M täyttää tänään kymmenen kuukautta.
Edellisen kerran olen listannut sen hetkisiä puuhia ja taitoja puolisen vuotta sitten,
joten on ihan hyvä kirjata niitä muuallekin kuin lyhyehkösti M:n omaan kirjaan.

Nukkuminen:
Joinain öinä nukahdetaan kahdeksalta, syödään neljältä ja nukutaan seitsemään.
Useimpina öinä nukahdetaan kahdeksalta, herätään syömään ja sen lisäksi keikkumaan 4-12 kertaa ja herätään kuudelta. Tällä hetkellä nukutaan omassa huoneessa ja sängyssä yösyöttöön asti ja sen jälkeen riekutaan
sairaan väsyneinä, kitistään ja pyöritään, kunnes pääsee äidin viereen nukkumaan isoon sänkyyn lopuksi yöksi.
Yöunet ovat siis aikamoinen esitys.

Aamupäivällä nukutaan yhdet lyhyet päiväunet ja alkuillasta tai iltapäivällä yhdet noin tunnin mittaiset unet,
joskus kun oikein väsyttää, otetaan välissä vielä minitorkut.

Syöminen:
Lähes kaikki mitä tarjotaan, uppoaa. Poikkeuksena eräs riisi-seiti-tomaattikastikeruoka,
joka saa aikaan inhohepulin. Sen syömiseenkin totutellaan pikkuhiljaa.

Pääasiassa syödään isän kokkaamaa kotiruokaa, 
joka koostu eri vihanneksista ja juureksista sekä lihasta, soijasta tai kalasta. Hedelmiä syödään tuoreeltaan
noin joka toinen päivä. Aamu- ja iltapalaksi menee kaurapuuroa sellaisenaan. Naposteltavina tarjotaan leipää, kurkkua, banaania, rusinoita ja melkeinpä mitä vain, mitä vauva saa syödä.

Päivän aikana menee neljä ruokaa: aamiainen, lounas, päivällinen ja iltapala.
Ruoan lisäksi juodaan rintamaitoa 4-5 kertaa päivän aikana ja ainakin kerran yöllä.

Ulkoilu:
Kirjattakoon vaikka tähän ulkoilun alle, että M vihaa pukemista.
Yhdeksän kymmenestä pukeutumistilanteesta päättyy huutoraivokohtaukseen ja itkuun.

Ulkona käymme siirtyessämme vaikkapa perhekerhoon, juna-asemalle tai kaupoille tai
mennessämme koirapuistoon. Pihalle mennään vain pihalle menemisen ilosta, jos ulkona on kaunis ilma
ja olemme molemmat sellaisella tuulella, että lähteminen on mielekästä.

Ulkona liikutaan rattaissa, Kozyssa tai pulkassa. (Pulkkailtu on kaksi tai kolme kertaa.) Toppavaatteissa ja lumessa liikkuminen itsenäisesti ei vielä oikein suju, joten sen harjoittelu on päätetty jättää keväämmälle.

Leikit:
Kukkuupöö-leikki alkaa olla menneen talven lumia, uusia hitti on noutaminen eli koiran kanssa kisaaminen siitä, kumpi tuo heitetyn lelun nopeammin takaisin mammalle. Koiran perässä kontataan niin kovaa kuin pystyy, läähätetään ja ollaan niin innoissaan, että leikki päättyy valitettavan usein äidin puremiseen.
(Kaikilla kahdeksalla hampaalla.)

Duploja tutkitaan ja rikkinäinen iPad kiinnostaa myös. Pisimpään omista leluista jaksaa kiinnostaa leikkikeittiö oheistarvikkeineen. Kaikista hauskinta on kuitenkin tyhjentää kaappeja ja laatikoita sekä tutkia,
mitä niistä löytyy. 

Kaikkea missä on pyörät ja sellaisiakin leluja, joissa ei ole pyöriä, työnnetään maata pitkin ja sanotaan ”brum brum”. Musiikin tahtiin jammaillaan, mieluiten tukea vasten seisten. Isälle ja äidille ”syötetään”
ruokaa lusikalla ja nauretaan päälle.

Aikuisten hampaita ja hiuksia koetetaan harjata asianmukaisin välinein (äidin suuta pulloharjallakin), tungetaan kenkälusikkaa kenkiin ja onpa pikkumies koettanut meikata nenäänsä peitepuikolla. (Pitäisiköhän meikata silloin kun vauva ei ole näkemässä…)
Kaiken kaikkiaan seurataan ja matkitaan aikuisten puuhia innokkaasti.

