Lapsiasiavaltuutettu haastoi bloggaavat vanhemmat ja itse kunkin meistä pohtimaan, millaisia joululupauksia (niiden perinteisten uudenvuodenlupausten lisäksi tai rinnalla) voisimme antaa, jotta joulu olisi mukava kaikille – erityisesti lapsille. Tartuin haasteeseen ja kävin peräti askartelemassa (lasketaanhan nettiaskartelukin mukaan?) aihetta käsittelevällä sivustolla tuollaisen hienon ”huoneentaulun” itselleni muistilistaksi. 

Pohdin, mitä voisin tehdä koko perheen joulufiiliksen eteen omalta osaltani. Väittäisin nimittäin että kun aikusilla on mukavaa, lapsillakin on siinä sivussa kivempaa. Poikkeuksina toki tapaukset, joissa aikuisten käsitys hauskanpidosta pyörii vaikkapa yksinomaan rästihommien paiskimisen tai alkoholin humalahakuisen juomisen ympärillä. Koska minun ei tarvitse erikseen luvata lapselle raittiita pyhäpäiviä enkä voi muuttua lumeksi lumileikkeihin, päätin keskittyä henkisempään puoleen. (Esimerkit bongasin em. sivustolta.)

Yhteiset joulupuuhat, rennosti ottaminen ja lapsen tasolle laskeutuminen leikkien ja kohtaamisen merkeissä. Ainakin niitä haluaisin tuoda jouluumme. Rennosti ottaminen kattaa niin yrityksen välttää joulustressiä ja unohtaa opiskeluasiat silloin kun en niitä tee, kuin turhista sotkuista tai pikkuvioista naputtamisen välttämisenkin. Joulukoristelun makuun olemme jo päässeetkin kuusen pystyttämisen ja pikkuhiljaa kotiin ripotellun joulurekvisiitan muodossa, joten joululahjaksi saadut kirjat, lelut ja muut ihanuudet pitää kaivaa seuraavaksi käyttöön yhdessä luettaviksi sekä leikittäviksi.

Lapsena minusta oli mukavaa, että jouluaatto oli varsin kiireetön, mutta sisälsi kuitenkin paljon puuhaa. Lumisina talvina kävimme ulkoilemassa ja pulkka-ajelulla, toisinaan koristelimme kuusen vasta aattona, joka joulu saunoimme pitkän kaavan mukaan, söimme joulupuuroa ja jossain vaiheessa pukki kävi jakamassa lahjat, joita tutkiskellen ja herkkuja mutustellen rauhoituimme loppuillaksi omiin puuhiimme. 

Meidän jouluaattomme on viime vuosina vietetty kahdessa osoitteessa, ensin joulupuuroa syöden, saunoen ja lahjoja avaten vanhemmillani ja alkuillasta miehen perheen luokse syömään ja joulunviettoon siirtyen. Koska välimatkat eivät ole pitkät, ei aattoon ole mielestäni pesiytynyt liiaksi kiireen tuntua, pakotettua säntäilyä tai huonoa omatuntoa puoleen tai toiseen.

Katsotaan, kuinka kauan jatkamme tätä tapaa – todennäköisesti ainakin siihen asti, että voimme neliöiden ja seteleiden puolesta pyytää kaikki meille joulunviettoon. Keh keh. Joka tapauksessa ”kahden kohteen joulua” vietettäessä konkreettiseen ja korvien väliseen rentouteen, läsnäolemisen taitoon ja rauhaan täytyy satsata erityisesti. 

Mitkä asiat tekivät teidän lapsuutenne jouluista hyviä tai kurjia? Entä mistä asioista uskotte onnistuneen joulunajan koostuvan – aikuisten ja lasten näkökulmasta?

Voit tehdä oman joululupauksesi täällä.