VAIN KAKSI KÄTTÄ – eli yhden vastalauseen monet kasvot

Torilla tavattiin. Laulettiin, huudettiin ja taputettiin. Osa nauroi ja toisia itketti. 

Oli sylivauvoja, isoäitejä, varhaiskasvattajia, äitejä, ukkeja, isiä, lasten kanssa toimivia ammattilaisia kummeja ja solidaarisuusmarssijoita.

Ja niitä, jotka ymmärtävät, muutoinkin kuin työnsä tai omakohtaisen kokemuksensa perusteella, ettei lapsiin kohdistuvilla kurjistuksilla saada Suomea nousuun, ei rakenneta parempaa tulevaisuutta tai vähennetä lainaa.

Kun karsitaan lasten oikeuksista turvalliseen lapsuuteen ja läsnäoleviin aikuisiin, siitä koituvat velat sekä henkiset että fyysiset, jäävät vain entistäkin raskaampina tulevien sukupolvien maksettavaksi.

Kiitos #vainkaksikättä.

 

 

16 kommenttia artikkeliin “VAIN KAKSI KÄTTÄ – eli yhden vastalauseen monet kasvot

    • Oli hienoa, että saatiin niin moniammatillinen porukka ja monet etujärjestötkin yksityishenkilöiden rinnalle mukaan – kun kentällä tehdään työtä monenlaisella koulutustaustalla ja erilaisia osaamisalueita hyödyntäen, kiva että se näkyi myös mielenilmauksessa.

      Pitääkin käydä kurkkaamassa juttusi!

  1. TÄRKEÄ ASIA, Lasten asioita koskea. SUOSITTELEN LÄMPIMÄSTI.
    Kannattaa käydä allekirjoittamassa ADRESSI ko. Tärkeän asian tiimoilta.
    Löytyy Googlella.

    Kivoja kuvia. Hienoa kun jaoit asian meidän kanssa.

  2. Ymmärrän hyvin, että leikkauksia, varsinkin lapsilta ja lapsiperheiltä, vastustetaan. Kuitenkin sanoisin että mielummin leikataan nyt, kuin sysätään tämän hetken sietämätön taloustilanne lastemme kannettavaksi sitten muutaman vuoden päästä korkojen kera.

    • Timo hei. Jos suomalaiset suuryritykset maksaisivat veronsa, ei tarvitsisi leikata MISTÄÄN. Tai jos ympäristölle haitallisia tukia vähennettäisiin, ei tarvitsisi leikata MISTÄÄN. Leikkaukset eivät ole pakko, vaan puhtaasti kolmen S:n arvovalinta.

    • Siitä, onko pakko leikata ja kuinka paljon, voisi käydä ihan oman keskustelunsa.

      Mutta jos jätetään se tosiasia sivuun, että nykyiset leikkaukset ovat moninkertaisia aiempiin verrattuna ja oletetaan, että pitäisi leikata tuon verran…

      Silloinkin voidaan todeta, että esimerkiksi autoverotusratkaisuilla, uusien hävittäjien hankintojen vähentämisellä tai monella muulla liikkeellä kuten ympäristöhaitallisista tuista karsimalla saavutettaisiin samat säännöt. 

      Kyseessä ei ole pakko, kyseessä on arvovalinta.

      Kun edellisen laman aikaan leikattiin lapsilta ja perheiltä, saatiin aikaan sukupolvi, josta yli neljäsosa päätyi käyttämään mielenterveyspalveluita. Ja nyt laman ajan lasten koulupudokkuutta ja syrjääntymistä ihmetellään kilvan työryhmissä.

      Jokainen varhaiskasvatukseen laitettu euro poikii tutkimusten mukaan 5 euroa tulevaisuudessa.
      Ajatuksen voi kääntää myös toisin päin: Kuinka paljon jokainen leikattu euro maksaa tulevaisuudessa?

      Pahoinvointi nakertaa hyvinvointiyhteiskuntaa sisältäpäin.

      Koulut kuormittuvat, kun lapset eivät saa varhaisessa vaiheessa edes perustason tukea kielen tai sosiaalisten taitojen kehitykseen, erityislapsista tai äidinkielensä rinnalle suomea opettelevista puhumattakaan. Ongelmat eivät poistu, ne siirtyvät myöhemmäksi ja kroonistuvat.

      Sosiaalisten taitojen heikko kehittyminen ja itsetunnon vahvistumatta jääminen, kun aikuisilla ei ole aikaa huomioida, kehua, kannustaa, tukea ja neuvoa, näkyvät myöhemmin mielenterveys- ja terveysdenhuollon puolella.

      Liian suurissa lapsiryhmissä ei ehditä vastata nopeasti edes perusturvallisuuden tunnetta luoviin tarpeisiin: Uneen, ruokaan, vessatoimintoihin, lämpötilojen vaihteluihin ja vaatetukseen tai turvaan mahdollisesti väkivaltaisesti tai uhkaavasti käyttäytyvien ryhmäläisten suunnalta.

      Millaisia ihmisiä tällöin kasvaa?

      Tasapainoisia, itseensä luottavia ja itseään kehittäviä veronmaksajia, jotka osaavat olla ihmisiksi yhteiskunnassa, kunnioittaa toisia ja nähdä oman itsensä yli? Vaiko pelokkaita, uhkakuvien varjossa eläviä, huonoilla sosiaalisilla valmiuksilla ja elämää rajoittavilla mielenterveysongelmilla varustettuja kansalaisia?

      Suurimmaksi osaksi todennäköisesti jotain tältä väliltä, sillä täysipäiväisessä hoidossa oleva lapsi on hoidossa päivittäin (5x) n. 8h tai enemmän eli 40+h viikossa ja pieni lapsi on hereillä 12+h (7x) vuorokaudessa eli 84+h viikossa, joten lapsi saa 40+h huomiota myös perhepiirissä.

      Suurimmat ongelmat kasaantuvatkin todennäköisesti niille lapsille, joiden vanhemmat kaipaisivat vanhemmuuden tukea, kanssakasvattajuutta ja rutiineja arkeen. Noh, näiden perheiden tilanne tuskin tulee parantumaan jatkossa.

       

        • Heh, kiitos. Tosin hävettävän paljon tuli kirjoitusvirheitä, kun koetin autokyytiin kiiruhtaessani samalla naputella häthätää ajatuksiani ylös…

      • Kiireessä, tien päällä kirjoitettu kommentti.

        Piti siis sanomani, että hallitus leikkasi tai aikoo leikata enemmän kuin aikaisemmin puhuttiin ja kaavailtiin.

        Ja saavutettaisiin siis samat säästöt eikä säännöt, kiitos autocorrect. <3

  3. hei, te bloggaajat olette tärkeitä tuomaan esille, miten paljon porukkaa oli liikkeellä. reitti oli 2 km pitkä, ja kun letkan pään ihmiset tuli takaisin rautatietorille, letkan viimeiset pääsi vasta liikkeelle. ihmisiä laskettiin olevan paikalla yli 10 000.

  4. TÄRKEÄ ASIA, Lasten asioita koskea. SUOSITTELEN LÄMPIMÄSTI.
    Kannattaa käydä allekirjoittamassa ADRESSI ko. Tärkeän asian tiimoilta.
    Löytyy Googlella.

    Kivoja kuvia. Hienoa kun jaoit asian meidän kanssa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *