Kyllähän se oli tiedossani, että pimeän ajan väsymys iskisi jossain vaiheessa; Kuulun juuri siihen ihmisryhmään, jotka muuttuvat pimeään vuodenaikaan tavallistakin lakananvalkoisemmiksi, tyhjentävät kalenterinsa ylimääräisistä menoista, jumittavat kesken keskustelun tuijottaen tyhjää, eivät ymmärrä ohjeita, himoitsevat energiapitoista ruokaa, lintsaavat treeneistä ja nukahtelevat työ- tai koulupäivän jälkeen ihan pienille päiväunille, jotka venähtävät iltaan asti.
Jos asuisin yhtään pohjoisemmassa, olisin varmaan joutunut jo napsimaan talvisin jotain vitamiineja vahvempia nappuloita, sen verran alas pimeä aika mielialan romahduttaa. Viime talvena ihmettelin, että selvinsinpä aika vähällä, mutta en tiedä, johtuiko se raskaus- ja imetysajan kuolemanväsymykseen vertaamisesta. Nyt nimittäin tuntuu taas siltä, ettei minkään tekemisestä tule mitään.
Pari vaivaista kouluhommaa pitäisi kirjoittaa ennen joululomaa ja lomalla sitten muutama pidempi tehtävä nakutella kuntoon. Niitä lomahommia en halua edes ajatella, kun näiden kahden kotitenttivastauksenkin kanssa olen ihan pulassa. Syys-lokakuussa oli sen verran mittava tenttirupeama, että narisin siitä täälläkin ihan liiaksi asti ja lisäksi pari hanketta raportteineen sekä kasa pienempiä tehtäviä. Silloin taisin painella tehden sillä ajatuksella, että jos nyt hyydyn, koko syksyn opintohommat kaatuvat siinä samalla. Olisikohan tämä väsähdys voinut odottaa vielä näiden parin tehtävän yli? Ei ilmeisestikään.
Asunnossa vallitsee normaaliin verrattuna kaaos; Eteisessä odottaa pahvilaatikoita roskakatokselle niitä kuljettavaa pikkuapulaista, kellariin menevät liian pienet vaatteet päätyvät varmaan vahingossa roskikseen miehen mukana, ellen saa vietyä niitä pian alas, kassillinen kierrätysvaatteita odottaa, että jaksaisin kuvata ne ja huudella, haluaako joku ne… Joulukoristeluja en ole jaksanut vielä edes miettiä, vaikka lapsi runisee koko ajan haluavansa kotiin jo jotain jouluista, satunnaiset pyykkikatastrofit kuten koiranpissaepisodi sotkevat juuri ja juuri rullaavan systeemin.
Koska olen raskaan sarjan esteetikko, jonkin sortin neurootikko, järjestelmällinen ja vähintäänkin perussiisti, hoitamattomat asiat vain pahentavat olotilaani. Sellaista nappulaa ei vain löydy, jolla voisin kääntää sotkun huomioimisen ja tekemättömistä hommista stressaamisen pois päältä. Postittamattomien joulupakettien, tärkeiden kirjeiden, maksamattomien laskujen ja lähettämättömien joulupostimailien kasa sen kun kasvaa eteisen tasolla ja koneen sähköpostilaatikossa. Elättelen toivetta että ainakin kiireisimmät niistä tulevat hoidettua ensi viikonloppuna, joka ei poikkeuksellisesti ole täynnä ohjelmaa.
Jokunen teistä varmaan pohtii, että mitä se siellä nurisee; Hoidettavana on vain yksi lapsi, kolme eläintä, pieni asunto, kasa partiohommia, blogi ja päätoimiset opinnot – helppo nakki. Ja niinhän se noin listattuna onkin eikä minulla perinteisesti ole ollut ajanhallinnan tai aikaansaamisen kanssa mitään merkittäviä, jatkuvia haasteita, jotka sakkaisivat päätä. Halua tehdä olisi, tuntuu vain siltä että kykyä ei ole. Keho tuntuu voimattomalta, tai ainakin tavallista ryytyneemmältä ja kaikki keskittymistä vaativa aivotoiminta edellyttää erityistä ponnistelua.
Tänään tein päätöksen, josta saisin varmaan useammaltakin moralisoijalta laskiämpärillisen tavaraa niskaani. Vein lapsen päiväkotiin, pikaimuroin asunnon, napsautin pyykinpesukoneen päälle, tyhjensin viimein kuukauden sängyn alla piileskelleen ostoskassillisen tavaroita paikoilleen ja hoidin muita rästilistalla odotelleita askareita kuntoon. Toivon että iltapäivään mennessä koti on vähän paremmassa järjestyksessä ja kouluhommat ovat nytkähtäneet edes sivun tai kaksi eteenpäin.
