Oi kevät ja hormonit. Niillä sanoilla on hyvä aloittaa. Mutta kyllähän tämä lisääntynyt valo ja luonnon herääminen saavat tällaisen keinotekoisilla hormoneilla tehoehkäistyn naisihmisenkin heräämään. Enkä ilmeisesti ole ainut: Yksi ystäväni kertoi kodinsisustus- ja vauvakuumeen iskevän aina keväisin ja toinen sanoi tunteiden olevan erityisen pinnalla aina kevätauringon ollessa kirkkaimmillaan.

Jälkimmäisen väitteen voin ainakin allekirjoittaa, sillä kotimatkalla Kideblogien yksivuotisjuhlista, meinasin pillahtaa blogiasioita Iinan kanssa ruotiessani itkuun, samoin kuin eräässä opiskeluihin liittyvässä tilanteessa, jossa puhuimme vanhemmuudesta. Lisäksi kaikki televisio-ohjelmien romanssit saavat minut nyyhkimään vuolaasti ja kirsikkana kakun päällä, netissä törmäämäni sitaatti vauvakroganeiden adoptoimisesta sai minut hihittelemään. (Nyt menee todella huonosti, tiedän!)

Kuutti on ollut kevätflunssan jälkimainingeissa edelleen hieman kipeä. Mies haki hänet eilen aikaisemmin päiväkodista ja tänään olemme lähinnä levänneet kotosalla. Muutaman asian hoitaminen on vaatinut pikaista ulkopyrähdystä ja sujautin vain parin minuutin mittaisen siirtymisen kunniaksi lapselle päähän trikoopipon, ensimmäistä kertaa tänä keväänä.

Saimme kaksi suloista pandapipoa kevättervehdyksenä Viljamin puodista ja hauskana yhteensattumana himo-ompelijana tunnettu Siperian Ella oli tehnyt Kuutille syntymäpäivälahjaksi paidan keltaisesta pandatrikoosta, josta toinen pipo on ommeltu. (Kuosiyhteensopivaa asua siis pukkaa!)

Ella kehui Viljamin puodin kankaat ja palvelun maasta taivaaseen asiasta keskustellessamme ja pitäähän kankaita sekä ompelun oheistarvikkeita elämäntapanaan shoppailevaa kaveria uskoa: Jos siis trikoopipot tai käsistään kätevämpien osalta kankaat ja napit kiinnostavat, puodissa on euron postikulujen tarjous voimassa tämän kuun loppuun.