Kuusi vuotta virallista seurustelua on takana.
Oikeastaan vuosipäivä ajoittui marraskuun puolelle eikä sitä vietetty sen ihmeellisemmin.
Uutena vuotena ensimmäistä hääpäivää juhlistetaan niiden ystävien kanssa, jotka muilta kiireiltään ehtivät paikalle.

Vaikkei tänään olekaan mikään erityinen merkkipäivä, pysähdyin jostain syystä pohtimaan
ajan kulumista ja kaikkea mitä viimeiseen kuuteen vuoteen on mahtunut.
Olemme muuttaneet yhteen, ostaneet asunnon, hankkineet lemmikkejä,
menneet naimisiin ja saaneet lapsen:

Lähinnä siis onnellisiksi ja suhdetta eteenpäin vieviksi miellettäviä suuria muutoksia. 
On vaikeitakin hetkiä silti ollut ja niitä tulee varmasti jatkossakin.
Lienee kuitenkin turhaa pohtia vaikeuksia etukäteen;
Ei voi kuin toivoa, että niistä selvittäisiin ja luvata itselleen tekevänsä parhaansa.

Olisi väärin sanoa, etten ole enää sama ihminen kuin silloin.
Olenhan minä, mutta sanotaan nyt vaikka ajan hioneen terävimpiä kulmia ja vastuun ottamisen muistakin kuin itsestä vähentäneen omaan napaan tuijottamista. Uskoisin meidän molempien muuttuneen ja lähentyneen toisiamme ongelmien ratkaisemisen tavoissa ja parisuhteelta tavoittelemissamme asioissa.

Minun on hyvä olla tässä. En kaipaa mitään muuta.

♥