Kiskoin lapselle aamulla päälle jotain vaatteita kaapista. Tai oikeammin, flunssaisena ja pää tukkoisena huutelin sängystä käsin:
Ota ne norsuhousut tuolilta. Sitten vihreät sukat. Omasta kaapista oven puoleisesta reunasta vihreä paita! Ja pipolaatikosta se sinioranssi lippapipo. Siniset kengät vielä!
Vasta lapsen ollessa lähestulkoon lähtövalmis ja tämän odottaessa eteisessä xylitolipastilli suussa, selvitin kurkkuni ja kiskoin häthätää jotain itselleni päälle. Ovensuussa keksin, että lapsen asukokonaisuudesta tulikin mielestäni aika kiva ja nappasin kameran mukaan. Tarkoituksena oli räpsäistä pari asukuvaa lapsesta yläkerroksen kierreportaissa, mutta jälkikäteen koneella katsottuna niissä oli huono valaistus. Onneksi siis nappasin kymmenen ruutua vielä ala-aulassa.
Noista kymmenestä kuvasta yhdessä lapsen silmät olivat räpsähtäneet kiinni ja toisessa olin sählännyt tarkennuspisteiden kanssa. Mutta kahdeksan oli ihan sellaisenaan käyttökelpoisia. Kuten olen aikaisemminkin sanonut, innokkaasti valokuvaavana ja bloggaavana olen tietysti tosi hyvilläni siitä että lapsi poseeraa mielellään valtaosan ajasta (ja silloin kun kuvaaminen ei huvita, kuvia ei oteta).
Ja että kameran takaa täytyy vaan huudella, että menepä tuohon patterin eteen ja ota joku kiva asento. Lapsi sitten itse vaihtaa välillä painopistettä, nojailee seiniin, nostaa käden poskelle, väläyttää hymyn tai ankkanaaman. Jotenkin vieläkin huvittaa se, että toisten lapset tykkää potkia palloa, mutta oma jälkikasvuni pitää poseeraamisesta…
Housut: Tutta / Kengät, sukat ja pitkähihainen t-paita: H&M /
Neule: Vesannon Wanha Koulu Ajanpatina / Lippapipo: Nosh
Ihania kuvia! Mahtava poseeraaja sulla! Meidän neiti nykyisin suostuu kameran eteen vain harvoin, ja silloinkin yleensä alkaa irvistää… 😀
Semmoinen irvistys-hymy on vissiin näillä isommilla taaperoilla melkeinpä ominaisuus eikä bugi. ;D
Ihan mainio heppu, Lailalle viestiä ehdottomasti!!
Ja häh, vieläkö sille sopii toi neuletakki?! Ihastelin sitä sillon Seurasaaressa ja siitähän on jo pitkästi yli vuosi..
Päivän biisi: SMG – Missä olet Laila?
Ja halutaan olla knääpiöitä, halutaan olla knääpiöitä. Koska sillon sama neuletakki mahtuu yli vuoden, kun pitää ensin tunikamallisena ja hihat rullalla ja sitten napapituisena ja hihat auki. 😀
ihana poseeraaja sulla! Tällaisen 1,5 -vuotiaan kanssa on vielä aavistuksen haasteellista…
Niin taisi olla tuon omankin kanssa, mutta iän myötä se on hiffannut että poseeraamalla saa kivoja kuvia ja roppakaupalla äidin + muiden spontaaneja kehuja. 😀 Tai mikä lie 2,5v:n motivaatio sitten onkaan.
Mä oon ehkä vähän kade pojan piposta ^^
Mä oisin muuten, mutta onneksi on oma Coston lippalätsä. 🙂
Ihana poseeraaja! Meillä Ipana tajuaa alkaa hymyilemään ja virnistelemään kun otetaan kuvia.
Miten sä löydät noin ihanan värikkäitä lastenvaatteita? Ostatko uutena?
Villapaita on kirppikseltä, samoin toi alempi paita, mutta Tutan housut on Reiman verkkokaupan alesta. Ostan aina kirppikseltä kasvunvarallisiakin vaatteita, jos löytyy kivoja ja sitten täydentelen uusilla.
Plus uutena ostetut koitan pistää lainakiertoon kavereiden / tuttujen lapsille, kun käyvät pieniksi. Ei tule niin paha morkkis silloin. 😀