekä hankkinut että paketoinut lahjat jo marraskuussa. Onneksi sain viikonloppuna päätettyä lähes kaikki lahjat ja suurin osa on jo hankittukin. Paitsi se vaikein eli miehen lahja. O-ou.
Kun mietin, mitä hankkisin lahjoiksi pikkuveljilleni, siis niille metriyhdeksänkymmentä pitkille tyypeille, muistin Maj:n taannoisen postauksen hoodiebuddieista. Siis hupparista, jossa hupun narut toimivat kuulokkeina eikä erillisiä kuulokkeita musiikin kuunteluun tarvita. Tuote jakaa varmasti mielipiteitä, mutta minusta, kenialaisjakussa käyskentelevästä naisesta, joka tekee vanhasta My Little Ponystaan kaulakorun, idea oli hauska ja innovatiivinen. (Täytyy tähän väliin lisätä, että jos blogien lukijat altistuvat blogimarkkinoinnille välillä niin kaikki tuntemani bloggaajat vasta blogimarkkikoinnille altistuneiksi tunnustautuvatkin! Minut mukaan lukien.)
Googlettelin itseni hoodiebuddien verkkokauppaan ja Facebook-sivuille perehtyäkseni tarkemmin tuotteeseen. Tarkistin että kaikissa vaatteissa on vetoketjullinen tasku, johon kännykän tai musiikkisoittimen saa sujautettua. (Jos veljeni saa hajotettua laitteensa pudottamalla sen sängyltä, en uskaltaisi ostaa hänelle vaatetta, jonka avotaskuista kännykkä voi lennellä maahan.) Sisäinen ituhippini nosti niin ikään päätään ja halusin varmistaa että hupparit voisi pestä ja kuulokkeet kestäisivät käyttöä.
Hupparit voi pestä pesukoneessa hienopesuohjelmalla (30 astetta) ja mahdollisimman varovaisella linkouksella ilman että mitään tarvitsee irrottaa. Pestessä ei saa käyttää rumpukuivausta eikä valkaisua. Kuulin myös, että kuulokkeilla on vuoden takuu, kunhan vaatetta on pesty ohjeiden mukaisesti.
Kyselin pojilta vaivihkaa, mitä mieltä he ovat keksinnöstä ja vanhempi veljeni oli sitä mieltä, että huppariakin paremmin idea toimisi kevyessä takissa, jota voisi käyttää syksyllä ja keväällä. Takin käyttöaste on kuitenkin keskimäärin kovempi kuin yksittäisen hupparin eivätkä ne likaannu samalla tavalla. Pointti oli sikäli hyvä että piti kurkata saman tien, sattuisiko samalla idealla löytymään myös takkeja tai paksumpia, takkimaisia huppareita. Kuten arvata saattaa, löytyihän niitä.
Tässä vaiheessa olin pyöritellyt asiaa päässäni jo niin pitkään, että otin yhteyttä hoodiebuddien myynnin porukkaan ja kysyin, saisinko tuotteita kotiin hypisteltäviksi ja sovitettaviksi sekä kuvattaviksi. Kun puhe kääntyi siihen, että perushupparit – joita muuten myydään selvästi eniten, ovat olleet jo aiemmin esillä blogeissa (varsinkin naisten mallit), sovimme että kuvaisimme nuorille ja miehille suunnattuja takkeja ja paksumpia huppareita.
Sain veljeni lupautumaan kuvattaviksi ja juoksutin heidät paikalle koulupäivän päätteeksi heti kun takkipaketti oli löytänyt tiensä pakettiautomaattiin. Tällä tavalla saimme kameralle edes ilta-auringon viimeisen kajon ennen kuin aurinko humpsahti pois näkyvistä.