En siis karannut päiväsalille, käyttänyt päivää kynsien lakkaamiseen tai vartalon kuorimiseen, vaikka niillekin olisi todella tarvetta. Totesin vain, että läsnäolopakottomalle luennolle raahutumisen sijaan koettaisin varmistaa, etten päädy tuhertamaan itkua peiton alle pariksi päiväksi vaan saan palautettavat työt jonkin sortin kuntoon. Poden aina surkuhupaisan mittakaavan saavuttavaa huonoa omatuntoa tällaisista ratkaisuista, mutta viime aikoina olen päättänyt, etteivät hermoromahdukset vain ole mistään kotoisin – ainakaan jos niitä saa vain siksi että koettaa miellyttää kaikkia muita samaan aikaan.
Paras ratkaisu, jonka olen viime aikoina tehnyt, on uuden lenkki-, treeni- ja kotityöhommia helpottavan soittolistan kasaaminen. Edellistä soittolistaa olinkin ehtinyt kuunnella puhki vähintään puoli vuotta. Toivottavasti tämäkin inspiroi, ilahduttaa ja auttaa todellisuuden pakoilemisessa yhtä hyvin kuin edellinen. Joku teemasoittolistojen tekoon vihkiintynyt ja instaani ajatuksella seuraava on saattanut hoksata, mikä yhteys meneillään olevilla median sekakäytön projekteillani ja soittolistoillani – eikä uuden listan sanoituksien tematiikka näin ollen yllätä.
Musiikkipuoli on siis suurinpiirtein kunnossa, mutta mitä muita vinkkejä teillä olisi kadonneen vireystilan takaisin saamiseen? Superruoka-aineita tai energiavirtoja avaavia taikavenytyksiä – kaikki kikat otetaan vastaan, myös ne parhaat tsemppausbiisit. Miten nitistää vetämätön olotila?
Mä päädyn aina välillä pitämään kaaoksentaltutuspäiviä. Yleensä niin, että mulla on työaikapankissa kertymää ja otan sen vuoksi itselleni vapaapäivän. Olen jopa niin ovela kettu, että valitsen päiväksi sellaisen, jolloin isommat lapsetkin ovat alkuiltaan saakka harrastuksissaan, eivätkä siis kolistele yhden kahden maissa kotiin.
Sitten pistän asiat järjestykseen. Siivoan, lajittelen, pesen pyykit, vien kierrätysroskat, soitan puhelut, maksan laskut, täytän lomakkeet ja varaan ajat.
Kaikkein akuuteimmathan siinä vain ehtii hoitaa…mutta ne ovat juuri niitä asioita, jotka kasaantuessaan aiheuttavat hirveää ahdistusta. Ja joita ei vaan arki-iltojen satunnaisten hässäkkätuntien aikana ehdi hoitaa.
Mua rasittaa ja kuormittaa tietyn pisteen jälkeen epäjärjestys ja hoitamattomat asiat niin paljon, että tuollainen ”tilanne haltuun -päivä” on mielenterveydelleni paljon antoisampi juttu kuin kahviloissa luuhaaminen, shoppailu tai jumppa.
SITTEN kun kaaos on taas hallinnassa, voin rauhassa jumpata tai istua lattemuki edessäni, jos sattuu olemaan vapaata aikaa.
Mutta ne jaksamisvinkit. Olen sikäli onnekas, ettei kaamosaika sinänsä väsytä tai masenna mua. Pysyn ihan toimintakykyisenä nämä viikot, vaikka toki rekisteröin pimeyden ja huomaan kaipaavani enemmän unta.
Tärkein jaksamista edistävä asia mulla onkin riittävä, laadukas uni. Onneksi sellaista on ollut tänä syksynä tarjolla suht säännällisesti. Ajoissa nukkumaan ja ylös viimeisellä mahdollisella hetkellä niin, ettei kuitenkaan tule kiire.
Ja sit ravinto. Ajattelen ruokaa yleensä suhteellisen vähän, mutta iän karttuessa olen huomannut, että väsyneinä aikoina jaksan paremmin, kun lisään tuoreiden kasvisten, hedelmien ja veden määrää ruokavaliossani entisestään. En ole makeiden juttujen ystävä, mutta vahvat juustot & punaviini houkuttavat pimeinä iltoina. Jos pidän sen osaston minimissä, olen selvästi pirteämpi. Joku monivitamiinivalmiste tai dee mulla menee myös läpi talven.
Ja sit liikunta. Ja raitis ilma. Teen istumatyötä koneen ääressä. Liikun harvoin toimistolta muualle kuin johonkin toiseen tilaan palavereissa tai seminaareissa istumaan. Perheemme logistiikan vuoksi kuljen työmatkat tällä hetkellä autolla tai bussilla. Yritän valita bussin aina kun vain mahdollista, sillä silloin joudun väkisinkin kävelemään koti – päiväkoti – koulu – työpaikka -matkoilla edes jonkin verran. Hyötyliikunnan merkitys korostuu, kun SEKIN alkaa olla elämässä kortilla.