Harrastukset:
Vauvauinnissa käydään lauantaisin, kotona musisoidaan isän kanssa ja seurakunnan sekä MLL:n perhekerhoissa käydään jaksamisen mukaan torstaisin ja perjantaisin.

Uimassa polskitaan, sukellellaan ja leikitään uimaleluilla. Kerhoissa seurataan muiden lapsien touhuja, tutkitaan uusia leluja ja koetetaan ottaa kontaktia kaikkiin uusiin ihmisiin. Seurakunnan kerhossa on myös laulutuokio.

Kommunikaatio:
M osaa sanoa ”äiti” ja ”namnam”, joka tarkoittaa yleisesti kaikkea ruokaa ja ruoan pyytämistä. 
Hertasta puhuttaessa M saattaa sanoa ”He He”. Yleishöpötyksessä vaihtelevat erilaiset ynähdykset, kirkaisut ja murina. ”Päpäpäpapapepäpä”-hokema toistuu myös usein.

Muiden puheesta ymmärretään paljon. Jos sanotaan kiitos, M antaa kädessään olevan tavaran pääsääntöisesti sitä pyytävälle. Tutin hän osaa myös sylkeä pois suustaan pyydettäessä. Kehotettaessa pissataan pottaan ja päivän aikana useat asiat hoidetaankin jo potalla. Puettaessa seistään tukea vasten ja nostellaan jalkoja pyydettäessä.

M ymmärtää kieltosanan ei ja muistaa jo tietyt asiat, joihin ei saa koskea, saattaapa niitä lähestyessään pudistaa itsekseen päätään ja lähteä toiseen suuntaan.

M halailee ja pussailee vanhempiaan, lähisukulaisiaan ja eläimiämme, mikä on aika suloista
ja kirvottaa kohteestaan poikkeuksetta ilahtuneita reaktioita.

Liikkuminen:

Työntökärryihin tai autoon nojaten kävellään pitkin asuntoa. Myös tukea pitkin edetään ketterästi kävellen. Konttausvauhti on melkoinen. Yksittäisia askeleita tapaillaan ja ilman tukea seistään jo pitkiäkin aikoja ja tukevasti. Lähes kaikki puuhailu ja tutkiminen hoidetaan jo pystyasennossa.

Portaiden kiipeäminen ja ylipäätään keittiöjakkaralla, säilytyslaatikoille ja kaiken mahdollisen päälle sekä ylöspäin kiipeäminen on älyttömän kiinnostavaa.

Hienomotoriikka:
Hampaita pestään jotenkuten itse, lusikkakin löytyy joskus suuhun, vanhempia syötetään 
ja pinsettiote sujuu jo pitkän harjoittelun tuomalla rutiinilla. 

Kauhean pitkiin pikkutarkkoihin tutkailuihin M:llä ei oikein riitä keskittyminen,
koska isompien linjojen liikuntaharjoitukset vievät tällä hetkellä ison osan ajasta ja energiasta.

Suhteet muihin:
Minun vanhempiani ja veljiäni nähdään kerran tai useamman kerran viikossa, L:nkin perhettä varsin usein. Heitä ei näin ollen jakseta pahemmin vierastaa. Kylään tulevia ystäviä arastellaan hetki, mutta sitten mennään jo tekemään tuttavuutta. Isomummoa nähdään noin kerran kuussa tai kahdessa ja minun isovanhempiani aina kun pitkän välimatkan päähän selvitään.

Vauvakavereita on lähinnä harrastuksien ja perhekerhojen kautta, koska omassa kaveripiirissäni ei ole vielä pahemmin lapsiperheitä. Entisen työporukan kanssa pitäisi taas järjestää vauvatreffit ja blogin kautta on saatu toinen äiti-poika-parivaljakko kavereiksi.

Äidin tai isän syliin tullaan turvaan, kun jännittää, ujostuttaa, väsyttää tai harmittaa.
Myös lähisukulaiset kelpaavat turvasyleiksi.

……………………………………………………………………………..

Että sellaista on mahtunut meidän kuutin kymmenen kuukauden oppimisjaksoon.
Seuraava luonteva katsauksen paikka lienee kahden kuukauden päästä…