Räpsimme kuvat kotimme lähellä ja olin iloisesti yllättynyt siitä, miten mukisematta pojat poseerasivat muun muassa likaisen puomin päällä, lumisella penkillä ja märällä nurmikolla, kuvauslainaan saatuja vaatteita komentoni mukaisesti varoen. Ja siitä että he vaihtoivat oma-aloitteisesti asentoaan tai ainakin koettivat kuunnella kameran takaa huutelemiani ohjeita. Hyvä niin, sillä ei meidän suvusta noita fotogeenisiä tyyppejä turhan monia löydy.
Aiemmin mainitsemaani Standard-hupparia eli niin sanottua perushupparia kuulokkeilla saa kaupasta ympäri vuoden, osittain eri väreissä vain. Mikillä varustettu huppari maksaa hieman enemmän, mutta paljon puhelimessa puhuvalle ja vaikkapa pyörällä tai autolla usein ajavalle ominaisuus on hyvinkin lisähinnan väärti.
Pojilla oli kuitenkin kuvauksissa päällään jotain muuta kuin perushupparit, nimittäin vihreä Renault-kanvastakki sekä hoodiebuddien Super Soft-malli Woodsman takki – tuo kaupasta löytyvä väri on mielestäni erityisen hieno. Vanhemmalla veljelläni päällä oleva, kuvaustuotteista hupparimaisimman näköinen Base-takki on lämmin ja softshell-pintainen. (Veljeni tykästyi Baseen niin että uhkasi unohtaa lähettää sen takaisin.)
Takkeja saadaan kustakin mallistosta myyntiin todella pieni spesiaalierä. Joten jos ihastuitte johonkin pojilla päällä olleeseen takkiin tai huppariin, kannattaa tilata omansa nopeasti pois. Kuten verkkokaupasta huomaatte, joissain kokovaihtoehdoissa on enää muutamia kappaleita jäljellä.
Minä keksin heti muutaman ystävän, sukulaisen ja perheenjäsenen, joka lämpenisi kiinteillä kuulokkeilla varustetulle hupparille tai takille, kenties tekin? Henkilökohtaisesti olen katkera, ettei lookbookista bongaamaani vihreää naisten takkia löydy kaupasta, olisin muutoin lahjonut sillä itseäni. Höh.
Oli kiikarissanne sitten naisten tai miesten vaate, lahjaksi toisille tai itsellenne, kannattaa tilata joululahjat ennen 15.12, sillä hoodiebuddien alennuskoodi on voimassa siihen asti. Koodilla 2000 saatte -20% alennuksen ostoksistanne.
Kiitokset vielä pojille mallinhommista!
Toivottavasti joululahjapaketista kuoriutuu vaivanpalkaksi oma huppari.
VOIT SEURATA BLOGIA BLOGLOVINISSA, BLOGILISTALLA, FACEBOOKISSA, INSTAGRAMISSA JA PINTERESTISSÄ
Joulu on hiipinyt kotiimme. Kuusta enää odotellaan.
Olen miettinyt jo pitkään, millaisia vaikutuksia ekologisempiin kosmetiikkatuotteisiin sekä pesuaineisiin siirtymisellä olisi kasvojeni, hiusteni, pyykkieni ja tiskieni kuntoon. Kaikesta ekovouhotuksestani huolimatta olen vitkutellut siirtymää lähinnä mukavuussyistä, hintojen alentumista odottellen ja siksi, että olen suhtautunut pesutuloksiin epäluuloisesti. Nyt kun hinnat alkavat olla mukavalla kuluttajatasolla en keksi enää riittävän hyviä syitä olla testaamatta tuotteita.
Sain jo kuukausia sitten testattavaksi eco.kidin lasten shampoon ja hoitoaineen eikä taaperomme tukkaa ole sittemmin millään muulla pestykään. Useimmiten vain huuhtaisen lapsen hiukset vedellä, mutta välillä hiuksista löytyy kaikenmoista tahmaa piparkakkutaikinasta sormiväreihin, jolloin tilanne vaatii shampoon käyttöä.
