Olipa kerran sunnuntai ja junaleikkeihin hullaantunut lapsi, joka kaipasi aikuisen apua isomman radan rakennustöissä.
Perheemme ei-hahmotushäiriöinen vanhempi riensi hätiin ja rakensi, suunnitteli ja muutti rataverkkoa lennosta, saaden vihdoin ja viimein koko lastenhuoneen lattian peittävän systeemin valmiiksi.
Kuutille olisi kenties riittänyt vähemmänkin kunnianhimoinen rakennelma, mutta tämä ryhtyi tyytyväisenä ajelemaan junillaan. Uppouduin tenttikirjaani ja jätin miehen ja Kuutin touhuamaan keskenään.
Myöhemmin illalla kuulin lastenhuoneesta kummallista kolinaa ja nakutusta. Ajattelin ensin lapsen värkkäävän jotain omaansa, mutta sitten lähdin hakemaan keittiöstä vesilasillista ja huomasin lapsen ryhtyneen leikkikokkauspuuhiin.
Mutta mistä kolina sitten tuli? Lastenhuoneen lattialla väkersi hieman syyllisen näköinen mies, joka mumisi jotain siitä, etteivät kääntöraiteet toimineet oikein ja junat saattoivat jäädä sivuraiteelle jumiin.
Niin, junathan ne jumissa olivat…
Se on paha, kun päälle iskee vimma saada KAIKKI radanpalat käytettyä. Ja auta armias, jos kaksjapuolvee ratasuunnittelija tunkee mutkaa siihen, mihin on tulossa suora. Pitäis laittaa vaatehuoneeseen lapsi odottamaan siks aikaa, että ite saa rakennelman valmiiksi ja sitten vasta päästää Tasmanian Tuholainen irti. Ehkä. Jos siis on valmis luopumaan omasta luomuksestaan, koska pyörremyrskyn jälkeen radanpalasia on sängyn, sohvan ja keittiönpöydänkin alla (lastenhuoneesta lennelleenä toim.huom.) kun hajotus on joskus kivempaa entä junalla ajo. Voi huokaus.
Eli siis äiti yhtälailla jumissa. Mun junaradat on mallia soikio, jos oikeen hurjaksi heittäydyn, korvaan yhden suoran palan tunnelilla ja toisen tasaisella siltapalalla. Siinä sitten sopii kiertää kehää. :,D
Tuttua juttua! Olen kerran jos toisenkin kuunnellut sivukorvalla, miten lego-linnaa rakennetaan siten, että siitä on leikki toooosi kaukana eikä mikään lapsen tarjoama palikka sovi isin suuruudenhulluun visioon.
Voi apua, ei olla vissiin ainoita aikuisia maailmassa, joille tekisi hyvä saada leikkiä ensin itsekseen ja vasta sitten lapsen kanssa! 😉