Meillä on yleensä perussiistiä, ei mitenkään putipuhdasta, mutta pahimmat möhnät siivotaan heti
ja tavarat pyritään pitämään omilla paikoillaan. Mutta sitten on sellaisia päiviä kuin tämä maanantai.

Eilen viiletettiin tukka putkella paikasta toiseen ja välissä pyykättiin ja tiskattiin.
Kun tulimme neuvolasta aamulla, lajitteluaan odottivat eilinen treenikassi (hyvät hajut!),
vauvauintitavarat, kaksi koneellista puhdasta pyykkiä ja läjä puhtaita tiskejä. Sängyt olivat petaamatta, koska en ehtinyt pedata niitä ennen neuvolaa. Eilisessä vaatekriisissä hylättyjä asuja piti palauttaa kaappeihin.
Myllätessäni vauva seuranani asuntoamme taas perussiistiksi tein muutamia positiivisen ajattelun harjoitteita:

Kauniit astiat tuottavat enemmän iloa kuin rumat astiat – myös likaisina tiskialtaassa.

Makuuhuoneeseemme mahtuu maksimissaan 140 cm leveä sänky ja se tuntuu ajoittain ahtaalta
kahden aikuisen, vauvan ja kolmen eläimen tarpeisiin. Mutta toisaalta päiväpeiton levittäminen tämänkin
kokoiseen sänkyyn on ankeaa ja vaivalloista. Onneksi ei siis ole isompaa sänkyä!

Kun lajittelee kerralla jättikasan pyykkiä, tulee koreja ja kaappeja avattua harvemmin
kuin jos lajittelisi jokaisen koneellisen erikseen. Ajan, vaivan ja kaappien säästöä.

Myönnän, hieman epätoivoista.
Mutta kohta on sentään taas siistiä.