Nukahdin eilen hieman yli kello kahdeksan. (Äiti oli hieman väsynyt, ei niinkään lapsen synttäreiden valmistelusta vaan ennemminkin ensimmäisestä harjoitteluviikosta, aivotärähdyksestä ja portaalin synttärikemujen vietosta.)

Synttärit olivat koko lähisuvun yhteinen voimainponnistus ja kaikki järjestelyissä saamamme apu oli varmasti suuressa roolissa juhlien onnistumisessa. Mies leipoi suolaiset piirakat (aurinkokuivattutomaatti-feta- ja tonnikala-katkarapupiirakat) ja teki ceasarsalaatin sekä pannacotan. Miehen sisko auttoi kokkaamisessa ja teki herkkukeksejä. Huikean sirkus-sacher-kakun ostimme partiotuttavaltamme, joka tekee erilaisia kakkuja tilauksesta.

Vanhempani ja veljeni auttoivat koristeluissa ja siivosivat huushollinsa, jossa juhlat pidettiin. (Ilmapallot, viirinauhat ja keksien koristeena olleet koristetikut löytyivät kaikki kelpohintaan Tigerista.) Kuutti oli miehen vanhemmilla hoidossa perjantai-illan, jolloin olin itse reissussa ja mies kokkasi. Veljeni kokosi myös lapsilla ahkerassa leikkikäytössä olleen Ikean pahvikioskin.

Vieraita oli yhteensä parikymmentä, vaikka kutsuimme vain perheemme, yhden sukulaisen ja yhden ei-perheenjäsen-kummin sekä muutaman lapsen kaverin vanhempineen (lähinnä äiteineen). Tila ja ruoka riittivät kuitenkin mainiosti.

Minun puolestani olisimme kuitenkin voineet juhlia pidempäänkin, sillä en ehtinyt jutella kaikkien kanssa kovinkaan pitkän kaavan mukaan. Mitään erityistä ohjelmaa emme ehtineet järjestää, sillä vieraat livahtivat omille teilleen muutaman tunnin jälkeen, ennen kuin olin edes ehtinty pohtia, pitäisikö kemuja ohjelmoida jotenkin. Ilmeisesti syöminen ja leikkiminen sekä jutustelu riittivät ohjelmaksi…

Vaikka kivojen ihmisten paljous selvästi hieman hämmensikin lasta, hän oli illalla aivan innoissaan sekä juhlallisuuksista että lahjoistaan ja lauleli ”paljon onnea vaan” rimpsua useampaan otteeseen. Onnelliset vanhemmat ja ilmeisen onnellinen lapsi kiittävät vieraita ja apujoukkoja – ensi vuonna uudestaan!