Se himoitsemani takki tuli postissa, noudin sen ja sovitin. Ja voihan pakurikääpä, vyötärösäätö ei ollutkaan toivotunlainen. Takki oli liian massiivinen ja laatikkomainen makuuni. Sopisi paremmin jollekin taitoluistelija-runotyttömalliselle kuin minulle.
Tungin siis takin huokaisten takaisin laatikkoonsa ja pitäisi viedä se palautukseen. Harmittaa siksikin vietäväksi, että takki oli sellaisen merkin takki, jonka vaatteista pidän yleisesti ottaenkin ja 190€ alkuhinta oli pudonnut viiteenkymppiin. Mutta kun ei niin ei.
Laitoin nyt, vahingosta viisastuneena, hieman erilaisella vyötärösäädöllä varustetun takin tilaukseen, toivotaan että se täyttäisi toiveeni. Kun tätä takkiasiaa on näin kauan haudottu, en aio nyt tyytyä sinne päin toiveisiini sopivaan takkiin.
Kun etsiskelin takkia itselleni päädyin tapani mukaan hieman harhateille eli selaamaan lasten maihinnousu- ja parkatakkeja. Löysinkin lapselle alennusmyynneistä mainion toppatakin ensi talvelle (tai sitä seuraavalle, jos lapsi kasvaakin todella hitaasti). Todella tyypillistä, parhaimmassa tapauksessa tässä käy taas niin että löydän lapselle jotain, mutta jätän ostamatta alun perin itselleni kaavaillun asian.
Takit: 1.,4., 6. & 7. Babyshop / 2. & 3. Ellos / 5. H&M
Toi 7. on ihana! Olen itse tosi huono tilaamaan vaatteita netistä, juurikin siksi kun en tiedä onko koko oikea tai istuuko vaate hyvin. Lisäksi en jaksa sitä vaihtorumbaa, en sitten millään! Oman kevättakkini löysin tänä keväänä Vero Modasta, ja olen ihan rakastunut. 🙂
http://mkasvukipuja.blogspot.fi
Shoppailu on kyllä kummasti kurjempaa, jos jotain pitää oikeasti löytää. Kiersi sitten hiki niskassa kauppoja tai vaihtosähläso verkkokauppaostostensa kanssa. 😀
On ihan parasta, jos löytää vaatteen, jota rakastaa ehdoitta ja puhki asti!