Tässäpä teille valokuvapostikortteja pääsiäisleiriltä.

Eilisen ohjelmaan on kuulunut majoitteiden pystyttämistä ja pihakeittiön kasaamista, koirien kanssa remuamista, bofferointia, jousipyssyillä ampumista, kyykkäturnaus ja auringossa paistattelua. Tänään jokainen ikäryhmä saa juuri heille suunnattua ohjelmaa ja illemmalla järjestetään suuri pääsiäismunien etsintä, joten minun täytyy luikahtaa metsään piilottamaan rajatulle alueelle satoja pieniä suklaamunia…

Kuutti on viihtynyt muuten erinomaisesti, mutta päiväunille oli vaikeaa nukahtaa vieraassa saunatuvassa. Yöunille nukahtaminen kävikin jo paljon kivuttomammin. Lapselle on riittänyt hoitajia ja sylejä. Toisaalta tällä on riittänyt hommaa koirien jahtaamisessa, kepeillä leikkimisessä ja ympäristön tutkimisessa siinä määrin, ettei hän ole paljoakaan malttanut oleskella kenekään sylissä.

Kun olen saanut seurata, miten mukavaa lapsella on, en ole katunut yhtään sitä että päätin ottaa lapsen leirille mukaan ja viettää yhteistä aikaa sen sijaan että lapsi lähtisi isovanhempiensa kanssa mökille. Sitäkin vaihtoehtoa nimittäin tarjottiin, mutta harjoittelun ja muiden (opiskelu)hommien vuoksi vähiin jääneen yhteinen ajan vuoksi halusin viettää pitkän viikonlopun yhdessä lapsen kanssa.

Leiripaikka on osoittautunut kompaktiksi ja viihtyisäksi. Miesparkani joutuu tosin nukkumaan laavussa, sillä koiria ei saa viedä sisätiloihin. Häntä varmaan harmittaa hurjasti ettei hän joudu kuunteleman lapsen yöheräilyjä tai aikaisen aamun hulinoita vaan hän saa nukkua omassa ylhäisyydessään ainakin aamupalaan asti. Ja lämmintä, sitä täällä tosiaan on ollut. Kelin puolesta on vallinnut ajoittain, auringon paistaessa, melkeinpä kesäleiritunnelma.

Täytyy vielä kertoa lopuksi päivän hyvän mielen juttu:
Olen ohjannut yhdessä partioryhmää muutaman vuoden ja ollut sittemmin erinäisten partiotapahtumien puitteissa tekemisissä erään partionjohtajakollegan kanssa. Hän lähti eilen hakemaan Keravalle unohtuneita tavaroita ja ehdin sanomaan, että jos hän sattu käymään kaupassa samalla niin…

Siinä vaiheessa tämä kollegani kaivoi autonsa jalkatilasta avaamattoman pepsipullon ja ojensi sen minulle todeten hankkineensa pullon varta vasiten minua varten jo edellisellä kauppareissulla. Kun kuulemma kuitenkin tilaisin sellaisen jossain vaiheessa. Ehkä olen ennalta-arvattava, mutta ajatus oli joka tapauksessa erinomainen. Eli kiitoksia vain S!