Välillä tekstiä, silloin kun tuntuu siltä että on jotain sanomisen arvoista. Ja välillä kuvia – tällä kertaa sitten niitä.

Tuntuu että jonkin sortin flunssanpoikanen on pukkaamassa päälle ja päässä surisee. Josko värien yliannostus lastenhuoneen ja muidenkin nurkkien yksityiskohtien muodossa olisi piristävämpää kuin puolikuntoiset narinani. 

Täytyy muuten sanoa, että on kivaa laittaa esille kaikkea pöhköä, kuten riemunkirjavia eläinpurkkeja tai dinosauruksia – onpahan heittää lapsen huomioiminen perusteluna mahdollisille hillitymmästä tyylistä tykkääville sisustuskriitikoille. Lapsi, mikä ihana tekosyy.