Enemmän kuin lasten tai aikuisten hiustuotteiden vaihtaminen minua hirvittää kasvojeni jo valmiiksi kehnossa kunnossa olevalla iholla leikkiminen. Lähipiirilleni surullisen kuulun, sen riivatun yksisarvisfinnin iskettyä totesin tilanteen olevan sikäli huono, ettei ekopuhdistusaine voisi tilannetta radikaalisti huonontaakaan. Olen nyt käyttänyt kuvissa näkyvää puhdistusainetta tovin ja ihoni on pysynyt ennallaan.
Onko teillä kokemusta luonnonmukaisista raaka-aineista valmistetuista kasvojen- tai hiustenhoitotuotteista tai pesuaineista? Risuja, ruusuja vai männynkäpyjä?
Neljä Little-People hahmoa lemmikkeineen voitti Kisu kommentillaan: ”Mukana kahdella arvalla 🙂 En tarkalleen muista mikä oli omista leluista suosikki, mutta kova tarve oli olla isoveljien leikeissä mukana (tai tuhota ne) niin autoillessa kuin legoleikeissäkin.”
Lapsen kuvaaminen joulukortteja varten jäi hieman viime tippaan. Eri korttifirmojen sähköposteissaan painottava vihoviimeinen päivä tilata kuvakortit lähestyy uhkaavasti.
Päätimme siis istuttaa lapsen eilen alas (hahah, niinhän se juuri toimii vauhtitaaperon kanssa!) ja ottaa kuvia, olkoonkin että ulkona oli pilvistä ja harmaata. Seuraava hetki, kun tulemme olemaan keskipäivällä lapsen kanssa kotona, olisi nimittäin ollut liian myöhäinen tilaamisen kannalta. Kirottu kaamos!
Koska en halunnut kuviin aimoannosta keltaista keinovaloa, jouduimme tyytymään vähäiseen saatavilla olevaan luonnonvaloon. Se näkyikin monissa kuvissa rakeisuutena ja tarkennusongelmina.
Kaiken lisäksi keksimme, että jonkin eläimemme saaminen mukaan kuvaan olisi sympaattista ja kehotimme lapsen silittelemään sängyllä nukkunutta Peppiä. Huomaatteko, kuinka hurjan hyvillään kissa oli häiriöstä? Se vaihtoikin maisemaa sangen nopeasti.
Joulukorttikuvamme ei tule olemaan valokuvauksellisesti mikään tekninen mestarisuoritus valotuksineen ja tarkkuuksineen, mutta ainakin siinä on sellaista iloa ja riemua, mitä toivoisin löytäväni itsestäni jouluaattona, joululomalla ja uuden vuoden kynnyksellä.
Postauksen kuvituksena on ei– tai ehkä-kategoriaan päätyneitä kuvaehdokkaita, asianosaiset näkevät lopullisen kortin sitten joulun lähettyvillä.
Pistin tuulemaan myös juomapuolella ja saimme 
Näiden lisäksi saimme myös tölkkeihin pakattua
Minulta jäi juhlien valmistelukiireessä testaamatta löytämäni ginger ale-pohjainen glögiresepti, joten piilotin muutaman tölkin varastoon. Aion testiajaa reseptin vielä pikkujoulukauden kunniaksi.
Glögien ja mausteisten lämpimien juomien osalta maistelimme 
Viimeisin keräsi paljon kehuja kirsikkaisesta maustaan ja yksi vieraista näki itsensä nautiskelemassa juomaa myös pienen terästyksen kanssa, – johtuikohan kenties sekoituksen rommiaromista?
Aikuisille oli varattu erilaisia juustoja, nimittäin monille tuttuja 
Paikallisista yrityksistä oli juhlapöytää koristaneen kukka-asetelman muodossa esillä myös lempikukkakaupakseni kivunnut 
Tuliko nälkä? Itselleni tulee ruokakuvia ottaessa ja katsoessa yleensä aina, mutta nyt olen niin täynnä, ettei nälälle ollut tilaa.