Arkisin emme todellakan ehdi emmekä oikein jaksakaan ulkoilla iltaisin. Se tunti pari, mitä kotona ollaan, menee huoltotehtävissä. Mutta liikuntaa yritän harrastaa kolmesti viikossa. Vaikka mikä olis. Vaikka itsensä lenkille tai salille tai joogaan kampeaminen tuntuisi ihan järkyttävältä ponnistukselta, niin menen
Raitis ilma auttaa kyllä tosi paljon, pitäisi vaan raahautua edes koiran kanssa pikapyörähdykselle, jos alkaa hyytyä. Samoin liikunnasta saa hurjasti energiaa, vaikka liikkumaan lähteminen on tavallistakin vaikeampaa näin pimeään aikaan.
Tuo kaaoksentaltutuspäivä on tosi hyvä termi ja idea, jotenki se, että pistää asiat kerralla kuntoon, niin sitten ehtii ja jaksaa taas hoitaa muitakin hommia. <3
No ihan samaa mietin itsekin. Olo on kun horrostavalla liskolla! Mitenhän sitä sais puhtia päivään…
Toivottavasti lumi ja pakkaskelien kirkastamat päivät helpottaisivat edes vähän!
Oi voi. Tiedän niin miltä tuntuu. Tämän viikon olisin voinut vain nukkua läpi. Ikävä kyllä olen osa-aikainen työntekijä, osa-aikainen yrittäjä ja tällä viikolla ohjelmassa on lisäksi kaksi kurssipäivää näiden lisäksi. Puoliso joutuu tekemään hurjia ylityömääriä (yleensä erityisesti silloin, kun olemme suunnitelleet menoja), joten esimerkiksi lemmikkien, kodin ja meidän tapauksessa myös vuokrahevosen hoito on kaatunut minun niskaani. Lisätään tähän vielä pakolliset synttärijuhlat, joita on nyt kahtena viikonloppuna – toinen usean tunnin ajomatkan päässä. Lisäksi sukulaiset pyytelevät käymään ja kaverit yrittävät ehdotella minun tiukkaan aikatauluun sopivia kahvitteluja, joten voin sopivasti tuntea vielä huonoa omaatuntoakin. Minä vain haluaisin käpertyä sohvalle. Helpotusta on näkyvissä joskus joulukuun puolella. Itku ei auta, mutta ei se kaukanakaan ole erityisesti silloin kun olen ollut liikenteessä aamuvarhaisesta saakka ja ajan pilkkopimeässä kohti kotia lähempänä kellon raksuttaessa iltayhdeksää. Tämä on vaikeaa ja haastavaa muutenkin, mutta miksi tämän pimeyden täytyy olla juuri nyt niin läpitunkevan väsyttävää?
Kuulostaa tosi haastavalta paletilta! Hurjasti tsemppiä ja toivottavasti edes joulunaikaan ehtii vähän lepäämään. Jos kyläilyjä saisi siirrettyä ainakin hieman väljempään tilanteeseen, kyllä ne läheiset useimmiten ymmärtävät ihan mukavasti, jos sanoo, että nyt ei ole aikaa eikä jaksamista, vaikka olisikin ihana tavata. 🙂
Hommat haltuun- päivä on muuten nerokas ajatuksena ja varsinkin se, että hoitelee kaiken kerralla. Pahinta on aloittaminen ja pitäisi-ajatukset rassaa. Mä aloitankin tollaisen kerralla tekemisen! Luulen, että toimis mulle. Joku Lapin yliopiston tutkija kehotti kaamosväsyjiä ottamaan iisimmin:) että ei siinä muu auta. Kuulemma nimenomaan ulkoilu jeesaa, mut mun talvimielialaan puree uinti. En tiiä miksi. Turkoosi vesi, veden kannatus, rentouttava sauna, hyvä uintiseura… Mun on pakko ulkoilla koiran kaa reipas lenkki aamulla ja vaikka se ei heräämishetkellä kiinnosta yhtään, niin se virkistää. D-vitamiini auttaa ja se, että jos haluaa syödä herkkuja, niin ei missään nimessä vedä niitä pelkältään, koska rajut verensokerin heittelyt väsyttää sairaasti. Vedän myös erityisesti kiiwiä ja sitrushedelmiä, luulen et ne jeesaa. Ja lopulta: mitä miellyttävämmin voi saada nää päivät kuluu, niin lopulta tammikuusta alkaa helpottaa. Voi, kun voisi mennä aurinkoon. Mä lasken päiviä lomaan… Joka vuosi vannon, että säästän rahaa ja huolehdin, että marraskuussa lennän aurinkoon lomalle ja oonko mä tänä vuonna siellä??? No EN! ENSI VUONNA OLEN!
Mun mielenterveydelle teki ainakin todella, siis todella hyvää pistää kerralla lähes kaikki rästihommat kuntoon. Pari päivää sen jälkeen olo oli kuin uudella ihmisellä.
Kiivi ja sitrushedelmät siis superruokien listalle ja testiin!
Toivottavasti ensi vuonna pääsee sitten aurinkoon!
Mä oon tosi tehokas sillon, jos mua vituttaa enkä ole saanut seksiä pitkään aikaan 😀
Pitänee siis pistää miesparka vieroituskuurille ja kokeilla, toimisiko. :,D