Ette arvaa, missä kävin tänään. Ainakaan jos olette koskaan kuunnelleet avautumistani asiasta. Mieskin nauroi uhkaukselleni alun perin ja nyt kun sen toteutin, sain kuulla etten kuitenkaan käy jatkossa. Nähtäväksi jää, miten käy, sillä riski sille, että innostus jää kertaan tai kahteen on varsin varteenotettava.
Heittäkää veikkauksia!
Asiaan liittyy samainen kuntoklubi, jossa käyn crossaamassa ja se, ettei syntymänuuka viitsi jättää täysin testaamatta palvelua, josta maksaa siinä sivussa, kun maksaa ryhmäliikuntatunneistaan. (Jotka muuten itse asiassa maksavat vanhempani; Kiitos vain lapsenne eliniänodotteen pidentämiseen sijoittamisesta! Pus.)
Ja ihan vakavasti puhuen, minusta on mukavaa olla niin aikuinen, ettei sanojensa syömiseen ja mielensä muuttamiseen tarvitse enää liittää hirveää selittelyä, salailua ja häpeää. Seurakin on ehkä aikuistunut siinä määrin, ettei ei koskaan-lausunnoistaan joudu pysyvälle ivailuroviolle. Voi ihan rehellisesti myöntää, että uusia asioita voi kokeilla ja on olemassa mahdollisuus, että niistä saattaakin pitää, negatiivisista ennakko-oletuksistaan huolimatta.
Milloin olette viimeksi joutuneet syömään sananne tai kääntämään takkinne julkisesti?
VOIT SEURATA BLOGIA BLOGLOVINISSA, BLOGILISTALLA, FACEBOOKISSA, INSTAGRAMISSA JA PINTERESTISSÄ
Miten meni salilla? Saitko hyvän ohjelman? 🙂
Saan ohjelman tänään tai viimeistään keskiviikkoon mennessä. Semmoista puhuttiin, että koetetaan käydä näin alkuun järkevillä painoilla läpi kaikkia lihasryhmiä aika tasaisesti että saadaan kroppaan tuntumaa ja sitten JOS innostun niin katsotaan tarkemmin asiaa.
Sain käsistä jonkin lihaksen kipeäksi jo laitteita kokeilemalla. 😀
Kuulostaa hyvältä! 🙂
Mie jo ehin ensin säikähtää, että oot menny sinne aerobickiin 😀
Tähän voisin kommentoida että sitä ei tapahtu IKINÄ, mutta sitten joutuisin ehkä 10 tai 50 vuoden päästä syömään sanani, joten en sano mitään. 😀
Ja mä jo ajattelin et oot menny SOLARIUMII (joo en oo koskaan käyny millää kuntoklubilla ja ajattelin vaan et sielä on varmaan solkku… on sielä vissiin kuntosalikin).
noloo (siis mun aivot, ei sun saliohjelma. ehkä minäkin joskus. tai sitten ei.)
Hihi, se solarium olisi kyllä tällä kalpeusasteella tarpeen. 😀
Hienoa, minä ainakin tykkään salitreenistä toosi paljon:) Ryhmäliikuntatunnit eivät ole mun juttu, sykettä nostetaan sitten lenkillä/hiihtämällä. Alkuun koko kropalle ohjelma ja sitten kun innostut useampaan treenikertaan niin tarkempi jako;) Mulla on kolme erillistä treenipäivää. Nyt synnytyksen jälkeen jo reilun kuukauden olen treenannut suht. tehokkaasti, auttaa purkamaan ajoittaista stressiä:)
Kysymykseesi: en muista koska olisin sanoja joutunut syömään…En koskaan, koskaan myönnä olevani väärässä:D Vaikka kyllähän aikuinen voi olla väärässä ja tosiaan säilyttää kasvonsa, on jopa kypsää myöntää olevansa väärässä. Kasvunpaikka:D
http://mamainprogess.blogspot.fi/
En oikein välittänyt salitreenistä ajatuksena, kun mielsin sen tosi tylsäksi. Treenissä teho/käytetty aika alkaa olla tärkein kriteeri ja siksi päätin antaa salillekin mahdollisuuden.
Minä olen alkanut vasta viime vuosina myöntää olevani väärässä. Se on yllättävän vapauttavaa!