1) Ne päivät, jolloin vauvalla on selkeästi kurja olla, useimmiten ilmeisesti vatsakipujen takia. Vaikka kuinka heijaisi ja rauhoittelisi ja kantelisi eri asennoissa, pahaa tekevä kipuitku alkaa ajoittain uudestaan eikä lopu millään ennen kuin ilkein kipu helpottaa. Olo on tuolloin aika avuton ja hyödytön.

2) Se tunne, kun on iltapäivällä kahdelta edelleen alusvaatteisillaan tai yöpuvussa, koska ei ole ehtinyt käydä suihkussa, harjata hiuksia tai hampaita, meikkaamisesta ja pukemisesta puhumattakaan. Lähes joka kerta, kun on kuvitellut saaneensa pikkukaverin hetkeksi päiväunille ja lähtee kävelemään kohti kylpyhuonetta, kitinä kajahtaa selän takaa.

3) Kun joku lähipiiriin kuuluva tai täysin vieras ihminen antaa (todennäköisesti sitä tarkoittamatta) sanomisillaan sellaisen kuvan, etten olisi hyvä vanhempi. Vauvan viestejä oppii aika pian tulkitsemaan; Sattuuko tätä, onko tällä nälkä, epämukavaa tai onko tämä väsynyt. Jos vauva esimerkiksi itkee väsymystä ja kaipaisi vain rauhoittamista ja nukuttamista, joku yrittää saada sinut (pakko)syöttämään vauvaa. Ja kun vauva ei selvästikään halua syödä, mutta tämä avulias sielu selittää kuinka vauvan täytyy olla nälkäinen, koska tämä itkee, vaikka vauva pulauttelisi vartti sitten syötettyjä maitoja edelleen ulos, on todellakin sellainen olo, että osaamiseesi vanhempana uskotaan.

4) Se kun joku kysyy muutaman kuukauden ikäisen vauvan vanhemmalta, milloin tämä on ”hankkimassa” seuraavan lapsen. Ja alkaa parhaimmassa tapauksessa ripittämään, miten tämä on huono ihminen ja vanhempi ja pilaa lapsensa sosiaaliset taidot ja elämän, jos vastaus antaa ymmärtää, että lapsen tulee tuolloin joko olla esikouluikäinen tai sisaruksia ei ehkä tulekaan.

5) Pyykin loputon tulva: Kestovaippoja, puklurättejä, pukluisia vauvan tai aikuisten vaatteita, vilttejä, tyynynpäällisiä, unipusseja sekä pukluisia tai pissaisia lakanoita…

6) Loputtoman pitkä aika, joka kuluu pääsemiseen ovesta ulos vauvan kanssa. (Katso kohta kaksi.) Itsensä kuntoon laittamisen lisäksi pitäisi pukea vauva, joka oksentaa vaatteensa kolmesti ennen lähtöä ja vääntää megalomaaniset niskapaskakat juuri ennen lähtöä. Ja sotkee neljännen vaatekerran lisäksi myös turvakaukalonsa tai vaununsa. Hoitolaukkukin pitäisi pakata kitisevä vauva kainalossa. Kännykkä on varmasti hukassa, vaikkapa tungettuina petauspatjan alle yöllä, kun on tarkistanut kellonaikaa tms.

7) Kohdan kaksi ja kuusi asioista johtuva arkiliikunnan vähyys. Vaunuajelulle ei aina jaksa lähteä, kun pelkkä ulos ja alas seitsemännestä kerroksesta pääseminen ja vaunujen repiminen ulos varastosta koiran, laukun ja vauvan kanssa tuntuu niin työläältä, että joskus mielummin pysyttelee sisällä.

8) Kohdasta seitsemän ja stressisyömisestä johtuvat vauva-arkikilot, jotka vaikuttavat uhkaavammilta kuin raskauskilot. (Oikeastaan kyse on viimeisistä raskauskiloista, jotka eivät ota lähteäkseen.) Raskausaikana sentään jaksoi ja huvitti liikkua ja vahtia syömisiä mm. sokerivauvan pelossa.

9) Jatkuva riittämättömyyden tunne ja huono omatunto ihan kaikesta. Tätä en koe tarpeelliseksi avata sen enempää. Se tuskin on edes hormonaalista vaan allekirjoittaneelle ihan normaalia.

10) Kaikki jollain tavalla fanaattiset ihmiset, joita tuntuu pyörivän ympärillä enenevässä määrin, jos kontekstiin liittyy vauva. Täysimetys-, kotisose-, unikoulu-, vauvan karaisemisfanaatikot. Täysin kiistattomia mielipiteitä, joista ei voi keskustella ja joita ollaan tuputtamassa ainoina oikeina, kuulee valitettavan usein. Varsinkin vanhemmat, suurin piirtein eläkeikäiset ihmiset, ovat innokkaita kertomaan, miten vauvaa ei saisi ottaa heti syliin, jos tämä itkee tai tämä ei koskaan tule itsenäistymään. Myös kantoliinassa kantamisesta seuraa se, että lapsi haluaa liinaan teini-ikäisenäkin. (Heheheee.)

Jos vauvaa ei täysimetä, tästä tulee lihava imbesilli. Ja purkkiruoasta tulee syöpää ja vähä-älyiseksi. Lapselle tulisi myös antaa kiinteitä ruokia mahdollisimman pian tai tämä ei koskaan opi syömään. Voi huoh näitä paremmintietäjiä, etten paremmin sano. Ai niin ja pescovegetarismini on aivan käsittämätön punainen vaate. Vauva ei kasva sillä ravinnolla, isommasta lapsesta puhumattakaan ja ellei lapselle tunge lihaa muutaman kuukauden ikäisestä asti, tämä ei koskaan opi syömään ”kunnon ihmisten ruokaa”. Terveisin ei-kunnon-ihminen.